Keväinen karvanpoisto

Jos jokin, niin irtokarvat, tarkoittavat koiraperheissä kevään tuloa. Nyppimättä oleminen tarkoittaa karvapaljouden löytymistä aivan tasaisesti ripoteltuna pitkin asuntoa. Siksi tartun rivakasti hommiin aina, kun karvanlähtöaika alkaa olla käsillä. Joskus kaipaan aikaa jolloin huollettavana oli vain yhden koiran karvapeite, mutta toisaalta meillä kuitenkin on vain kaksi koiraa. Pahemminkin asiat kenties voisivat olla.

©RH Jännittävä lelu

Molemmat koirat on nypitty nyt puoliksi. Katlan karva oli huomattavasti helpompaa nyppiä, vaikka koira ei pysy edes sitä vertaa aloillaan kuin Pihka. Pihkan karvaa joutui paikoitellen nyhtämään kovempaa ja siksi jätin sen etuosan lähes kokonaan vielä nyppimättä. Katlankin kaula on vielä pitkässä karvassa, mutta se taas johtuu siitä, etten sitä vielä ehtinyt nyppimään loppuun. Olen todella tyytyväinen tilanteeseen ja uskon, että asunnon irtokarvaprosentti on laskussa.

©RH Katla ja lelu

Nyppimisurakan lisäksi Pihka päätti aloittaa juoksun vajaa viikko sitten. Olihan noita merkkejä ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta koskaan ei nartun omistaja tuota aikaa innolla odota (ehkä siinä tilanteessa, jos haluaa astuttaa koiran). Pihkan juoksut tulevat hyvin säännöllisinä reilun puolen vuoden välein, joten niitä on myös helppo "odottaa". Onneksi Pihkalla ei ole ollut muita narttujen ongelmia, esim. valeraskauksia. Pihka on ollut aika vetäytyvä menneen viikon ajan ja muutaman kerran ärhennellyt Katlalle (meistä näyttänyt, ettei kummoista syytä ole ollut, mutta vaikea sitä on sanoa varmasti). Tulevana viikkona on sitten luvassa kähinäpäivät, kun Pihka toivoo saavansa Katlasta sijaissulhasen. Tuskin maltan odottaa. Hymp.

©RH Lelu meinasi karata Katlalta

Katlalla on ollut siis tylsää, kun Pihkaa ei oikein saa innostettua mihinkään. Siksi ilahdutin nuorempaa koiraa uudella aktivointipallolla (tai puolikkaalla), jota ihmeteltiin eilen ensimmäistä kertaa. Pihkakin kävi palloa haistamassa, muttei se tällä kertaa kiinnostanut, koska ei ollut sellainen, josta pyörittelemällä saa ulos nameja. Tätä lelua pitää järsiä ja se on ehdottomasti enemmän Katlan mielipuuhaa.

Tämä viikonloppu pidettiin taukoa mejäilystä myös Katlalla, koska tauot siinä lajissa todistettavasti tehostavat edistymistä. Ensi viikonloppuna sitten taas pääsen pohtimaan Katlalle uutta rataa ja raahautumaan sen vetämänä metsässä.

Onko kotonasi bretagnenbassetti?

©RH Molla dalmatiankoira ja Pihka 2010

Koiran kanssa eläminen antaa omistajalle päivittäin hauskoja (myös vähemmän "hauskoja") hetkiä. Koiranomistajalta suorastaan vaaditaan tietynkaltaista huumorintajua, jotta eläminen koiran kanssa ei muodostuisi turhan hankalaksi. Ryppyotsaisuus on siis pahasta.

Etenkin bassetin kanssa eläminen avartaa (koira-) maailmankuvaa. Laadin listan (sovelsin tätä listaa hieman) siitä, miltä tuntuu omistaa bretagnenbassetti:

Mistä tiedät, että sinulla on bretagnenbassetti:

• Kävelylenkki koiran kanssa kestää puolet kauemmin kuin ilman sitä. 
• Koirasi huomioi aina, mitä kokkaat ja yrittää koko ajan neuvoa tai tehdä laaduntarkastusta. 
• Vaikka herätit jo miehesi, kuorsaaminen jatkuu yhä. 
• Koiraasi luullaan mäyräkoiraksi yhdeksän kertaa kymmenestä ja sen ainoankin kerran sen uskotaan olevan puoliksi mäyräkoira. 
• Kaikki mitä koirasi suostuu tekemään tai oppimaan, tapahtuu lahjonnan avulla. 
• Huomaat jatkuvasti tutkivasi riistanjälkiä lenkillä. 
• Nukkumisasentoasi voisi kuvailla "jännäksi" koiran pötköttäessä pitkänä keskellä sänkyä. 
• Et vain voi ymmärtää niitä, jotka väittävät, ettei koira syö ruokaansa ja voi paastota jopa päiviä. 
• "Koirien haju on suloinen" -sanonta saa aivan uuden merkityksen. 
• Koirasi haukahdus keskeyttää puheensorinan kylässä; "Onko paikalla jokin iso koira tuon pienen rääpäleen lisäksi?" 
• Koirasi harrastaa vaihtotaloutta tarjotessaan sinulle puruluutaan pihvistäsi. Huomaat harkitsevasi asiaa tosissaan ennen kuin tajuat mihin olet suostumassa. 
• Saapuessasi rankan ja aikataulullisesti venähtäneen työpäivän jälkeen kotiin, sinä olet se, jolla on ollut kevyempi päivä, vaikka koirasi on vain nukkunut.

©RH Pihka ja the Kieli 2009

Aamuisin on hauska huomata ainakin yhden asian menneen Pihkan koulutuksessa "hyvin". Tämä on tehostettuna sitaattimerkein, koska toisinaan en ole ihan varma onko tämä sittenkään mennyt ihan putkeen... Opetimme Pihkalle pennusta asti, että yksinjääminen on kiva juttu ja silloin saa extrakivaa tekemistä. Jättäessämme sen yksin pidemmäksi aikaa, annamme koiralle aina yhden tai useamman aktivointilelun. Ne voivat olla monenlaisia (esim. kong, pyöriteltävä pallo, revittävä pahvitötterö/maitopurkki). Toisinaan teen myös kätköleikin, jolloin koira saa harrastaa ensin etsintää löytääkseen lelut. Pihka on oppinut, että aamutoimien jälkeen se jää yksin arkisin ja saa lelun/lelut.

Rutiinimme on seuraavanlainen. Aamupalan jälkeen koira saa oman ruokansa, jonka jälkeen tehdään kevyt tarpeidentekolenkki. Laitan ennen lähtöä lelut valmiiksi siten, että takaisin tullessaan koira pääsee leikkimään. Pihka ei malttaisi mielellään edes asioilleen lähteä ja ulkona tekee yleensä tarpeensa mahdollisimman pian, vaikka joka kerta kävelemme ainakin postilaatikolle asti (joskus pidemmällekin). Takaisin päin tultaisiin juosten, jos koira saisi tahdin määrätä. Olen kuitenkin nipo ja jos Pihka vetää, eteneminen tyssää siihen kunnes hihna löystyy. Naapurit ovat varmaan ihmetelleet toisinaan hitaamman puoleista lähestymistämme.  Kun saavumme tontin rajalle, olen hieman helpottanut koiran haastetta. Käsken Pihkan istumaan ja irrotan pannan. Nopea kontakti ja "Vapaa". Sora vain ropisee, kun Pihka pinkaisee ulko-ovelle, jonne jää odottamaan oven avausta. Saapuessani ovelle koiran ilme on paljon puhuva: "Et sitten yhtään hitaammin olisi voinut kävellä".

Tämä innostus huvittaa minua joka aamu yhtä paljon ja jotenkin töihin lähteminen on itsellekin hauska tapahtuma, kun sitä koiran näkökulmasta katsoo.

Lepoa, lenkkiä ja leikkiä

©RH Dog Pyramid saa kyytiä

Blogin kirjoittamiseen ja koiran kanssa harrastamiseen tuli pakollinen tauko terveyteni reistaillessa oikein urakalla. Nyt  vointi on hyvä ja päivittäiset lenkit jälleen arkea. Viikonloppu on ollut sateinen ja kylmä, mutta olen nauttinut äärettömästi lenkkeilystä lähimetsissä! Olen päivittäin lisännyt lenkille mittaa ja tänään tehtiin jo 3,5 km lenkki Pihkan kanssa. Alkulenkin tihutti ja puolessavälissä satoi ihan kunnolla – kastuttiin sadevaatteista huolimatta. Metsäpolkumme on kasvanut umpeen varvuista ja puskista sairaslomani aikana. Muutama hyttynenkin nirhattiin, vaikka varmaan kylmät yöt ovat karsineet inisijät minimiin.

Sade taukosi loppulenkistä, mikä ei juurikaan lohduttanut jo kastunutta koirakkoa. Pihka on hyvässä kunnossa ja harmittaa, että mejäilyyn on tullut pitkähkö tauko. Ilmoittautumisista huolimatta emme ole päässeet kokeisiin osallistujiksi. Toisaalta kun harjoittelukin on jäänyt vähäiseksi, ei ole mitään järkeä tunkea kokeisiinkaan.

Eilen lenkillä nähtiin rusakko, joka oli jähmettynyt pellolle pieneksi palloksi noin 20 metriä tiestä. Katsoin varmaan kaksi kertaa möykkyä ennen kuin hahmotin jäniksen. Pihka ilmeisesti haistoi sen, muttei nähnyt sitä korkean heinikon takaa. Kun hieman yllytin koiraa, niin Pihka ulvahti kerran ja pelotti vastaantulevat naapurin koirat, jotka olivat myös lenkillä. Jänis ampaisi ulvahduksen jälkeen kohtuullisen kovaa vauhtia pellon yli meistä poispäin, mutta Pihka kiinnostui enemmän vastaantulevista koirista ja unohti jäniksen hajut. Tuossa samassa paikkaa olen nähnyt rusakon arviolta kymmenen kertaa. Kerran jopa kaksi yhtäaikaa. Pihka on syytä pitää kytkettynä näissä maastoissa.

Valitsin kirjoitukseen vähän aurinkoisemman kuvan, jossa Pihka leikkii pihalla Nina Ottosson Dog Pyramid -aktivointilelulla. Lelu on ollut jo monta vuotta käytössä, mutta testasin sitä jokin aika sitten myös ulkona, kun joimme terassilla kahvia. Näköjään se toimii erinomaisesti myös ulkokäytössä, vaikka onkin pitkässä nurmikossa hieman haasteellisempi pyöriteltävä. Koska kova muovinen lelu kolisee ikävästi sisällä listoihin, se jatkossa siirtyy käytettäväksi pihaleluna. Pihka on ihana siitä, että se keskittyy leluun niin tiiviisti, ettei huomaa edes pyörätiellä ohikulkevia koiria. Saa nauttia kahvihetkensä rauhassa :)

Leikkiseurana Possu?

Aikuisen koiran leikittäminen jää helposti vähälle verrattuna pentuaikaan. Tähän syynä on varmasti se, ettei koira enää ole yhtä leikkisä kuin pentuna sekä spontaanit ja koiran oma-aloitteisesti aloittamat leikkihetket jäävät vähemmälle. Pihkalla oli viime keväänä jonkinlainen jurnutusvaihe, jolloin se ei suostunut leikkimään ollenkaan muiden koirien kanssa. Tällöin se ärähti herkästi ja huumorintaju tuntui olevan tiukilla. Myös innostui leikkimään meidän kanssa nihkeästi ja into loppui nopeasti. Nykyään tuntuu lenkilläkin ilahtuvan, kun vastaan tulee tuttu koirakaveri.

Pentuaikana olimme onnekkaita, kun koirakavereita riitti ja Pihka pääsi leikkimään paljon muiden koirien kanssa. Nykyään koirakaveritapaamiset ovat jääneet vähälle, mikä on harmittavaa. Koiria tietenkin nähdään, mutta leikkitreffejä ei ole ollut. On todella vaikeaa sanoa kaipaako Pihka enemmän koiramaista seuraa?

Kuten aikaisemmin on tullut mainittua, niin Pihkalle erilaiset aktivointilelut ovat olleet pennusta asti kiinnostavia ja niitä on jaksettu pyöritellä, tökkiä ja vähän järsiäkin. Pääsääntöisesti Pihka on saanut aktivointileluja vain yksin jäädessään ja harvakseltaan iltaisin, jos lenkki on syystä tai toisesta jäänyt lyhyeksi. Aktivointileluja onkin kertynyt ytimekkäästi ilmaistuna monta.

Toinen leikki mistä Pihka todella nauttii, on keppien heitteleminen ulkona. Pihka harvoin haukkuu, mutta kepin nostaminen ilmaan "kuumentaa" koiran ja siltä pääsee iloinen haukku. Ulkoleikeistä myös lumipallojen heittäminen ja lumikylvyt ovat suurta hupia. Sisällä ei leikitä kovin paljon. Tosin mies välillä intoutuu leikkimään "taisteluleikkejä" Pihkan kanssa. Silloin Possu tai Sorsa saa kyytiä. Itse pelaan harvakseltaan aktivointilautapelia koiran kanssa tai sitten rinkulapeliä, jossa olen opettanut Pihkan laittamaan rinkulan tappiin palkkiota vastaan. Pihkasta se on todella innostava "temppu".

Pihka ei oikeastaan koskaan tuhoa leluja ja muutenkin leikkii "hellästi" leluillaan. Ainoastaan pehmolelut on suolistettu yleensä nopeaan tahtiin.