Kiima-, juoksu- ja lorttoaika. Rakkaalla ajalla on monta nimeä, joskaan yksikään ei tee asiaa koiranomistajalle mukavammaksi. Narttu elää pentuiän ensimmäisestä kiimastaan eteenpäin sykleissä. Koiran kiima jaetaan esikiimaan, (varsinaiseen) kiimaan, jälkikiimaan sekä kiimattomaan aikaan (mielestäni tämä kiimaton aika ei siis ole juoksuaikaa, mutta näin tämä määritellään yleensä). Normaalisti nartulla on 1-3 kiimaa vuodessa.
En nyt mene enempää yksityiskohtiin, koska koiran kiima-ajasta löytyy paljon tietoa. Loppujen lopuksi jokainen narttukoirakin on yksilö ja siten myös juoksut vaihtelevat paljon. Pihkan juoksujen välillä on noin 6-8 kuukautta kiimatonta aikaa. Juoksuaika kestoltaan on 3-4 viikkoa. Pihka on esikiiman aikana melko vetäytyvä ja uninen. Toisaalta hakee myös huomiota meiltä ihmisiltä ja ulkona liimautuu haistelemaan muiden koirien jälkiä tuskaisen pitkäksi ajaksi. Yleensä ihmisen hermot eivät riitä ja on pakko nykiä koiraa etenemään, koska muuten lenkkeily olisi sitä, että liikutaan kerrallaan 2 metriä ja pysähdytään haistelemaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Ulkona Pihka merkkailee paljon, vaikka se kyllä tykkää merkkailla muutenkin, mutta juoksun lähestyessä merkkailujen määrän voi huoletta kertoa ainakin kolmella.
Kun varsinainen kiima alkaa (noin 9 vrk kiiman alusta) ja niin sanotut "tärppipäivät" alkavat olla kohdalla, käytös muuttuu levottomaksi ja erakko-Pihkakin haluaa syliin ja rahnutuksia. Koira joka ei yleensä Katlan läheisyyttä liialti siedä, antaa nuoremman koiran "kiusata" itseään loputtomasti. Oletan, että silloin toinen narttukin kelpaa sijaissulhaseksi, kun uroksia ei ole saatavilla.
Meillä taitaa olla tällä hetkellä ne kuuluisat tärppipäivät ja koirien käyttäytyminen käy kieltämättä hermoille myös kaksijalkaisille. Ollaan myös huomattu, että kun toinen lauman nartuista on juoksussa, vaikuttaa se myös siihen toiseen ei-juoksuiseen-narttuun. Tilanne on enemmän tulenarka kuin normaalisti, koska juoksu selvästi kiristää koirien hermoja. Katla murisi, siis todellakin murisi eilen ensimmäistä kertaa ikinä, kun sillä oli luu järsittävänä ja mies lähestyi sitä. Tietysti luu otettiin siltä pois heti tuon jälkeen, koska käyttäytyi huonosti, mutta jälkeenpäin tajusin, että myös sitä voi stressata Pihkan kiima. Katla ei ole koskaan ennen murissut edes Pihkalle (joka hoitaa sen puolen kiitettävästi).
Katla selvästi on vielä "vaikeassa iässä" ja meidän varmaan kannattaa erityisesti nyt Pihkan juoksun aikana varoa tilanteita, joissa koirat joutuvat vastakkain, jotta turhilta kärhämiltä vältyttäisiin. Toistaiseksi mitään rähinää ei siis koirien välillä ole ollut, mutta mielestäni tuo Katlan murina miehelle oli myrskyvaroitus sitä kiristävästä tilanteesta. Tämä on ihan omaa tulkintaa ja voi olla, että tuon yksittäisen murinan takana oli ihan vain se, että se säikähti nopeasti lähestyvää ihmistä tmv.
Reaktio oli kuitenkin siltä poikkeuksellinen, joten siksi se kannattaa huomioida. Muuten Katla taitaa olla enemmäkin innoissaan tilanteesta, kun pääsee kiusaamaan vanhempaa narttua ilman estoja. En ole noiden väliin mennyt, koska Pihka yleisesti ottaen pitää "jöötä" vähän turhankin ärhäkästi laumassamme, joten en usko, että lauman koirajohtajan asema kiimahöyryjen takia olisi Pihkalta menetetty. Katlalla taisi vain nousta nuppiin menestys, kun se oli saanut Pihkan "alistettua", niin kuvitteli määräävänsä meitä ihmisiäkin.
Olen tämän tekstin lomaan liittänyt aiheeseen sopimattomia kuvia, mutta koska tänään saimme postitse kunniakirjan ja ruusukkeen Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2013 menestyksen ansioista, niin olihan ne kerrankin pakko julkaista blogissakin. Tuo Pihkan jaloissa oleva pokaali on Katlan ensimmäisestä DRAJ-kokeesta vuoden alusta. Eli se kuvattiin tuossa vahingossa samalla ja tajusin vasta jälkikäteen, että kuvasin sen väärän koiran kanssa. Katla pääsi sitten tuohon viimeiseen kuvaan ilman mitään palkintoja, mutta sehän näyttää ilman krumeluurejakin näyttävältä itseltään. Ei siihen mitään pystejä tarvita :)
©RH Pihka ja palkinnot |
Meillä taitaa olla tällä hetkellä ne kuuluisat tärppipäivät ja koirien käyttäytyminen käy kieltämättä hermoille myös kaksijalkaisille. Ollaan myös huomattu, että kun toinen lauman nartuista on juoksussa, vaikuttaa se myös siihen toiseen ei-juoksuiseen-narttuun. Tilanne on enemmän tulenarka kuin normaalisti, koska juoksu selvästi kiristää koirien hermoja. Katla murisi, siis todellakin murisi eilen ensimmäistä kertaa ikinä, kun sillä oli luu järsittävänä ja mies lähestyi sitä. Tietysti luu otettiin siltä pois heti tuon jälkeen, koska käyttäytyi huonosti, mutta jälkeenpäin tajusin, että myös sitä voi stressata Pihkan kiima. Katla ei ole koskaan ennen murissut edes Pihkalle (joka hoitaa sen puolen kiitettävästi).
©RH Katla ja kiimakateus |
Reaktio oli kuitenkin siltä poikkeuksellinen, joten siksi se kannattaa huomioida. Muuten Katla taitaa olla enemmäkin innoissaan tilanteesta, kun pääsee kiusaamaan vanhempaa narttua ilman estoja. En ole noiden väliin mennyt, koska Pihka yleisesti ottaen pitää "jöötä" vähän turhankin ärhäkästi laumassamme, joten en usko, että lauman koirajohtajan asema kiimahöyryjen takia olisi Pihkalta menetetty. Katlalla taisi vain nousta nuppiin menestys, kun se oli saanut Pihkan "alistettua", niin kuvitteli määräävänsä meitä ihmisiäkin.
Olen tämän tekstin lomaan liittänyt aiheeseen sopimattomia kuvia, mutta koska tänään saimme postitse kunniakirjan ja ruusukkeen Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2013 menestyksen ansioista, niin olihan ne kerrankin pakko julkaista blogissakin. Tuo Pihkan jaloissa oleva pokaali on Katlan ensimmäisestä DRAJ-kokeesta vuoden alusta. Eli se kuvattiin tuossa vahingossa samalla ja tajusin vasta jälkikäteen, että kuvasin sen väärän koiran kanssa. Katla pääsi sitten tuohon viimeiseen kuvaan ilman mitään palkintoja, mutta sehän näyttää ilman krumeluurejakin näyttävältä itseltään. Ei siihen mitään pystejä tarvita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti