tiistai 22. marraskuuta 2016

Basset SM-ajokoe, Jalasjärvi

Viime viikonloppuna oli bassettien koekauden 2016 toinen päätapahtuma, BASA-kisa eli SM-ajokoe. Ainakin me odotimme tapahtumaa jo pidemmän aikaa, ja viime viikkojen keskusteluissa se on ollut ehdottomasti TOP10 aiheita. Leikkisästi väännettiin kättä miehen kanssa siitä, kumpi meistä ohjaa Katlaa kokeessa. Lopulta sain neuvoteltua kunniatehtävän itselleni. Perheen ainoana palkintotuomarina minulle ei normaaleissa kokeissa sitä mahdollisuutta tavallisesti ole tarjolla.
©RH Mestari 2016, Tuiskupolun Smilla
Matkustimme Jalasjärvelle, Etelä-Pohjanmaalle jo lauantaina ja majoituimme kokeen keskuspaikasta noin 15 km etäisyydellä oleviin hirsimökkeihin. Mökit olivat vuokrattu Suomen Bassetkerhon käyttöön Kuhan Keitaalta. Paikka oli siisti, vaikka näin pimeään talviaikaan mökit olivat melko kylmiä. Saavuimme neljän aikaan iltapäivällä ensimmäisten joukossa paikalle. Päämökissä oli avotakka, johon teimme kotoisasti tulet ja illan mittaan ainakin päämökin lämpötila nousi melkein liikaakin. Kävimme illalla tutustumassa myös kokeen keskuspaikkana toimivaan Jalasjärven Metsästysseura Riista ry:n majaan, jossa tarjolla oli lämmin iltapala. Loppuilta vietettiin majoituspaikassa saunoen ja jutellen paikalle saapuneiden tuomarien ja kokeeseen tulevien koiranohjaajien kesken. Lyhyen yön nukuin siskonpedissä kahden ihanan bretagnenbassetin kanssa.
©RH SM-ajokokeen palkintoja
Koska moni saapui kokeeseen vasta itse koepäivänä, maastoarvonnat ja kuvaamiset jäivät varsinaiseen koepäivään. Erityisesti kuvausten osalta harmitti, koska koirista ohjaajineen ei otettu tällä kertaa potretteja, ja lisäksi koko koeporukan yhteiskuva jäi ottamatta koepäivän kiireessä.

Varsinaisena koepäivänä kokoonnuttiin kuudelta majalle, missä tarjolla oli aamupala. Keli oli parantunut hieman parista edellisestä päivästä, mutta vaikka sade ja tuuli olivat laantuneet, ilma oli tihkusateinen ja lämpötila muutamassa plussa-asteessa. Vielä pari päivää ennen maastossa oli ollut lunta, mutta runsaiden vesisateiden jälkeen kokeen keliksi vahvistui paljas maa. Pääsääntöisesti valkeassa talvikarvassa olevat jänikset eivät tällaisessa säässä paljonkaan liiku. Tiedossa oli, että ylösotot tulisivat olemaan tiukassa.

Rekisteri- ja rokotustodistusten tarkistus alkoi noin puoli seitsemältä. Ylituomari Jarmo Rädyn puhuttelu alkoi hieman jäljessä aikataulusta, koska yhtä ryhmätuomaria odotettiin saapuvaksi. Tämä ei kuitenkaan viivästyttänyt paljonkaan maastoihin lähtöä, vaan tiivistetyn puheen ja maastoarvontojen jälkeen koirakot lähtivät siirtymään tuomareineen maastoihin.

Larvakylä/Uusimaa: bretagnenbassetti, uros, Joker Des Gras Cevenols, "Jokke"
Pihlajasaari/Korvakangas: bretagnenbassetti, narttu, Woodsman's Beretta, "Bertta"
Rustari: bretagnenbassetti, narttu, Åstdalen's Unique, "Unkka"
Palolahti: petit basset griffon vendéen, uros, Fragola Ursus Upeus, "Teukka"
Kaupinkorpi: bretagnenbassetti, narttu, Vainukorven Catla, "Katla"
Kylmäänen: bretagnenbassetti, uros, Exclamation Le Chiffre, "Basil"
Äpätti: bretagnenbassetti, uros, Invincible Du Rallye Terre Courage, "Rafa"
Lahdentie/Honkimäki: bretagnenbassetti, narttu, Meccala Niiskuneiti, "Nuusku"
Keskisentie: bretagnenbassetti, narttu, Tuiskupolun Smilla, "Smilla"

Vaikka koiranohjaajan rooli tavallaan on vaatimaton, huomasin ettei samanlaista selvää yleiskuvaa koetapahtumasta jäänyt kuin aikaisemmista SM-kokeista, joissa olen ollut mukana turistina. Huomio kiinnittyi enemmän oman koiran asioihin. Mihin pitää viedä rokotus- ja rekisteripaperit sekä osanottomaksu? Mikä maasto arvonnassa saadaan? Ketkä kaksi tuomaria mukaamme lähtee? Millaiset eväsleivät teen tuomareille ja mahdolliselle maasto-oppaalle? Täytinkö jo termospullon kahvilla? Tarkistetaanko omalta koiralta mikrosiru? Miltä koiralta otetaan doping-näytteet? Milloin aikaisintaan saa laskea koiran irti? Päässä vilisi tehtävälista, jonka kohtia ruksin sitä mukaa, kun sain asioita hoidettua. Tämän lisäksi jännitti niin, että tuskin sain syötyä.

Jännittäminen sinällään on turhaa, koska kun koira lasketaan irti, koiraohjaaja kulkee vain tuomariryhmän mukana. Mikäli tutkapantaa käytetään, ohjaaja näyttää GPS-tutkasovelluksen kautta tuomareille koiran hakua ja soittaa tarvittaessa puhelun pantaan. Erien välillä koira tietysti pitää saada kiinni, ja lisäksi pitää ilmoittaa kysyttäessä kumman eristä ottaa pitkänä. Itse en näitä kuitenkaan jännittänyt. Enemmän jännitys liittyi koiran suoritukseen, vaikka siihen ei ohjaaja voi paljonkaan vaikuttaa.

Aika maastossa meni yllättävän nopeasti. Katla päästettiin irti metsäuralta klo 8:30. Koira teki pari lyhyehköä muutaman minuutin mittaista hakulenkkiä. Kolmas laajempi hakulenkki tuotti tulosta, ja koira löysi jäljet. Hetken tongittuaan niitä kuultiin myös herättelyhaukahduksia. Itsestäni tuntui, että koiralla meni järkyttävän pitkään saada jänis liikkeelle. Oikeasti ei siinä kovin montaa minuuttia kulunut, koska ensimmäinen ajokirkaisu kuultiin 9:13.
Ensimmäinen ajo sujui koiralta yllättävän ajovarmasti. Haukku oli paikoitellen hyvin tiheää, mutta epäselvissä tilanteissa ja hukilla koira työskenteli pääsääntöisesti ääneti. Tästä syytä ajo vaikutti katkeilevalta, alle viiden minuutin "hukkia" koiralla oli runsaasti. Löysempi koira nämä olisi varmasti huutanut kaikki läpi. Kiitosta Katla sai kuuluvasta ja kertovasta äänestä. Valkoinen jänis nähtiin ajossa kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla koko tuomariryhmä näki jäniksen.
Otin ensimmäisen erän pitkänä, ja lähdin sen loputtua kytkemään koiraa noin 350 metrin etäisyydeltä. Onneksi sillä oli epäselvempi hetki ajossa, enkä huutamisellani aiheuttanut jäniskarkkoa. Katla tuli kutsusta luokseni, kun pääsin noin 50 metrin etäisyydelle koirasta. Toinen tuomari vitsaili ja sanoi, että tähän astisista nopein kiinniotto (aikaa meni 7 minuuttia). Ajoa ensimmäisestä erästä saatiin Katlalle laskettua 115 minuuttia, johon olin hyvin tyytyväinen.

Toinen erä alkoi heti epäonnisissa tunnelmissa. Vaihdettaessa maastoa auton pohja kolahti johonkin isompaan kiveen. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut. Nähtiin myös matkalla hirvikoiramies, jonka hirvikoiran haukku oli ensimmäisessä erässä hieman häirinnyt ajon kuuntelua. Onneksi koira ei kuitenkaan tullut samalle alueelle.

Kävelimme koira kytkettynä toisen erän maastoon ja luvan saatuani irroitin pannan. Lähes samalla hetkellä koira jähmettyi. Muutaman sadan metrin etäisyydellä kohosi tuulivoimala, jonka siivet pyörivät ja ujelsivat. Katla säikähti sille täysin uutta ilmestystä eikä suostunut irtoamaan hakuun. Se tuijotti vuorotellen meitä ja tuulivoimalaa eikä luottanut olevansa turvassa tältä hirviöltä. Lähdimme kulkemaan pois päin voimalasta, mutta koiran haku oli sille hyvin epätyypillistä. Harhaili vaan muutamia kymmeniä metrejä meidän sivussa. Muutamia kertoja pysähdyttiin odottamaan, kun se teki pari pientä lenkkiä sivuun, mutta kun jälkiä ei löytynyt se palasi varautuneen oloisena luoksemme.
Surkeasta hausta huolimatta törmättiin jänikseen jälkiin, joita koira lähti innokkaan oloisesti selvittämään. Siinä kohtaa sain ohjaajana hieman uskoa takaisin, vaikka huonoa hakua surinkin. Siirryimme avoimempaan maastoon tiheän metsän laidalle, jotta kuulisimme mikäli koira saa ajon liikkeelle. Koira työskenteli ääneti. Lopulta ajo lähti tiheästä taimikosta ilman ennakoivaa herättelyä liikkeelle hyvin läheltä meitä.

Hajaannuimme kahteen porukkaan. Toinen tuomari jäi ajon lähtöpaikalle miehen kanssa, ja itse siirryin ryhmätuomarin kanssa ajon perässä tielle. Ajo oli kiihkeä ja ehyt, mutta se jäi lyhyeksi. Jänis oli tehnyt paluuperät suo-ojien palstoittamalle alueelle lähelle turvesuota. Katla lenkitti hukalla, mutta luovutti melko pian ja lähti palaamaan tielle. Usutettiin se vielä jatkamaan selvittelyä, mutta ajoa se ei enää saanut liikkeelle. Lyhyt ajoerä päättyi kenraaliin. Kytkin luvan saatuani koiran tieltä, jonne tuli pyörimään hieman ennen erän päättymistä. Toisesta erästä ajoa tuli vain 20 minuuttia.

Erityisen ylpeä olen siitä, että vaikeuksista huolimatta Katla sai liikkeelle ilman ylimääräistä hakuerää molemmat ajonsa. Vastaavaan suoritukseen ylsi vain Katlan emä, Unkka, sunnuntain vaikeassa kelissä.
©TU SM-voittajakolmikko
Vaikka Katla teki ensimmäisessä erässä hienon suorituksen, se ei riittänyt Mestari 2016 -tittelin saamiseen. Toisen erän epäonnistuminen sulki koiran mahdollisuudet voittaa mestaruus. Pronssisijaan se kuitenkin tänä vuonna riitti.

Alla Katlan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

©TU Ylpeä koiranohjaaja
Ominaisuuspisteet:
Haku 3,50/5
Ylösotto 4,00/5
Ajovarmuus 3,13/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 3,50/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 4,00/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 3,25/5
Kokonaisvaikutelma 3,50/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 24,88 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 135 min, joka antaa yhteensä 48,78 ajopistettä

TULOS 73,66 pistettä -> VOI1

Koeselostus:
Ensimmäisessä erässä haku sopivan laajaa. Ylösotto muutamilla herättelyhaukuilla. Toisessa erässä herättelemättä. Koira säikähti toisessa erässä tuulivoimalaa haun aikana, joka vaikutti koiran hakuun. Ajot sujuvia molemmissa erissä, vaikka toinen oli lyhyt. Erä päättyi toisessa erässä tuntemattomasta syystä kenraalihukkaan lopussa. Haukku kuuluva, kertova, osittain tiheä, matalahko. Tottelevainen koira. MI 3/3

Kuten Käyttöbassettien sivuilla jo ehdittiin tiivistää: "Valta vaihtui BASA-kisoissa". Kokeen tämän vuoden voittajaksi palkittiin Tuiskupolun Smilla tuloksella VOI1, pisteet 76,38, ajoaika 149 min. Lämpimät onnittelut koiran ohjanneelle kasvattajalle sekä koiran omistajalle! Nuoresta iästä huolimatta koira on jo käyttövalio. Olen melko vakuuttunut, että Smillasta kuullaan varmasti vielä!

Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin lahjoittama palkinto päätettiin myöntää tuoreelle M-16 tittelin saajalle, jolla oli päivän nopein ylösotto (7 min). Sama koira palkittiin myös päivän pisimmästä ajoerästä (120 min), siitä tulleen palkinnon lahjoitti Etelä-Pohjanmaan dreeverikerho ry.

Tasainen taistelu neljästä ensimmäisestä sijasta tänäkin vuonna käytiin. Hopealle tullut Exclamation Le Chiffre hävisi ajoajassa vain yhdeksän minuuttia. Tänä vuonna se oli myös pisimpään maastossa viihtynyt koira. Lisäksi se palkittiin kokeen parhaana nuorena koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Jukka Tiirikainen) ja parhaana vastakkaisen sukupuolen koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Suomen Dreeverijärjestö).

Basset SM-ajokoe tulokset
Sija   Nimi Tulos     Pisteet        Ajoaika       
1. Tuiskupolun Smilla  VOI1    76,38    149 min
2. Exclamation Le Chiffre  VOI1  75,20   140 min
3. Vainukorven Catla  VOI1  73,66   135 min
4. Åstdalen's Unique  VOI1  69,23   111 min
5. Fragola Ursus Upeus  VOI0  26,34   22 min
6. Meccala Niiskuneiti  VOI0  11,00   -
7. Invincible Du Rallye Terre Courage    VOI0  8,51   -
8. Joker Des Gras Cevenols  VOI0  6,50   -
9. Woodsman's Beretta  VOI0  5,00   -

Haastava keli varmasti heikensi tulostasoa, koska peräti neljä koiraa jäi kokonaan ilman ylösottoja. Myös ylituomarin koekertomuksessa mainittiin, että tulostaso oli vaihteleva keliolosuhteista johtuen ja neljän parhaan koiran tulokset tasaiset. Ylituomari kiitteli puheessaan palkintotuomareita, maasto-oppaita, järjestelytoimikuntaa ja kokeen sihteeriä erinomaisista koejärjestelyistä. Lisäksi tapahtuma sai häneltä kiitosta hyvästä ja leppoisasta kennelhengestä.

Oli ilahduttavaa huomata näinkin suuri koiramäärä SM-ajokokeessa. Alunperin ilmoittautuneita oli kymmenen, valitettavasti yksi osallistuja joutui peruuttamaan tulonsa koiran loukkaantumisen vuoksi.

Puolestani kiitän hyvistä koejärjestelyistä. Erityinen kiitos Katlan palkintotuomareille, jotka osallistuivat täydellä sydämellä meille tärkeään koepäivään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti