Kesäloma alkoi mitä parhaimmissa merkeissä, kun teimme Ilveskallion riistarikkaisiin maastoihin kolmet jäljet. Saimme jälkiharrastukseen seuraksi Paavon (karkeakarvainen mäyräkoirauros) emännän ja isännän, ja jakauduimme lauantaina jälkipareiksi siten, että naiset tekivät VOI-jäljen Pihkalle ja miehet kaksi AVO-jälkeä Katlalle ja Paavolle. Itseasiassa Paavo on jo vanha tuttu Jänisjemmassa, sillä siitä löytyy
kuva kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta, jolloin koira oli vielä pieni pentu (6 kk). Nyt Paavosta oli varttunut komea uros, jota on käytetty jo myös oikeissa jäljestystilanteissa. Mejä-kokeisiin Paavo ei vielä ole päässyt.
 |
| ©RH Paavo jälkivarusteissa |
Perjantain sateiden jäljiltä maasto oli kastunut mukavan kosteaksi ja vaikka lauantai oli lämmin, maastopohja säilyi hieman kosteana vielä sunnuntaille asti. Sunnuntaiaamu oli pilvinen ja hieman tuulinen, joten saimme oivallisen kelin jäljestykselle. Lämpötila nousi aamun (klo 8) 16 asteesta keskipäivän noin 20 asteeseen.
Jälkipareiksi jakautuminen toi kokeen tuntua harjoitukseen, koska ohjaajina pääsimme niille jäljille, joita emme olleet edellisenä päivänä olleet tekemässä. Tietämättömyys jäljen reitistä tuo jännitystä jälkisuoritukseen ja lisää koiraan tukeutumista. Tämä oli erittäin hyvä kenraaliharjoitus bassettien RMJ 2016 -koeviikonloppua varten.
 |
| ©RH Paavo ja ohjaaja |
Paavo aloitti kolmikon jälkisuoritukset emäntänsä ohjaamana. Alkumakauksen nuuhkaisi hätäisesti haluten nopeasti matkaan. Alun jäljitti kaarrellen jäljelle ja sivuun siitä, mutta edeten ensimmäiset 100 metriä selvästi keskittyen jälkeen. Tämän jälkeen riista vei voiton jälkityöstä ja jouduttiin palauttamaan koira noin puolessavälissä ensimmäistä osuutta takaisin jäljelle. Toinen hukka seurasi heti ensimmäistä, kun riista houkutteli jälkeä enemmän. Paavo käytti runsaasti ilmavainua jäljellä, minkä vuoksi jäljestys aaltoili veriuran molemmin puolin. Tästä syystä ennen ensimmäistä kulmamakausta Paavo ajautui jäljen sivuun, josta ei enää palannut omatoimisesti. Otettiin uusi alku kulmamakaukselta.
Toinen osuus tarkempaa jäljestystä edelleen aaltoillen jäljen sivuille. Neljäs hukka koiralle tuli riistanjäljille lähtemisestä sähkölinjan alituksen jälkeen. Toiselle kulmalle suoraan, johon pysähtyi nopeasti nuuhkaisemaan makauksen. Ennen kaatoa Paavo harhautui taas riistapolulle, josta ohjattiin nopeasti takaisin jäljelle. Kaadolle suoraan, jossa pakastettu ja sulatettu kauriin sorkka ei herättänyt suuria tunteita. Tulevaisuudessa jäljen lopun palkkausta kannattaa harjoituksissa tehostaa. Tänään Paavoa tuntui kiinnostavan tuoreet riistan hajut jälkeä enemmän, mutta koira selvästi osasi jäljittää. Paavon nopeutta voisi myös jarruttaa vielä enemmän, josko koiran poukkoilu jäljen sivuun vähenisi.
 |
| ©TU Katlalle tuli jäljellä kuuma |
Ohjasin Katlan jäljelle valjaasta kiinnipitäen. Harjoituksilla olen onnistunut rauhoittamaan jälkityön alun, ja Katla malttoi hienosti nuuhkia alkumakauksen. Ohjasin koiraa ensimmäiset kymmenen metriä, jonka jälkeen annoin liinan vapautua kuuteen metriin. Ensimmäinen osuus mentiin hienolla tarkkuudella ja koiran nopeuskin oli vain hieman liian kovaa. Vieläkin pitää hidastaa, mutta nyt jälkisuorituksen jälkeen käsissäni ei ollut liinan polttamia palovammoja (unohdin normaalisti käyttämäsi hanskat kotiin vahingossa). Ennen ensimmäistä kulmaa koira harhautui jäljen sisäpuolelle ja pusikko rytisten edettiin toista jäljen sivua kohti. Mies alkoi huudella, että pitäisikö palauttaa jäljelle (kulmamakaukselle). Todennäköisesti Katla olisi vain oikaissut kulman, mutta päätin noudattaa "tuomarin" kehoitusta ja ohjasin koiran kulmalle.
Nopean nuuhkaisun jälkeen Katla jatkoi suoraan toiselle osuudelle. Toisella osuudella lehtokurppa häiritsi hieman sen keskittymistä, mutta koira palasi itsenäisesti takaisin jäljelle kahdesti linnun tekemiset tarkistettuaan. Toinen kulmamakaus haisteltiin ja suuntaatarkistavan lenkityksen jälkeen Katla lähti kolmannelle osuudelle. Osuuden puolivälissä harhautui jäljen sivuun, josta miehen huutelun jälkeen lähti heti palaamaan kohti muuta porukkaa ja siitä ottaen jäljen taas itsenäisesti. Tästä olisi kokeessa melko varmasti tullut hukka. Kaadolle varovaisen hitaasti hieman ilmavainuun turvautuen. Kaadon nuuhki välinpitämättömän oloisesti jääden aloilleen. Kehujen jälkeen häntä alkoi heilua. Katlan suoritukseen on tullut tietynlaista rauhallisuutta ja varmuutta, joka lisää ohjaajana luottamustani koiraan. Vieläkin riista sekoittaa koiraa ja sen vuoksi harhautuu pois jäljeltä. Ohjaajana pidin siitä, etten tiennyt missä jälki tarkalleen kulki. Keskityin paremmin koiraan, enkä jäljen tarkkailuun.
 |
| ©RH Pihka kaadolla |
Pihka ja mies saivat vuoron vasta kymmenen aikaan, jolloin lämpötila oli jo noussut kahdenkymmenen asteen pintaan. Pihkalle näytettiin alkumakaus ja jäljen suunta. Alkumakauksen maisteli multineen innokkaasti, jonka jälkeen lähti etenemään ohjattuun suuntaan. Pihka on viimeaikoina enenevissä määrin ohittanut makauksia. Tästä syytä päätin laittaa kahdelle makauksista muutaman yllätyspalkan (kuivattuja broilerinsydämiä). Ensimmäisellä makauksella Pihka selvästi haistoi herkut ja pysähtyi merkkaamaan makauksen. Jesjes, juhlin jo vähän liian aikaisin!
Ensimmäisellä kulmalla oli veretön katkos, jonka Pihka selvitti lenkittämällä ja viimeisteli ilmavainulla. Toisen osuuden makaus ohitettiin (sille ei ollut kätketty herkkuja) ja kulmalla suunnantarkistus. Kolmas osuus oli lyhyin ja sillä ei siksi ollut makausta. Viimeisen kulman Pihka meni tarkasti. Jäljen kolmas makaus merkattiin (ja syötiin herkut). Neljännen osuuden lopussa oli ison ojan ylitys, jossa jäljentekijät olivat joutuneet tekemään Z-mallisen kuvion. Tämän selvittelyyn koiralla meni jonkin aikaa ja ojan ylityksessä tarvittiin miehen apua, koska ojan penger oli jyrkkä. Ojan koira ylitti siis itse, mutta ojan toisella puolella rinteessä tarvitsi apua ylös päästäkseen.
Ennen kaatoa Pihka teki vielä laajan tarkistuskaarroksen palaten takaisin jälkeä tulosuuntaan, mutta itsenäisesti selvitti sen jälkeen jäljen oikean suunnan tullen siitä suoraan kaadolle asti. Pihka haistoi sorkkaa ja jäi sen viereen odottamaan kehuja. Kehujen jälkeen alkoi syödä multaa kaadolta ja sorkka kiinnosti vasta siinä vaiheessa, kun mies meni "ryöstämään" sen. Pihka omi sorkan kantaen sen pois metsästä autoille asti. Jälkisuoritus oli hyvin "pihkamainen" eli maavainuinen, hieman aaltoileva ja muutama tarkistuslenkki. Taistelu makausten merkkaamisesta päättyi tilanteeseen Pihka - Reija: 1-0. Bassetti on halvatun ovela otus.
 |
| ©RH Laavulla |
Jälkisuoritusten jälkeen kokoonnuttiin läheiselle laavulle makkaranpaistoon ja rupattelemaan koirista, jäljestyksestä ja metsästämisestä. Oikein mukava kokemus ainakin jänisjemmalaisten mielestä ja toivottavasti saadaan Paavosta ohjaajineen myös myöhemmin seuraa harrastukseen.
 |
| ©RH Paavo |
