Käärmehäntä

©RH Katlan käärmehäntä

Katla on todella lohikäärmeiden sukua. Sen häntään on viime viikkojen aikana kehittynyt sahalaitainen kuvio. Aluksi se näytti vaalealta raidalta, johon kasvoi tummemmista karvoista tunnistettava kuvio. Ensin en uskonut omia silmiäni, mutta nyt sahalaitainen kuvio on niin selvä, että se erottuu myös kuvatessa.

Vai mitä mieltä olette oheisesta kuvasta?

Olen paljon miettinyt Katlaa ja myös sitä, miten sen luonne ja ulkonäkö jotenkin ovat koko ajan muuttuneet enemmän nimensä näköiseksi. Tietysti ihminen on siitä hassu, että näkee mitä haluaa nähdä ja koiran luonnekin oikeastaan mukautuu perheeseen sopivaksi. Kaikkeen ympäristötekijät eivät tietenkään voi vaikuttaa, mutta oman ripauksensa ne varmasti tuovat koiran ulkomuotoon ja luonteeseen. Miten paljon nimi oikeasti vaikuttaa siihen miten koira nähdään ja millä tavoin sitä kasvatetaan? Ajattelin ensin itse, että Katla sai nimensä Islannin tulivuoren mukaan. Kuitenkin satuhahmo Astrid Lindgrenin sadussa on päivä päivältä lähempänä totuutta. Todella jännittävää.

Hankimme tänään Katlalle ensi kesää varten pelastusliivin ja puin sen kotona koiralle kokeilumielessä. Katla ei siitä kauheasti tykännyt, muttei vängännyt vastaankaan. Yllättävän hyvin on tottunut pukineisiin, joita sen ylle olemme laittaneet. Pimeänä aikana pidän pidemmillä lenkeillä mielellään huomioliivejä koirilla, jotta näkyvät täällä haja-asutusalueella kulkiessa.

En harrasta siis koirillakaan mitään pinkkejä blingbling-touhuja, vaan enemmänkin aktiiviliikkumiseen sopivia teknisiä varusteita. Koirien pukeminenhan yleensä jakaa mielipiteitä. Yleensä koira ei vaatteita kaipaa, poikkeuksena pidän näitä turvallisuusasusteita. Hirmuisilla (- 20 astetta tai enemmän) pakkasilla pidemmälle lenkille lähtiessä saatan pukea koiralle suojaavan manttelin. Pihkasta on aikuistuttua tullut hivenen hienohipiäinen. Se jotenkin tietää, jos ulkona on kova pakkanen ja ei liikahdakaan pesästään, kun yritän houkutella sitä lenkille. Tietysti aina lähdemme, mutta sen vastentahtoisuus on joskus huvittavaa.

©RH Katla ja uusi pelastusliivi

Kaksi koiraa pöydällä

Ei toki yhtäaikaa, mutta otetiin "seisotuskuvat", jotta hieman paremmin havaitsee Katlan kasvua ja kehitystä. Jotenkin tulee sokeaksi sille, miten nopeasti pennulle on tullut lisää kokoa ja ihmettelee vain, että mihin se pehmoinen karvapallo katosi? Kai viiden kuukauden ikäkin kertoo sen, että pentuajat alkavat pian olla takana ja nuorikkoaika alullaan.

©RH Katla

©RH Pihka

Isäntä otti tänään nuorikon mukaansa metsäreissulleen ja me aikuiset naiset jäimme viettämään hemmottelupäivää kotosalle. Nypin Pihkan karvan viimeistellyksi ja teimme rauhallisen tunnin kävelylenkin ilman Katlan tempoiluja ja kiusantekoa.

Ah, sitä rauhaa.

Viisivuotias

©RH Pihka 5 vuotta

Pihkalla on tänään juhlapäivä. Sen viisivuotisjuhlapäivää on muistettu onnittelulaululla aamulla ja rusakon raa'alla retalelihalla täytetyllä aktivointilelulla. Lisäksi Pihka sai lahjaksi uuden aktivointilelun (Star Mark, Bob-A-Lot), joka tosin vaikuttaa olevan hieman liian helpolta Pihkan nokkeluudelle. Lelu nimettiin meillä merellisesti "majakaksi" ulkonäkönsä vuoksi. Lelu on pohjaltaan painava ja keikkuu hauskasti puolelta toiselle.

Katla olisi halunnut kokeilla lelua myös, mutta Pihka omi lelun, kunnes kaikki namit oli tyhjennetty. Pentu ei uskaltanut senkään jälkeen mennä lelua tökkimään. Vähän etäämmältä haisteli ja seurasi Pihkan reaktiota.

Olimme koirien kanssa "retkeilemässä" sunnuntaina. Alla pari kuvaa nuotiopaikalta:

©RH Katla, Pihka ja makkaratikut

©RH "Aina toi on härnäämässä..."

Melkein 15 kiloa

©RH Katla ja lohikäärme-eleet

Vähän viivastynyt päivitys Katlan 5 kk iän tilastollisista luvuista. Tänään painoa 14,4 kg ja mielestäni pentu on vieläkin hoikassa kunnossa. En ilmeisesti osaa ruokkia neitiä tarpeeksi tai sitten se on ns. "läpipasko". Olimme tänään pentutapaamisessa, jonne menimme isokokoisten pentujen ryhmään. Katla viihtyi erinomaisesti, vaikka oli joukon pienimpiä. Onneksi ei sentään pienin, joka oli luultavasti Hertta-niminen petit basset griffon vendeén narttu pentu (4,5 kk), joka valehtelematta oli yli puolet pienempi kuin Katla.

©RH Hertta petit basset griffon vendeén

©RH Katla ja dalmispentu

Katlalla on myös hampaat vaihtuneet viime viikkoina. Kuolan eritys on kaksinkertaistunut, vaikka mielestäni Katla kuolaa muutenkin enemmän kuin Pihka. Pihka on kuolannut oikeastaan lähinnä peloissaan tai sitten jotain erittäin hyvää ruokaa kerjätessään.

Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2012

©RH Pihkan mielestä menestys maistuu hyvältä

Tänään tulleessa Basset Bulletin 1/2013 -jäsenlehdessä ilmoitettiin vuoden voitokkaimmat koirat. Pihka kolmella koekäynnillään saavutti toisen kerran Vuoden Voitokkain Käyttökoira -tittelin ja lisäksi menestyi Vuoden Voitokkain Jäljestävä Koira 2012 kilpailussa ollen 4. sijalla.

Vuoden Voitokkaimman Käyttökoiran on saatava pisteitä molemmista DRAJ- ja MEJÄ-koemuodoista. Vertailussa on mukana kaikki Basset-rotuiset koirat, joilla koetuloksia. Alla pistetaulukko:

1. bretagnenbassetti Woodsman's Baikal koekäynnit 3 kpl pisteet 35
2. petit basset griffon vendeen Humisevan Harjun Favorite koekäynnit 6 kpl pisteet 25
3. petit basset griffon vendeen Cakom Lupikas koekäynnit 3 kpl pisteet 20
4. petit basset griffon vendeen Jänishovin Mosh koekäynnit 3 kpl pisteet 20

©RH Onnea Pihkalle ♥

Hissimatkoja ja taideteoksia

©RH Katla ja määmää

Viikonloppu sujui rentoutuen ja uusiin paikkoihin tutustuen. Mies oli lauantaina hirvenlaskennassa ja me (minä ja koirat) nautimme takan lämmöstä kotona kauhistellen lumituiskua, joka toi illan ja yön aikana reilun 20 sentimetrin korotuksen lumihankeen tänne rannikolle. Katla tykkäsi lumesta ja otti innoissaan lumikylpyjä välittämättä hyytävästä tuulesta, joka houkutteli järkevimmät pysymään sisätiloissa. Pihka ja minä emme oikein ymmärtäneet Katlan intoa. Pihkan talvikarvan nypintää aloittelin, mutten ole päässyt niskaa pidemmälle. Karva tosin irtoaisi todella helpolla, mutta öh, lorvikatarri :) Olen "nyppinyt" Katlaakin joka kerta, kun olen Pihkaa siistinyt. Yllättävää, mutta Katla nauttii nyppimisestä, kun Pihka lähinnä alistuu siihen.

©RH Pihka ja Katla

Tänään matkustimme Turkuun ystäviä tapaamaan. Katlalle ihmiset ja paikka olivat uusia. Ystävien lapsi taiteili meistä hienon piirroksen, joka on pakko jakaa blogin lukijoille. Lisäksi pentu pääsi ensimmäistä kertaa hissiiin. Selvisimme siitäkin kokemuksesta, eikä Katlan mikään osa jäänyt hissin oven väliin, vaikka kaikkensa se yrittikin.

©RH Ystävän lapsen Taideteos

Päivän kruunasi Molla-dalmatiankoiran tapaaminen. Siskoni oli saapunut koiransa kanssa äitini ja Donna-koiran luokse, missä kävimme poikkeamassa kotimatkalla. Molla ei tainnut arvostaa Katlan leikki-intoa, jota riitti yllättävän paljon ottaen huomioon päivän aikaisemmat touhut. Nyt kotona takan edessä makoilevat väsyneet koirat. Hmm, täällä ei taida olla vapaaehtoisia lenkillelähtijöitä seurakseni?