lauantai 25. toukokuuta 2013

Rauma Show 2013

©TU Katla näyttelykehässä
Terveiset merellisestä pitsikaupungista! Olimme tänään koirien kanssa Rauma Show -koiranäyttelyssä. Menestys ei ollut mitenkään ihmeelinen, mutta kivaa oli ja saimme nauttia hyvästä säästä. Näyttely oli järjestetty erinomaisen hyvin (huomioikaa kuitenkin oma amatöörimäisyyteni). Kaikki sujui hallitusti ja näyttelyalueella oli helppo suunnistaa paikasta toiseen.

Katla esiintyi ensin pentuluokassa, jonne oli ilmoittautunut myös Katlan Carma-sisko. Pennut olivat odotetusti hyvin erinäköiset, molemmat omalla tavallaan erittäin kauniita bretagnenbassetteja. Katla jäi tuomarin (Otto Schimpf, Itävalta) arvostelemana toiseksi, eikä saanut kunniapalkintoa.
©RH Vainukorvan Carma
Tuomarin arvostelu Katlasta: "Grosse Hundin, Kopf grundsätzlich im Typ. Scherengebiss. Bewegung in Ordnung. Noch sehr mangelhanftes Haar."

Eli suomeksi jotakuinkin näin: "Iso narttu, pää tyypillinen. Leikkaava purenta. Liikkuvuus kunnossa. Vielä vähän puutteellinen turkki."

Tuomari selvästi tykkäsi Pihkan tyyppisestä rodunedustajasta enemmän. Pihka sai yllätykseksemme EH:n laatuarvostelussa käyttöluokasta, vaikka mielestäni sen esiintymisen ei sujunut yhtään niin hyvin kuin Katlan. Pihka luimisteli ja olisi halunnut poistua kehästä. En saanut siitä tänään parasta esiintymistä esiin.

Tuomarin arvostelu Pihkasta: "Die Bewegung ist sehr gut. Haarqualität in Ordnung. Korrekte Front. Zangengebiss mit einem vorstehendem Schneidezahn unten. Korrekybs Auge. Behang richtig. Hinterhandwinkel in Ordnung."

Ja käännös: "Liikkuvuus erittäin hyvä. Turkin laatu kuunnossa. Oikeanlainen etuosa. Purennassa yksi ulkoneva etuhammas alla. Oikeanlaiset silmät. Takakulmaukset ovat kunnossa."

©TU Katla
© Inka Hakala, www.samsom.kuvat.fi, Katla
© Inka Hakala, www.samsom.kuvat.fi, Katla
© Inka Hakala, www.samsom.kuvat.fi, Katla
©TU Pihka
© Inka Hakala, www.samsom.kuvat.fi, Pihka

Päivä vierähti nopeasti näyttelytouhuissa, mutta illalla ehdin vielä maalata talomaalilla koiratahan koirankopin samanväriseksi kuin talomme on. Nyt on ansaittu saunahetki.

HUOM. Olen muokannut blogikirjoitusta 26.7.2013, kun lisäsin Inka Hakalan ottamia kuvia aiempien sekaan. Kiitokset Inkalle!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Majakka ja perävaunu

"Ne(hän) ovat kuin majakka ja perävaunu!" Tällaisen humoristisen ja merihenkisen kommentin heitti miehen isä, kun näki tämän kuvan syntymäpäiväni kunniaksi tehdyltä venereissulta:
©RH Pihka ja Katla
Kumpikohan on kumpi hänen mielestään?Katla pääsi ensimmäisen kerran "pikkuveneeseen" eli tuttavallisemmin avopaatti Rönkyn kyytiin. Hyvinhän se meni, kuten kuvasta näkyy, vaikka pieni harmistus oli, kun Pihkan pelastusliivi oli talvisäilytyksessä hukkunut jonnekin niin hyvään säilöön, ettei sitä löydetty kiivaista etsinnöistä huolimatta. Onneksi Pihka osaa olla mallikelpoisesti veneessä, joten uskallettiin ottaa se ilman liiviä veneeseen.

Sääennustus uhkaili sadesäällä ja ukkosella, mutta saatiin upea veneilyilma. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Rantauduimme yhteen pieneen saareen, jossa istuskelimme rannalla nauttien auringon paisteesta.
©RH Pihkan korvat liehuvat merituulessa
©RH Katla ihmettelee uutta ympäristöä
Hieno syntymäpäivälahja, joka oli yllätys varmaan lahjan antajallekin. Kiitos kapteenille

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Oma tarha, oma lupa

©RH Pihka koiratarhan edessä

On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa pienestä projektista, joka laitettiin alulle (ainakin suunnitteluasteelle) heti, kun saatiin muuton jälkeen oma piha käyttöön. Katlan karkailutaipumus pisti vähän vauhtia hankkeeseen, koska koiran pitäminen pihalla aina narun jatkona tuntuu todella kurjalta.

Heti kun lumet sulivat, aloitettiin koiratarhan teko. Sepeliä tasoitettiin reilun 5 x 5 metrin alueelle, jolle on tehty leca-harkoista kehikko. Sepelin alle laitettiin verkkoa, koska Katla on pahimmanluokan kaivinkone luonteeltaan. Pihkan kannaltahan aitaus on vain kiva lisä, koska se pysyy normaalisti pihalla myös irti ja aitauksesta se tuskin yrittäisi paeta. Nyt tolpat ja ylälaudat ovat jo paikoillaan ja tarhan ovea viimeistellään. Sitten laitetaan verkko paikoilleen ja koirat saavat paistatella aitauksessa päivää, kun touhuamme pihahommissa tai istumme terassilla.

Tarhaan tulee myös vanha koirankoppi, joka on ollut pitkään käyttämättömänä miehen vanhempien luona. Tarha on siinä mielessä vähän turhan hieno nimitys rakennelmalle, koska tarkoitus ei ole pitää koiria siinä pitkiä aikoja, eikä koskaan täysin valvomatta. En vain luota ihmisiin tarpeeksi ja olen lukenut liikaa kauhutarinoita, mitä koiranvihaajat ja muut ilkivallanharrastajat voivat tarhaan jätetyille eläimille tehdä. Lisäksi en halua, että koirat oppivat räksyttämään tarhassa kaikelle lähellä liikkuvalle. Naapurisopua lienee syytä ajatella enkä itsekään välitä kuunnella turhaa haukkumista. Pihka ei oikeastaan hauku (paitsi kun haukkuu niin ääni on tosi kova) ja Katlakin haukkuu lähinnä syystä. Tosin syy voi olla niinkin heppoinen kuin kiusaava västäräkki.

Haukkumisesta puheenollen koirat ovat keksineet uuden mielenkiintoisen leikin, jota leikkivät keskenään päivittäin. Katla härnää Pihkaa (joka antaa penikan härnätä). Katla rähisee, murisee, näykkii, tönii... PAM. Pihka hyökkää ja rähähtää sille pelottavan kuuloisesti. Katla väistää, mutta samantien jatkaa härnäämistä, kunnes saa isosiskon taas ärsytettyä liikkeelle. Hännät heiluvat kokoajan ja muutenkin näen, että kysessä on leikki. Jos Pihka ei halua leikkiä, niin vetäytyy sivuun eikä härnääminen jatku.
©RH Katla juonii jotain
Alla hieman kuvia tarhan valmistumisesta. Laitan sitten valmiista tarhasta kuvan, kun verkko ja koppikin ovat paikoillaan.
©RH Koiratarhan perusta valmiina
©RH Tarhan tolpat pystytetty
Alimmainen kuva on otettu tänään. Kesä on todella puskemassa läpi. Miehen isä oli ahkeroimassa työmaalla tänään (itse olen flunssaisena kotona). Koirat olivat yleisönä tarhan tolppiin sidottuina, kun itse lepäilin sisällä. Menin ottamaan kuvan projektin edistymisestä ja samalla ruokin koirat.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Jälleen jäljellä

©RH Katla löysi kaadon
Teimme Helatorstai-iltana jäljet molemmille koirille (Katlalle kaksi lyhyttä ja Pihkalle VOI-jäljen). Eilen olimme sitten tutkimassa ne koirien kanssa.

Itseasiassa kokeilimme videoida kummankin jälkisuoritusta. Täytyy sanoa, että miehellä on vakaampi käsi siihen touhuun. Harmi, etten ole kovin kuvauksellinen, mutta koska Katla näyttää erittäin hyvältä, niin pakkohan tuo on täällä julkaista.


Jos joku ihmettelee, niin emme käytä oikeastaan lainkaan maastoon jätettäviä merkkejä, kun teemme harjoitusjäljen. Tapahtumat merkkaan, jos ne ovat hankalassa paikassa ja alkumakauksen + kaadon, mutten muuta. Maastot ovat yleensä sen verran tuttuja, että tiedän hyvin tarkkaan, minkä kiven ja kannon välistä olen jäljen laittanut kulkemaan. Koejälki on taas ihan eriasia ja sen merkkaan aina erittäin (liiankin) huolellisesti.

Ehkä sen verran totean jälkisuorituksesta, että se oli mielestäni levottomampi kuin viimeksi. Katlan tyypillisempi luonteenlaatu näkyi tällä kertaa suorituksessa paremmin. Molemmat jäljet olivat tehty melko saman kaavan mukaan kuin viimeksi eli lyhyitä (alle 100 m) hieman kaartavia muodoltaan. Ei muita tapahtumia kuin alkumakaus ja kaato. Jäljet vanhenivat tällä kertaa reilut 24 h. Mikä saattoi myös vaikuttaa Katlan intoon keskittyä verijälkeen.

Jotenkin näin ne menivät: "Nuuh, nuuhf... täällä se on. Täällä SE ON! Eiku missä se on? Tufh, TUfh. Jäit kiinni!! Eiku... Mikäs se tästä on mennyt...snuuuuuf... Ai, ei sitä saakaan seurata. Meen nyt kumminki. Ai, vitsi oon kiinni tässä lieassa. No mennään nyt sit tätä toista haisua... jne".
©RH Katla kantaa sorkkaa
Eli Katlan pinna keskittyä yhteen asiaan on melko lyhyt. Kaatoonkin se suhtautuu vähän sillä tavoin, että tämä nyt nähtiin jo viime kerralla. Siispä se on Katlan mielestä tuhat vuotta vanha ja tylsä juttu jo tällä kertaa. Joudumme kaiketi keksimään joka jäljen loppuun jotain uutta ja ihmeellistä, jotta kiinnostus säilyisi edes jotenkin. Ihan erilainen luonne siis kuin Pihkalla, joka rakastaa sitä, kun asiat toistuvat suhteellisen samoina. Kaatona löytyvä sorkka on sille joka kerta yllätys ja super iso palkkio, jota esitellään voitonmerkkinä.

Pihkalle tehtiin yli 1,5 kilometrin rata, joka tällä kertaa oli lippalakin muodossa. Katkokulman teimme toiselle kulmalle ja jokaisella suoralla oli yksi makaus. Pihka oli myös todella levoton jäljen alussa, vaikka jäljen alkuunkin oli matkaa vähintään saman verran kuin jälkeä oli metsässä. Levottomuus kostautui hukalla jo ennen ensimmäistä makausta. Saattoi alueella ollut sorkkaväkikin olla syynä hukkaan? Loppu mentiin mielestäni mainiosti, vaikkei mies koiran suoritukseen ohjaajana tyytyväinen ollutkaan.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Julkisivuasiaa

Olen aiemmin suhtautunut hieman nihkeästi blogeissa mainostamiseen, mutta päätin kuitenkin kokeilla tuota uusinta bonari.fi verkkopalvelua, koska se antaa mahdollisuuden "valita" blogin teemaan sopivat yritykset, joita haluaa suositella linkkien avulla. Lisäksi tykkään, ettei mainonta ole liian hyökkäävää (tyyliin räikeät värit, vilkkuvat kuvat, ilman lupaa näytölle läjähtävät pop-up ikkunat) vaan enemmänkin vaihtoehtoja tarjoavaa ja nimenomaan suosittelevaa.

En oikein usko rikastumiseen tuon avulla, mutta koska olen itsekin tykännyt noista sivupalkkiin lisäämistäni paikoista tilailla jotain, niin uskalsin laittaa tuollaisen "suosittelu-mainoksen". Kaikkeahan kannattaa kokeilla ja ainakin itse toivon, että tuonne tulisi lisää sellaisia yrityksiä mukaan, joiden palveluja suosittelen oman kokemuksen perusteella ja jotka mielellään liittyvät blogini teemaan. En siis ala todellakaan mainostaa mitään kaalimatoja tai helpon lainan vaihtoehtoja. Säästän itseni ja lukijat tältä :) Reilummalta tämä systeemi tuntuu verrattuna muihin vaihtoehtoihin.

Mielestäni blogin pitämiseen sisältyy aina jonkin sortin mainosulottuvuus. Kaikki, mitä kirjoitan tai julkaisen sisältää oman mielipiteeni tai kokemukseni asiasta, minkä voi tavallaan tulkita "mainokseksi". Suoraa rahallista hyötyä tuollaisella mainonnalla ei ole, mutta aina blogi on julkisivu ja mainos itsestäni.

Monet lukijoista tietävät tai tuntevat minut hyvin verkkomaailman ulkopuolellakin, vaikken täällä ole kirjoittanut kuin semi-avoimesti omalla henkilöllisyydelläni. En kuitenkaan ole ollut epärehellinen kirjoituksissani. Ehkä yleisemmin jätän asioita mainitsematta, jollen halua niitä "julkisivuuni" nähtäville. Kävijämäärä on kuitenkin huimasti noussut vuodesta 2011, jolloin aloitin blogin pitämisen. Viime kuussa "lukijoita" oli jo yli 900. Kiinnostuksella jännitän milloin 1000 kävijän raja/kk menee rikki.

Tässä on tällainen lyhyt avautuminen asiasta. Jään odottamaan, että palveluun tulee lisää koira- tai metsästysharrastusaiheisia verkkokauppoja ja palvelun tarjoajia, joiden palveluja voisin suositella jo nyt, mutten kuitenkaan näin julkisesti ilman edunsaamista.