"Vainukoira" Karvian mejä-kokeessa

Eilen oli jännittävä päivä. Katla oli ilmoitettu Karvian mejä-kokeeseen. Koska koe oli illalla arkiviikolla, päädyin anomaan paikkaa valmisjäljelle. Onneksemme koepaikka saatiin ja Katla sai kanssani mahdollisuuden koetella tasoaan oikeassa kokeessa. Edellisestä kokeesta olikin jo melkein puolitoista vuotta. Tämä oli Katlan viides mejä-koe (tuloksia). Pihka jäi koepäiväksi kotiin, koska aloitti juoksun muutama päivä sitten.

©TU Katla ja ohjaaja

Kokeen keskuspaikana oli Tervatupa, joka otti meidät vastaan vanhoina tuttuina, vaikka saapuminen koepaikalle jäi turhan viimetippaan. Olimme paikalla vasta noin 15 minuuttia ennen ylituomarin puhuttelun alkua (klo 15). Ei ole ollenkaan suositeltavaa saapua kokeeseen noin myöhään. Vaikka ehdimme paikalle ajoissa, niin oma tunnelma oli tullessa ahdistunut.

©TU Laukauksensietotesti

Kokeeseen osallistui 11 koiraa, joista kuusi avoimen luokan koirakoita ja viisi voittajakoiraa. Ylituomarina oli Sakari Kankaanpää ja toisena tuomarina Aila Hauskamaa. Maastoarvonnoissa meille tuli jälki numero neljä, joten laukauksensietotestin jälkeen jäi pari tuntia odottelua, ennen kuin vuoromme päästä metsään tuli. Kuten aiemminkin olen huomannut, valmisjälkikokeeseen tulevan on syytä varautua ajantappamiseen, koska odottelua on runsaasti.

©RH Henkilöauto on kovilla mejä-harrastuksessa

Katla oli hirmuisen levoton. Rauhaton olemus ei luvannut hyvää kokeen onnistumiselle. Kävelytin koiraa odotellessamme, mutta se ei auttanut. Epäilen, että oma oloni on vahvasti syypää Katlan koehermoiluun. Tartutan oman hermoiluni koiraan.

Alkumakaukselle tullessa Katla kuitenkin yllätti positiivisesti. Se tutki huolella alkumakauksen, ja vaikka lähtö reippaalta tuomarin silmin näytti, se oli mielestäni tältä koiralta erittäin rauhallinen ja hillitty. Se olikin paras hetki koko jäljellä.

©TU Tuomari, opas ja koirakko

Tuskin 20 metriä oltiin edetty alkumakaukselta, kun Katla päättäväisesti veti jäljen sivuun ja näytti vaihtavan jäljestyksen muun riistan haeskeluun. Tunsin pettymystä ja kehoitin koiraa sanallisesti. Katla totteli ja palasi lenkiltä takaisin jäljelle. Ensimmäinen osuus oli selvästi jäljen lyhin ja alun sivuloikan jälkeen koira rauhoittui työskentelemään jäljelle. Tämän ansiosta saavuimme suoraan kulmamakaukselle, jonka Katla haisteli tarkasti. Pieni tarkistuskierros kulman ympäri ja koira jatkoi toiselle osuudelle. Osuuden alussa koira harhautui taas kulkemaan reippaasti jäljen sivussa. Näin sivusilmällä tuomarin ja oppaan loittonevan useita kymmeniä metrejä vasemmalle. Katlan häntä heilui ja olin havaitsevani taas riistanjälkien tutkiskelua koiran käytöksessä. Jätti kuitenkin tarkemman selvittelyn ja lähti palaamaan takaisin tuomaria ja opasta kohden. Jotenkin vaikutti, että Katla tiesi käyttää hyväksi muiden ihmisten sijaintia ja sen perusteella palasi jäljelle. Tiedä sitä sitten, Katla on hyvin viisas koira.

©RH Palkintokoira

Toisesta kulmamakauksesta mentiin jäljen sisäpuolelta ohi (ylitti jäljen jatkon) ja pienellä lenkillä takaisin kulmalle, jonka ylitti nopeasti (mielestäni ei merkannut kunnolla, ehkä nuuhkaisi nopeasti). Siitä reippaalla nopeudella myötätuuleen ja kolmannelle osuudelle. Mielestäni koira teki useita turhia pyörähdyksiä jäljen päällä ja sivussa. Puolivälissä teki vielä yhden kunnon tarkistuslenkin, mutta päätti kuitenkin jatkaa suoritusta. Kaadosta sai 50-60 metriä ennen ilmavainun ja sille tultiin suoraan. Kaadon merkkasi haistelen ja pysähtyen sen viereen.

Hukaton suoritus oli tosiasia. Ohjaajana en silti koiran harhailevan epäloogista suoritusta kovinkaan hyväksi kokenut, ja tuo levottomuus aiheutti luottamuspulaa meidän yhteistyöhön. Uskoin, että ykkönen tulee, muttei kovinkaan mairittelevin pistein (ehkä 40-42 pistettä).

Onneksi en kuitenkaan joutunut itse koiraa arvostelemaan paperilla, sillä oikea tuomari näki Katlan suorituksen parempana kuin minä ja se sai tuloksen AVO1 46/50. Koiran rekisterinimikin oli päivittynyt tämän tuloksen myötä koepöytäkirjaan. Katlaa sopii jatkossa kutsua Vainukoiran Catlaksi, eikä Vainukorven.

Olin aika tyrmistynyt pisteistä. Minä sain eniten moitetta tuomarilta, koira olisi toiminut paremmin, jos ohjaaja olisi mennyt hiljempaa eli jarruttanut enemmän koiran vauhtia. Osittain olen tuosta jarruttamisesta tuomarin kanssa samaa mieltä, mutta Katlan tuntien ei jarruttaminen sille aina ole paras vaihtoehto. Jos Katla kokee, ettei jälkisuoritus etene, se alkaa touhuta muuta. Mitä hitaampi vauhti on, sitä enemmän sillä on aikaa tutkia maaston muita tuoksuja. Ja sitä todennäköisemmin huomaan meidän olevan keskellä kiihkeää jäniksen yöjäljen selvittelyä.

Tiedän kuitenkin, että parhaat jälkikoirat etenevät hitaammin ja siten myös tarkemmin. Katla ei kuitenkaan ole sellainen. Se on impulsiivinen, huoleton ja herkästi reagoiva koira. Siitä ei saa pelkästään jarruttamalla sellaista tarkkaa ja vain yhtä jälkeä seuraavaa koiraa. Voi olla, että olen väärässä.

©RH Katla, taustalla Tervatupa ja rastilippu

Kokeen tulostaso oli mainio. Kahdeksan koiraa sai ykköstuloksen ja kolme koiraa kakkosen. Kokeen paras koira sain tuloksen AVO1 50/50 pistettä ja yksi koira valioitui FI JVA:ksi. Keväinen keli suosi; sää oli aurinkoinen ja lämmin, muttei liian kuuma. Ehdimme kotiin vielä saman päivän puolella, eikä kello ehtinyt lyödä puoltayötä. Tuhkimotaika säilyi ja saavuimme kotiin juhlien Katlan ensimmäistä AVO1-tulosta mejä-harrastuksesta.