sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pyhärannan metsästysyhdistyksen perhepäivä

Erämessut taisivat olla vasta alkua. Siellähän Pihka ja Katla harjoittelivat esiintymistä sekä huomion ja ihailun kohteena olemista. Jatkona sille osallistuimme viikonloppuna Pyhärannan metsästysyhdistyksen järjestämään koko perheen tapahtumaan. Perhepäivä on valtakunnallisesti monien eri metsästysseurojen järjestämä tapahtuma, jonka pitämiseen seurat haastaa Suomen metsästäjäliitto ja Suomen riistakeskus.
©RH Pihka rapsuteltavana
Tietysti Erämessut olivat järeämmän luokan tapahtuma verratuna paikalliseen pienimuotoiseen perhepäivään, mutta idea oli kuitenkin sama. Eihän perhepäiväkään meille ihan tuntematon juttu ollut. Vuonna 2014 osallistuimme ensimmäisen kerran vastaavaan tapahtumaan.
©RH Nuotiomakkarat
Tänä vuonna sääennuste vaikutti lohduttomalta; sadetta, sadetta, tihkua ja sadetta. Lopulta keli kuitenkin yllätti positiivisesti. Sade taukosi sopivasti ja jatkui vasta tapahtumapäivän loppupuolella. Ohjelmassa oli jousiammuntaa, luontopolku, tietovisa, koirarotujen esittelyä ja jälkikoiran työnäytös, jossa Pihka ja mies esittivät pääroolin. Nuotiolla sai paistaa makkaraa ja nokipannu oli kuumana aamusta iltapäivään.
©RH Jälkinäytös
Jälkinäytös sujui Pihkan tyyliin varmasti. Se ei vaivautunut edes toista korvaa lotkauttamaan yleisölle, joka seurasi jäljen suuntaisesti kulkevalla pururadalla noin 15-30 metrin etäisyydeltä suoritusta. Koira jopa merkkasi pysähtymällä noin 150 metrin jäljen keskelle tehdyn makauksen. Pihka on ♥

©TU Jousiammuntaa
Jäljen lopulla itse hiukan jouduin jännittämään. Ilmavirta teki temput taitavalle jäljestäjälle ja koira ohitti kaadon muutamasta metristä päätyen pururadalle yleisön eteen. Olin jo varma, ettei Pihka enää siitä itsenäisesti ymmärrä palata takaisin metsän puolelle. Mies silti kovahermoisesti antoi Pihkan työskennellä ja lopulta lenkittämällä löysi takaisin jäljelle ja siitä tarkasti kaadolle. Yleisön taputukset Pihka palkitsi "ylpeilemällä" ja kantoi sorkan suussaan näytille. Jälkeenpäin mietin, että lopun vaikeudet näyttivät hyvin, ettei jäljitys ole mikään läpihuutojuttu; vaan koiralta vaaditaan intoa, varmuutta ja sitkeyttä haavakon löytämiseksi. Olin sittenkin iloinen siitä, ettei kaato löytynyt välittömästi.

Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ampumaan jousella. Niin no, oikea tuo ei tietenkään ollut, vaan sellainen lapsille tarkoitettu malli. Todella kivaa sillä ampuminen oli ja yllättävän vaikeaa. Yhden kerran sain osumaan täydellisesti. Taisi olla aloittelijan tuuria.

Katla ei perhepäivään osallistunut. Sillä on juoksu-aika päässyt kunnolla vauhtiin ja päätettiin pitää se kotona kaukana uroksista. Enää ei ole paljon aikaa metsästyskauden alkuun, jolloin Katlan osalta juoksu-aika on turvallisesti ohitse.

Tänään vihdoin nypin Pihkan pitkäksi kasvattaman turkin lyhyeksi. Iso urakka siinä oli, mutta nyt koiralla on kevyempi olla.
©RH Pihka nypittynä

maanantai 8. elokuuta 2016

Basset RMJ 2016

Basset-harrastajien vuoden merkittävimmät koetapahtumat ovat Basset RMJ ja Basset SM-ajokoe (BASA). Ensimmäinen näistä eli bassettien rotumestaruusjälkikoe järjestettiin menneenä viikonloppuna Sastamalassa, Horniossa. Onnistuneista puitteista voidaan kiittää Suomen Bassetkerho ry:tä ja Karkun sekä Mouhijärven metsästysseuroja. Lisäksi maastoja oli käytössä myös Jyrän metsästysseuran alueelta.
©RH RMJ 2016 voittajakolmikko
Kokeen keskuspaikkana toimi metsästysmaja Horkka (Hornion ulkoilumaja). Paikka oli sama kuin viime vuoden RMJ-kokeessa. Tänä vuonna koepäivään pääsivät osallistumaan ainoastaan RMJ-koirakot tuomariperuutuksen vuoksi. Ylituomarina kokeessa toimi Kari Hyytiäinen.

Alunperin olin ilmoittanut Katlan avoimeen luokkaan "tukikokeeseen", mutta sille ei koepaikkaa saatu. Kolme päivää ennen koetta Katla "ilmaisi mielipiteensä" tästä ulosjäämisestä, ja aloitti juoksun vain viisi ja puoli kuukautta edellisestä. Hyvä näin, vaikka koira-ohjaajaton rooli itseäni hieman etukäteen harmittikin. Nyt ainakin voi olla varma, ettei juoksu tule haittaamaan sen tulevaa metsästyskautta. Katla jäi koeviikonlopun ajaksi hoitoon miehen vanhemmille.

Joku voi varmasti muistaa viime vuoden RMJ, jolloin Pihka vastaavasti kolme päivää ennen koetta aloitti juoksunsa. Se harmitti, koska arvokokeesta poisjääminen oli isompi menetys kuin AVO-luokan koe. Siitäkin huolimatta, että tämä oli ainut mejä-koe, johon Katlan olin aikonut tänä kesänä viedä.
©RH Metsästysmajan kyltti
Jäljet tehtiin lauantaina pilvisessä ja sadekuuroisessa säässä maastoihin. Aurinkokin välillä paistoi ja silloin maastossa lämpötila nousi hiostavaksi. Olin ensin miehen kanssa parina jäljellä VOI7 (jonka seuraavana päivänä opastin) ja toinen talkoojälki tehtiin eri parin kanssa (avustajana/"sienenä"). Maastot olivat mukavat kulkea, vaikka maapohja oli uskomattoman kostea. Kosteuden ansiosta metsässä näkyi olevan runsaasti sieniä (kanttarelleja ja suppilovahveroita), jotka seuraavana päivänä jälkeä purkaessa keräsimme talteen. Jälkiä tehdessä näimme hirven sorkan jälkiä ja jätöksiä, sekä metsäkanalinnun (pyy?) höyheniä. Hirvien oleskelusta alueella kielivät myös hirvikärpäset, joita irrottelin itsestäni vakuuttavan määrän.

Jälkienteko sujui hitaammalla temmolla kuin normaalisti. Syynä oli kaiketi aloitus (klo 10 jälkeen) sekä parinvaihto-operaatio jälkien välillä. Olimme kotona vasta kahdeksan aikaan illalla. Itse jälkien tekoon meni suunnilleen normaali aika eli noin 2 tuntia/jälki.

Itse koepäivän alkua aikaistettiin tunnilla, jota kotiinpääsy ei seitsemän koiran arvostelun vuoksi venähtäisi pitkälle iltaan. Tämä tarkoitti meille herätystä klo 4, koska ajoimme koepaikalta kotiin talkoiden jälkeen nukkumaan. Niukkojen yöunien jälkeen lähdimme rannikon kuivista (pilvetön taivas) olosuhteista kosteampaan säähän.
©RH Kauriin sorkat odottavat koepäivän alkua
Koe päästiin aloittamaan aikataulussa. Ylituomarin puhuttelun ja maastoarvontojen jälkeen kokoonnuttiin pihalle laukauksensietotestiin, joka ammuttiin 12 cal haulikolla. Kaikki seitsemän koiraa läpäisivät testin.
©RH Laukauksensietotesti
Pihka sai arvonnassa jäljen numero 2, joka oli kolmas arvosteltava jälki. Itse pääsin opastamaan heti ensimmäiselle jäljelle, jolle ilman arvontaa laitettiin kokeen vastaavan toimitsijan cockerspanieli (FI MVA Heart Rock Heart of Glass). RMJ-kokeeseen osallistuivat:

bretagnenbassetti FI JVA Woodsman's Baikal, narttu (-08)
basset hound FI MVA FI JVA SE JVA Basbuddy Engineer Enrique, uros (-11)
basset hound FI MVA SE MVA Kaijanlammen Aabharana, narttu (-12)
grand basset griffon vendéen FI MVA FI JVA RU MVA Dinetten Grand Faucille, narttu (-08)
bretagnenbassetti Ipohin Unto, uros (-14)
petit basset griffon vendéen Mörka Skogs Daniel Göransson, uros (-15)

©RH RMJ-kokeen koirakot
Etukäteen olin silmäillyt muiden osallistujen jälkikoetuloksia koiranetin jalostustietokannasta ja odotusarvo päivän tulostasolle oli suuri. Jo ennen metsään lähtöä uskoin, että kolmen parhaan koiran koepisteet tulisivat olemaan erinomaisia. En joutunut pettymään.

Opastamani jäljen koiralle sattui ennen ensimmäistä kulmaa pieni tapaturma. Koiran tassuun osui terävä keppi tms ja se ei suotunut laittamaan painoa tassun päälle. Ohjaaja toimi ainoalla oikealla tavalla ja keskeytti kokeen. Itseänikin harmitti, kun hyvä jäljestys jäi kesken. Jäljellä kuitenkin voi tapahtua mitä tahansa, koska suoritus tapahtuu luonnossa. Huonoa tuuria tässä kuitenkin oli, mutta onneksi koiran tassuun ei tullut mitään vakavampaa ja iltapäivällä se vaikutti toipuneen hyvin onnettomuudesta.
©RH Kokeen "maskotti"; pienisveitsinajokoira, urospentu
Epäonnisen VOI7 jäljen jälkeen siirryimme odottamaan Pihkan vuoroa VOI2 jäljen tuntumaan. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen (vaikka tässä tosiaan oli välissä vain yksi koira) mies ja Pihka pääsivät maastoon. Itse kuvittelin huijaavani jännityksen pois lukemalla kirjaa. En kuitenkaan kovinkaan hyvin pystynyt keskittymään, kun vilkuilin kelloa ja ajatukset harhautuivat jatkuvasti metsän tapahtumiin. Piinaavan odottelun jälkeen mies palasi autolle tuomarin ja oppaan kanssa. Pihka oli tehnyt varman suorituksen ja vain yksi makaus oli jäänyt merkkaamatta. Ainakaan ihan pienin pistein bassettien rotumestaruustitteliä ei annettaisi.
©RH RMJ palkintoja
Palasimme suorituksen jälkeen kokeen keskuspaikalle, missä evästelimme ja paistoimme makkarat. Pilvinen aamu oli tässä vaiheessa historiaa ja aurinko alkoi lämmittää. Pihka jäi keskuspaikalle varjoon lepäämään, kun lähdimme purkamaan VOI7 jälkeä. Urakan jälkeen peseydyimme ja saunomme. Osa kokeeseen osallistujista oli vasta tässä vaiheessa lähdössä maastoon. Mejä-harrastukseen ja erityisesti koepäiviin sisältyy runsaasti odottamista, joka meillä osui iltapäivään. Useampi tunti kului ennen kuin ylituomari ja viimeinen koirakko saapuivat keskuspaikalle.
©RH Taneli ja Irma leikivät, taustalla "nuoriso"
Jännitys kokeen tuloksista leijui ilmassa, mutta ihanasti aika kului koirista ja harrastuksista rupatellen. Tässä vaiheessa ei edes harmittanut odottaa palkintojen jakoa. Lopulta kokoonnuimme sisälle kuuntelemaan ylituomarin kertomuksen ja tulokset.

©RH Pihkan palkinto ja koepöytäkirja
pbgv Mörka Skogs Daniel Göransson: VOI1 49/50, RMJ-16
bb Woodsman's Baikal: VOI1 48/50
gbgv Dinetten Grand Faucille: VOI1 46/50
bb Ipohin Unto: VOI1 42/50
basset hound Basbuddy Engineer Enrique: VOI3 27/50
basset hound Kaijanlammen Aabharana: VOI3 22/50
cockerspanieli Heart Rock Heart of Glass: VOI-

Ylituomarin sanoja mukaillen, tässä kokeessa oli vain erinomaisia koiria. Arvosteluja jälkeen päin miettiessä, erot pisteisiin tulivat enimmäkseen makausten ja muiden jäljen tapahtumien merkkaamisesta.

Pihkan syntinä on aina ollut makausten huonohko merkkaaminen. Tällä kertaa voitiin olla todella tyytyväisiä koiran suoritukseen, koska vain yksi makaus jäi Pihkalta huomioimatta. Siitä verotettiin sen kallisarvoisen pisteen verran, joka erotti meidät vuoden RMJ 2016 voittajasta. Ylituomarin koeselostuksen voi lukea kokonaan täältä.

Huikea kilpailu ja aivan käsittämättömän upeita koiria. Mahtavaa, että koe saatiin tänä vuonna vastaamaan arvokokeen vaatimaa tasoa.

Järjestäjille, oppaille ja ylituomarille kiitokset kokeen onnistumisesta. Oli mahtavaa saada osallistua näin hienoon tapahtumaan.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

AVO, AVO ja VOI

Kesäloma alkoi mitä parhaimmissa merkeissä, kun teimme Ilveskallion riistarikkaisiin maastoihin kolmet jäljet. Saimme jälkiharrastukseen seuraksi Paavon (karkeakarvainen mäyräkoirauros) emännän ja isännän, ja jakauduimme lauantaina jälkipareiksi siten, että naiset tekivät VOI-jäljen Pihkalle ja miehet kaksi AVO-jälkeä Katlalle ja Paavolle. Itseasiassa Paavo on jo vanha tuttu Jänisjemmassa, sillä siitä löytyy kuva kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta, jolloin koira oli vielä pieni pentu (6 kk). Nyt Paavosta oli varttunut komea uros, jota on käytetty jo myös oikeissa jäljestystilanteissa. Mejä-kokeisiin Paavo ei vielä ole päässyt.
©RH Paavo jälkivarusteissa
Perjantain sateiden jäljiltä maasto oli kastunut mukavan kosteaksi ja vaikka lauantai oli lämmin, maastopohja säilyi hieman kosteana vielä sunnuntaille asti. Sunnuntaiaamu oli pilvinen ja hieman tuulinen, joten saimme oivallisen kelin jäljestykselle. Lämpötila nousi aamun (klo 8) 16 asteesta keskipäivän noin 20 asteeseen.

Jälkipareiksi jakautuminen toi kokeen tuntua harjoitukseen, koska ohjaajina pääsimme niille jäljille, joita emme olleet edellisenä päivänä olleet tekemässä. Tietämättömyys jäljen reitistä tuo jännitystä jälkisuoritukseen ja lisää koiraan tukeutumista. Tämä oli erittäin hyvä kenraaliharjoitus bassettien RMJ 2016 -koeviikonloppua varten.
©RH Paavo ja ohjaaja
Paavo aloitti kolmikon jälkisuoritukset emäntänsä ohjaamana. Alkumakauksen nuuhkaisi hätäisesti haluten nopeasti matkaan. Alun jäljitti kaarrellen jäljelle ja sivuun siitä, mutta edeten ensimmäiset 100 metriä selvästi keskittyen jälkeen. Tämän jälkeen riista vei voiton jälkityöstä ja jouduttiin palauttamaan koira noin puolessavälissä ensimmäistä osuutta takaisin jäljelle. Toinen hukka seurasi heti ensimmäistä, kun riista houkutteli jälkeä enemmän. Paavo käytti runsaasti ilmavainua jäljellä, minkä vuoksi jäljestys aaltoili veriuran molemmin puolin. Tästä syystä ennen ensimmäistä kulmamakausta Paavo ajautui jäljen sivuun, josta ei enää palannut omatoimisesti. Otettiin uusi alku kulmamakaukselta.

Toinen osuus tarkempaa jäljestystä edelleen aaltoillen jäljen sivuille. Neljäs hukka koiralle tuli riistanjäljille lähtemisestä sähkölinjan alituksen jälkeen. Toiselle kulmalle suoraan, johon pysähtyi nopeasti nuuhkaisemaan makauksen. Ennen kaatoa Paavo harhautui taas riistapolulle, josta ohjattiin nopeasti takaisin jäljelle. Kaadolle suoraan, jossa pakastettu ja sulatettu kauriin sorkka ei herättänyt suuria tunteita. Tulevaisuudessa jäljen lopun palkkausta kannattaa harjoituksissa tehostaa. Tänään Paavoa tuntui kiinnostavan tuoreet riistan hajut jälkeä enemmän, mutta koira selvästi osasi jäljittää. Paavon nopeutta voisi myös jarruttaa vielä enemmän, josko koiran poukkoilu jäljen sivuun vähenisi.
©TU Katlalle tuli jäljellä kuuma
Ohjasin Katlan jäljelle valjaasta kiinnipitäen. Harjoituksilla olen onnistunut rauhoittamaan jälkityön alun, ja Katla malttoi hienosti nuuhkia alkumakauksen. Ohjasin koiraa ensimmäiset kymmenen metriä, jonka jälkeen annoin liinan vapautua kuuteen metriin. Ensimmäinen osuus mentiin hienolla tarkkuudella ja koiran nopeuskin oli vain hieman liian kovaa. Vieläkin pitää hidastaa, mutta nyt jälkisuorituksen jälkeen käsissäni ei ollut liinan polttamia palovammoja (unohdin normaalisti käyttämäsi hanskat kotiin vahingossa). Ennen ensimmäistä kulmaa koira harhautui jäljen sisäpuolelle ja pusikko rytisten edettiin toista jäljen sivua kohti. Mies alkoi huudella, että pitäisikö palauttaa jäljelle (kulmamakaukselle). Todennäköisesti Katla olisi vain oikaissut kulman, mutta päätin noudattaa "tuomarin" kehoitusta ja ohjasin koiran kulmalle.

Nopean nuuhkaisun jälkeen Katla jatkoi suoraan toiselle osuudelle. Toisella osuudella lehtokurppa häiritsi hieman sen keskittymistä, mutta koira palasi itsenäisesti takaisin jäljelle kahdesti linnun tekemiset tarkistettuaan. Toinen kulmamakaus haisteltiin ja suuntaatarkistavan lenkityksen jälkeen Katla lähti kolmannelle osuudelle. Osuuden puolivälissä harhautui jäljen sivuun, josta miehen huutelun jälkeen lähti heti palaamaan kohti muuta porukkaa ja siitä ottaen jäljen taas itsenäisesti. Tästä olisi kokeessa melko varmasti tullut hukka. Kaadolle varovaisen hitaasti hieman ilmavainuun turvautuen. Kaadon nuuhki välinpitämättömän oloisesti jääden aloilleen. Kehujen jälkeen häntä alkoi heilua. Katlan suoritukseen on tullut tietynlaista rauhallisuutta ja varmuutta, joka lisää ohjaajana luottamustani koiraan. Vieläkin riista sekoittaa koiraa ja sen vuoksi harhautuu pois jäljeltä. Ohjaajana pidin siitä, etten tiennyt missä jälki tarkalleen kulki. Keskityin paremmin koiraan, enkä jäljen tarkkailuun.
©RH Pihka kaadolla
Pihka ja mies saivat vuoron vasta kymmenen aikaan, jolloin lämpötila oli jo noussut kahdenkymmenen asteen pintaan. Pihkalle näytettiin alkumakaus ja jäljen suunta. Alkumakauksen maisteli multineen innokkaasti, jonka jälkeen lähti etenemään ohjattuun suuntaan. Pihka on viimeaikoina enenevissä määrin ohittanut makauksia. Tästä syytä päätin laittaa kahdelle makauksista muutaman yllätyspalkan (kuivattuja broilerinsydämiä). Ensimmäisellä makauksella Pihka selvästi haistoi herkut ja pysähtyi merkkaamaan makauksen. Jesjes, juhlin jo vähän liian aikaisin!

Ensimmäisellä kulmalla oli veretön katkos, jonka Pihka selvitti lenkittämällä ja viimeisteli ilmavainulla. Toisen osuuden makaus ohitettiin (sille ei ollut kätketty herkkuja) ja kulmalla suunnantarkistus. Kolmas osuus oli lyhyin ja sillä ei siksi ollut makausta. Viimeisen kulman Pihka meni tarkasti. Jäljen kolmas makaus merkattiin (ja syötiin herkut). Neljännen osuuden lopussa oli ison ojan ylitys, jossa jäljentekijät olivat joutuneet tekemään Z-mallisen kuvion. Tämän selvittelyyn koiralla meni jonkin aikaa ja ojan ylityksessä tarvittiin miehen apua, koska ojan penger oli jyrkkä. Ojan koira ylitti siis itse, mutta ojan toisella puolella rinteessä tarvitsi apua ylös päästäkseen.

Ennen kaatoa Pihka teki vielä laajan tarkistuskaarroksen palaten takaisin jälkeä tulosuuntaan, mutta itsenäisesti selvitti sen jälkeen jäljen oikean suunnan tullen siitä suoraan kaadolle asti. Pihka haistoi sorkkaa ja jäi sen viereen odottamaan kehuja. Kehujen jälkeen alkoi syödä multaa kaadolta ja sorkka kiinnosti vasta siinä vaiheessa, kun mies meni "ryöstämään" sen. Pihka omi sorkan kantaen sen pois metsästä autoille asti. Jälkisuoritus oli hyvin "pihkamainen" eli maavainuinen, hieman aaltoileva ja muutama tarkistuslenkki. Taistelu makausten merkkaamisesta päättyi tilanteeseen Pihka - Reija: 1-0. Bassetti on halvatun ovela otus.
©RH Laavulla
Jälkisuoritusten jälkeen kokoonnuttiin läheiselle laavulle makkaranpaistoon ja rupattelemaan koirista, jäljestyksestä ja metsästämisestä. Oikein mukava kokemus ainakin jänisjemmalaisten mielestä ja toivottavasti saadaan Paavosta ohjaajineen myös myöhemmin seuraa harrastukseen.
©RH Paavo

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Koppeloyllätys ja irvistävät jalkineet

Puolipilvinen sunnuntaiaamupäivä ja yön yli vanhentuneet jäljet kosteassa metsässä. Mikäpä voisi mejäilijän näkökulmasta olla innostavampaa. Yöllä tuli vettä, joka sitoi veren hajun maahan. Kostea maapohja on jälkihommiin aina parempi kuin kuiva ja pölisevä metsä.

Ensimmäinen riistahavainto maastosta oli jo edelliseltä päivältä. Tehdessämme Pihkan jäljen kolmatta sivua, metsonaaras eli koppelo lennähti maasta muutaman metrin eteenpäin ja jäi pörhistelemään. Näin pesässä olevat poikaset ja kurvattiin vasemmalle ja ohitettuamme pesän takaisin oikealle. Minimoitiin häiriö ja seuraavaksi päiväksi tehtiin jo suunnitelmaa, ettei koira pääse vahingossakaan jäljestäessä harhautumaan pesälle.

Jäljestyspäivänä paikalle saapuessamme näimme naaraspeuran noin 100 metrin etäisyydeltä. Peura lähti toisen jäljen kaadon suuntaan, joten maasto tuntui tarjoavan koiran jälkiuskollisuudelle haasteita. Kaatoa viedessä näin vaudikkaat sorkan raapaisut metsäuran päällä.
©TU Katla ja ohjaaja jäljen alkumakauksella
Katlan jäljen teossa "kompuroin" oikein huolella. Suunnistusvirheen takia jätin lopulta yhden sivun kokonaan tekemättä. Katlan jälki siis muistutti kolmiota, jonka sivut aaltoilivat villisti. Ei sitä aina voi onnistua.
©TU Katla jäljellä
Jarrutin Katlan tutkimaan alkumakausta. Ohjasin ehkä alun liian kepoisesti, mutta onneksi se ei kostautunut heti jäljeltä harhautumisella. Jälkitarkkaa työskentely ei ollut, vaan Katla viuhtoi kallioisessa maastossa ilmavainun avulla. Kostea keli tuntuu yllyttävän koiran ihan sekopäiseksi eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Seuraava jälkikoe voisi olla tuulettomalla aavikolla? Hmm... Ensimmäisen sivun (400 metriä) puolessa välissä jouduin palauttamaan sen kiellon jälkeen jäljelle. Luultavasti riistan hajut veivät voiton jäljestä.
©TU Katla
Jäljestys jatkui harhailevan oloisena, mutta tultiin kuitenkin hienosti kulmamakaukselle, jonka merkkasi huolella. Laajalla kaartella toiselle osuudelle (200 metriä), jonka puolessa välissä Katlaa alkoi kyllästyttää. Seisoskeli jäljen sivussa tähyten merkkejä riistasta. Kehoituksella jatkoi suoritusta. Kaadolle koira tuli hieman sivusta ilmavainun tehostamana ja jäi haistelemaan sorkkaa.
©RH Pihka ja ohjaajaja jäljen alkumakauksella
Mies ohjasi Pihkan innokkaana jäljelle. Alkumakaus haisteltiin huolella, lopulta ohjaten liikkeelle, kun koira ei olisi malttanut lopettaa makauksen haistelua (höm, maistelua). Kostea maapohja paransi Pihkan suoritusta selvästi. Maavainuisena se eteni hyvin jälkitarkasti ja aina hieman jäljen sivuun päätyessään, se korjasi takaisin tarkasti jälkiuran päälle. Ensimmäisen suoran makaus ohitettiin sitä huomaamatta. Kulmalla oli katkos, jota ensin lenkitti ja lopulta sai otollisen tuulensuunnan vuoksi ilmavainun suoraan kulmalta.
©RH Pihka jäljellä, edessä "koppelonotko"
Toinen osuus kulki ison voimalinjan suuntaisesti avoimen kallioisessa maastossa. Tällä osuudella Pihkan tarkkuus kärsi eniten, toisaalta koira palasi aina itse takaisin jäjelle siltä harhauduttuaan. Voi olla, että avoimessa maastossa jäljen haju oli levinyt laajemmalle alueelle edellisen päivän kovan tuulen vuoksi. Tämän osuuden makauksen Pihka merkkasi pysähtymällä haistelemaan. Molemmat tavalliset kulmat koira kulki jälkitarkasti. Loput kaksi makausta ohitettiiin sivusta. Koppelo ei ollut pesällään, mutta koska Pihka jäljitti pesän ympäristön jälkitarkasti, onnistuimme kiertämään pesän ongelmitta eikä tarvittu suuunnitelma B:tä. Kaadolle suoraan jääden sille. Kehujen jälkeen Pihka otti sorkan suuhun.
©RH Pihka kaadolla
Tielle palatessa ihmettelin kenkieni tuntumaa. Tarkastuksen jälkeen selvisi syy; ensimmäisen kengän pohja oli irti lähes kokonaan ja toisenkin pohja irvisti. En tajua, miten en ole asiaa huomannut aiemmin. Ei kai tällainen nyt ihan yhdellä metsäkerralla ole tapahtunut :)
©RH Loppuunkulutetut mejä-kengät
Joo. Taidan tarvita uudet mejä-kengät.