Riista näyttäytyy

©RH Veretyssieni kuivumassa käytön jälkeen

Jäljestysharrastus kätkee sisäänsä monia kiehtovia puolia. Yksi harvemmin vastaan tuleva on se, kun riista näyttäytyy koiran suorituksen aikana. Koiran ohjaajaa tällainen jännittää jo epävarmanakin mahdollisuutena, koska koiran reaktio riistaan voi vaihdella riippuen kohdattavasta eläimestä, etäisyydestä riistaan ja sen käytöksestä (pakeneeko, jääkö tuijottamaan paikoilleen?).

Koetilanteessa ohjaaja saa kieltää koiraa kerran tuomarin vahvistaman riistahavainnon kohdatessa. Ohjaajan käskyä tottelematonta koiraa on seurattava riistan perään, kunnes tuomari tuomitsee hukan ja antaa luvan palauttaa koira takaisin jäljelle. Joskus palo riistan perään on niin valtava, että vaikka koira palautetaan takaisin jäljelle, se hetken sitä seurattuaan päättää lähteä uudelleen saman riistan perään. Tämä on harmillista, mutta osoittaa kieltämättä kyseisellä jäljellä koiran heikkoa jälkiuskollisuutta. Aina kuitenkin pitää muistaa, että kyseessä on vain yksi jälkisuoritus ja sama koira voi toisena päivänä toimia ihan eritavalla. Joskus riista vaan vie voiton haavoittuneen eläimen (verisienen) jättämästä jäljestä.

Monen riistaviettisen koiran ei tarvitse edes saada näköhavaintoa riistassa, kun jälkiuskollisuus loppuu ja tilalle tulee riistajäljen seuraaminen. Yleisempi syy jäljeltä poistumiseen onkin koiran saama hajujälki tuoreesta riistasta. Joskus kuitenkin pääsee näkemään itse riistaeläimen ja ne tilanteina ovat aina sykähdyttäviä. Erityisesti itse vaalin muistoja niistä hetkistä, kun olen onnistunut ohjaajana kiellollani pitämään koiran verijälkityössä. Ohjaajan tulee myös pystyä "nollaamaan" tälläinen kokemus nopeasti, koska koira herkkävaistoisena eläimenä aistii ihmisen negatiivisetkin tunteet. Tärkeintä on luottaa koiraan ja unohtaa oma pettymys, jos riista ottaa voiton ja vie hukaksi asti. Vastaavasti riemu onnistumisesta käskytyksen jälkeen voi koitua tuhoksi, koska ihmisen kiihtyminen onnistumisen seurauksena voi myös kiihdyttää koiraa väärällä tavalla. Zen-olon ylläpito lienee paras tapa tukea koiran työtä.

©RH Pihka tarhassa

Pihkan tämän päiväisellä jäljellä riista näyttäytyi. Ennen VOI-jäljen toista kulmaa karkotimme liikkeelle uros kauriin. Pihka ei eläintä nähnyt, eikä siitä saanut vainua. Koira jatkoi jäljestystä hyvin kolmannelle kulmalle asti, jonka jälkeen viimeisellä osuudella sai todennäköisesti vainun liikkeellä olevasta riistasta. Kaurispukki oli käynyt pyörähtämässä jäljen viimeisellä osuudella, josta se oli karkonnut kauemmas. Pihkan jäljestys vaihtui riistan ajoon ja loppu osa jäljestä mentiin palauttamisista huolimatta todella heikosti (koiran keskittyminen jälkeen oli huonoa). Harmi juttu, mutta kyllä epäonnistumisia tulee valiotasoisellekin koiralle.

Pihkan jäljen alku oli erittäin hyvää työtä, joten jäljen loppu harmitti. Ainakin kaksi hukkaa tuosta olisi Pihkalle tuomittu ja molemmat niistä viimeisen sadan metrin etäisyydellä kaadosta.

©RH Katla koirankopin katolla

Ennen Pihkan suoritusta olin ohjaajana Katlalle. Tänään koiraa voi kiittää jäljen seuraamiseen kohdistuvasta suuresta innosta ja kulmamakauksien erinomaisesta merkkaamisesta. Kulmat itsessään ovat silti Katlan heikkous, nimittäin tälläkin kertaa molemmilla kulmilla koira teki valtavat lenkit (yli 40 metriä). Toisella niistä lenkki kasvoi hukaksi asti. Makaukselle palauttamisen jälkeen jäljen jatko löytyi. Viimeisellä osuudella oli osittain ohjaaja/opas hukassa, kun kadotin hetkeksi tiedon siitä kuljimmeko jäljellä. Ilmeisesti Katla irtaantui jäljeltä hieman ja kulki jäljen sivussa, koska noin 80 metriä edettyämme olimme taas jäljellä. Suorituksen aikana olin lähes varma, että tuosta olisi tullut toinen hukka kokeessa. Näin jälkipelissä ehkä pakitan jyrkkää kantaani enkä olekaan niin varma asiasta, koska koira kuitenkin palasi pitkän kaarteen jälkeen takaisin jäljelle. Osittain oma vika, kun en muistanut missä jälki kulki.

©RH Veretyssieni

Metsä oli todella kuiva ja lämpötila kipusi 10 asteen lukemaan jo aamulla. Veretyksessä oli käytössä uusi sieni ja voi olla, että jälki haisi erilaiselta kuin noin 50 kertaa käytössä olleen sienen jättämä hajuvana. Ei teidän tarvitse sanoa... oli todellakin jo aika vaihtaa hyvin palvellut harjoitussieni uuteen.