perjantai 21. kesäkuuta 2013

Jediritari ♥

Jäljet menivät erinomaisesti, kiitos kysymästä. Teimme ensimmäistä kertaa siten, että mies meni harjoitusjäljelle täysin sokkona ilman opasta. Nimittäin otimme molemmat koirat yhtäaikaa maastoon ja itse lähdin suorittamaan toista jälkeä Katlan kanssa, kun olin opastanut ensin miehen Pihkan kanssa jäljen alkuun. Hyvin se kuulemma oli mennyt, vaikkei mies oikein ollut hahmottanut missä kulmat olivat ja kaatokin oli löytynyt niin, että mies oli huomannut sen vasta, kun se oli koiran suussa. Upeaa.

Luottamukseni Katlan jäljestyskykyyn on viimeaikoina laskenut sitä mukaa, kun olen huomannut riistan inspiroivan vaikutuksen lisääntyvän. Tämän aamuinen oli kuitenkin poikkeus, nimittäin Katla jäljitti todella hienosti. Kannatti todella eilen raataa hyttysten syötävänä. Pari kertaa koira ajautui jäljen sivuun, mutta pysähtymällä jäljelle ja odottamalla paikallani sain sen palaamaan takaisin jäljelle ilman käskyjä.

Tein Katlalle myös ensimmäisen kulman makauksella ja jännitin kovasti, miten se menee. Katla makaukselle tullessaan pysähtyi haistelemaan sitä, jolloin kehuin koiraa. Sitten se teki pienen piston eteenpäin verettömälle alueelle, mutta palasi  takaisin makaukselle. Odotin paikallani hiljaa. Hetken haisteltuaan lähti oikeaan suuntaan makaukselta ja kun olin varma, että jatkoi jäljitystä, kehuin taas koiraa. Loppu mentiin hienosti kaadolle asti. Kaatona tosiaan oli jäniksen nahka, jota hämmästeltiin yhdessä. Lisäksi hiukan turjutettiin kania, koska halusin vahvistaa koiran kaatokäyttäytymistä, koska mielestäni merkkaa kaadon turhan välinpitämättömästi. Pihka on aina ominut kaadon voimakkaasti ja siksi tuntuu, että Katlan haistelu ja sellainen lievä innottomuus ei ole hyvä juttu. En osaa sanoa, miksei tunnu saavan sitä "jotain" tuosta onnistuneen suorituksen jälkeen löydetystä kaadosta. Ruokakaan ei ole Se Juttu ja alan olla aika ihmeissäni, miten palkita koiraa, joka ei edes jäniksen nahasta piittaa! En sinne nyt elävää jänistäkään ala kaadoksi sitoa :)

Jäljestyksen jälkeen koirat saivat lepäillä, kunnes vieraaksemme saapui Jedi. Kuten epäilinkin Pihka ei kauheasti välittänyt nuoresta ja innokkaasta uroksesta. Katla ja Jedi löysivät hetkessä yhteisen sävelen ja painivat ja juoksivat kilpaa nurmella. Uskalsimme antaa Katlan olla hetken irti pihalla, koska koirat keskittyivät toisiinsa.

©RH Jedi eli Hakuhauskan Ainakomee
Kiitos vieraille, että kävivät moikkaamassa! Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja koirat tietysti ovat aina tervetulleita meille!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannustaikoja ja -jälkiä

Se vain iskee. Yllättäen ja voimalla. Silloin ei voi muuta kuin hoitaa se pikimmiten riippumatta huonoista tekosyistä, kuten esimerkiksi Juhannuksen valmisteluista tai vietosta, koska viivyttely vain pahentaa oireita. En puhu kesäisestä flunssasta, vaan jälkiharrastuksesta. Olen piinaillut jäljelle pääsyn hankaluutta jo useita viikkoja, koska tuntuu, ettei millään aika riitä kyseiseen harrastukseen. Nytkin kotona odottaisi kesken oleva siivousurakka, puutarhahommat ja lukematon määrä muita juttuja, mutta otinpa aamulla veripullon pakkasesta sulamaan ajatuksena metsään meno. Tein Katlalle ensimmäisen makauksen kulmalle, jännittyneenä odotan, mitä lohikäärmeemme tästä tuumii. Sitä en ole vielä päättänyt, mitä laitan sille kaadoksi. Meillä olisi pakastimessa talvinen jäniksen nahka. Olisikohan se riittävän kiinnostava myös Katlan mielestä?

Koirat saavat siis aloittaa Juhannusaattoaamun jälkisuorituksella. Toivottavasti keli on parempi kuin tänään. Vaikka onneksi iltaa kohden keli muuttui aamuisesta sadesäästä. Jäljen tekoa kiusasivat lähinnä pikkuriikkiset hyttyset, jotka parveilivat heti kimpussani, kun hetkeksikin pysähdyin.

Huominen tulee olemaan koirille muutenkin mukava päivä, koska saamme aaton kunniaksi vieraaksemme ystäväperheen nuoren Jedi-koiranpentunsa (appenzellinpaimenkoira uros) kanssa, joten leikkiseuraakin on tiedossa. Koirista Katla tulee tätä enemmän arvostamaan, koska sillä tuntuu olevan loputtomasti energiaa purettavaksi. Pihka on välillä N I I N kypsä sen temppuiluun ja härnäämiseen, vaikka sietää kyllä uskomattoman paljon ennen kuin rähähtää nuorikolle oikeasti ärtyneenä. Päinvastoin aika usein tuntuu, että Katla saa yllytettyä myös Pihkan leikkiin, vaikkei aikuinen koira siihen olisi alunperin aikonut edes suostua.

Olimme viime viikon sunnuntaina moikkaamassa myös kahta naapurin uroskoiraa Patrikia ja Bossea. Nämä länsigöötanmaanpystykorvat ovat sympaattisen näköisiä lyhyine töpöjalkoineen ja siksi sopivat bretagnenbassetin leikkiseuraksi erinomaisen hyvin. Valitettavasti Katla ei vain ole tyypillinen rodunedustaja sulosääriensä kanssa. Pojat olivat helisemässä, kun Katla pisti kinttuja toisen eteen, niin että Bossen (8 vuotta) silmissä vilisi ja Patrik (3 vuotta) varmuuden vuoksi suojautui isäntänsä jalkojen lähelle. Pihka keskittyi lähimaaston tutkimiseen (aidatun pihan reunamilla) ja mulkoili uroksia epäystävällisesti. Välillä Katla sai sen yllytettyä juoksukilpailuun kanssaan, mutta pääsääntöisesti se päätti pysyä etäällä tapahtumien keskipisteestä (Katlasta ja pojista). Koirat saivat juosta (tai kuljeskella = Pihka) vapaana naapurin isolla aidatulla pihalla ja sen tosiaan huomasi, kuinka ne nauttivat tästä ylellisyydestä.
©TM Patrik ja Bosse leikkivät
Mukavaa, että koirille saa välillä leikkiseuraa ja muuta aktiviteettia, koska valitettavan usein arki on juuri niin harmaata kuin Bossen päällyskarva (vaikkakin koiran yllä väri on hieno, niin ymmärtänette mitä tarkoitan...).

Aurinkoista keskikesän juhlaa toivottaen!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Koirankoppi

©RH Kyltti koirankoppiin
Nyt se on valmis. Tai onhan se ollut jo useamman viikon, mutta vasta eilen sain kyltin ruuvattua kopin kulkuaukon ylle, joten nyt todella voi sanoa, että koiratarha on valmis. Pihka ja Katla ovat totutelleet aitauksen käyttöön. Ainakin Katla nauttii selvästi, kun pääsee viettämään aikaa pihalle muutenkin kuin hihnan jatkona. Pihka ei ole oikein vielä antanut hyväksyntäänsä, mutta oikeastaan emme sitä odottaneetkaan. Pihkallehan aitaukseen joutuminen on huononnus saavutettuihin etuihin nähden, koska se on tottunut olemaan vapaana pihalla seurassamme.
©RH Koira-aitaus melkein valmiina
Yllä oleva kuva on verkon kiinnitysvaiheesta. Miehen isä oli todella ahkerana työn loppuvaiheessa ja aitaushan valmistui jo ennen syntymäpäivääni. Tämän jälkeen kyse on ollut pelkästään hienosäädöstä. Suuret kiitokset siis tarhasta kuuluvat suureksi osaksi miehen isälle!
©RH Kolme bassettia koiratarhassa
Tämä kuva taas on otettu heti Rauma Show:n jälkeen. Jos katsoo tarkaan niin voi nähdä kolme bassettia kahden sijaan leikkimässä tarhassa. Kyse ei ole auringonpistoksesta tai muusta näköharhasta, vaan kuvassa näkyy Pihkan ja Katlan seurana Vainukorven Carma, joka omistajineen kävi tutustumassa meidän kotiimme näyttelyn jälkeen. Koirilla ja ihmisillä oli todella mukavaa. Katla jopa Carmaa jahtaessaan päästi ajohaukuksi tulkittavaa ääntelyä. Ei ennen tuollaista haukkua olekaan kuulunut. Koppi oli tuolloin jo aitauksessa, mutta se oli siinä kunnossa, mihin se aikanaan miehen kotona olleen pystykorvan jälkeen oli jäänyt.
©RH Koirankoppi
Innostuin maalaamaan kopin talon väriseksi ja tilasin verkkokaupasta kopin kulkuaukon yläpuolelle kyltin. Kopin katto on "vähän" rimanalitus muuhun ulkonäköön verrattuna. Toisaalta se on helppo siirtää siivouksen ja muun tieltä. Olisi kiva tehdä katolle menevä liuska, jotta koirat pääsisivät tähystämään katolta. Lisäksi katon liukkaalle pinnaalle pitäisi siinä tapauksessa tehdä jotain. Aina sitä jotain parannusksi on keksittävä.
©RH Kaverukset
©RH Tarhaan on kiva päästä, mutta niin on poiskin sieltä

Lämpöistä kesänjatkoa lukijoille!