Katkenneita ja kaatuneita runkoja

Kieltämättä on jo jonkin aikaa vaivannut sellainen tietty kihisyttävä tunne. Olen osin tarkoituksella ja osin huomaamatta jättänyt blogikirjoittamisen vähemmälle. En ala selitellä asiaa sen enempää, koska kirjoittaminen nyt yleensäkin pohjautuu eniten omiin olotiloihin. Nyt kuitenkin haluan kirjoittaa.

©RH Katla Palometsässä

Jänisjemman kesä oli poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Kevään kokeen jälkeen mejä jäi tauolle loppukesäksi, koska rutikuiva pölisevä maasto ei houkutellut harrastuksen pariin. Lisäksi loppukesän helteet eivät ikinä ole innostaneet minua mejän pariin, joten lopputulos oli sikäli selviö. Kesään mahtui myös yksi erittäin raju maastopalo Santtiolla, joka tuhosi ison alueen metsästys- ja jälkimaastoja. Onneksi säästyttiin rakennus- ja muilta omaisuusvahingoilta.

©RH Santtion maastopalon tuhoa, kesä 2018

Metsästyskausi käynnistyi edelleen poikkeuksellisen lämpimissä säissä. Pari kertaa koetettiin ensimmäisinä viikonloppuina viedä koiraa hommiin, mutta lämpötila kipusi jo ennen yhdeksää yli 15 asteeseen ja lyhyiksihän ne jahtipäivät jäivät. Katla on kyllä hienosti melkein jokaisesta maastosta jäniksen kaivanut liikkeelle, vaikka ajojen kestot ovat olleet kymmenestä minuutista maksimissaan tuntiin.

Vuoden vanhasta tutkapannasta hajosi haukkulaskuri ja yllättäen koiran haukkuessa sovellus piirsi kartalle vain sinistä viivaa ilman haukkutiheyttä (kolmas karttakuva). Pantaan soittessa koiran haukku kuului, joten pannan mikrofoni vaikutti olevan kunnossa. Panta joutui ikävästi kesken kautta takuuhuoltoon, mutta onneksi saatiin vastaava lainalaite käyttöön huollon ajaksi (viimeinen karttakuva). Sen kanssa on nyt kolme jahtikertaa onnistuneesti vietyä läpi. Katlan kanssa on tälle syksylle tullut yhteensä kuusi metsästyspäivää. Se on ajanut neljää jänistä, yhtä kettua (hyvin lyhyesti), yhtä epäselvää riistaeläintä (todennäköisesti jänis, peura tai kauris) ja herätellyt yhdelle jäniksen yöjäljelle ilman ylösottoa. Vain kahtena päivänä on otettu kaksi eri hakuerää. Ja vain yksi jahtipäivä on sujunut täysin ajotta.

©RH Pihka, pieni potilas

Pihkalle taas sattui tapaturma metsälenkillä, kun se todennäköisesti oli astunut takajalalla johonkin kuoppaan tai kivenkoloon. Vasemman takajalan polven ristiside meni poikki, ja sen seurauksena koira ei varannut painoa ollenkaan kyseiselle jalalle. Eläinlääkäripäivystyksessä asia vahvistettiin ja pari viikkoa sitten polvi operoitiin. Sille siis tästä tuli pitkä sairasloma, kun vasta yli 4 kk jälkeen koira saa liikkua vapaammin. Tällä hetkellä sille on sallittua vain kevyt remmiliikunta ja äkkinäisten liikkeiden lisäksi kiellettyä on kulkeminen rappusissa ja juokseminen. Pihka ei vieläkään käytä takajalkaansa, vaan mieluummin pomppii kolmella jalalla. Paikallaan ollessaan käyttää operoitua jalkaa tasapainon tukena ja jolkottaessa jalka osuu kevyesti maahan. Omana arviona tällä hetkellä on, että syksyn haavakkotilanteissa sitä ei voida hyödyntää kunnolla ennen joulukuuta. Onneksi yhdistyksen alueella on muitakin koiria käytettävissä.