Tämän blogin tarkoituksena on toimia pääasiassa jahti- ja jälkipäiväkirjana. Kertoilen myös parhaani mukaan yleisesti ajo- ja jälkiharrastuksesta. Mukana on tietysti myös ripaus "bassetmaista" arkea.
Koiramme Pihka on nyt noin kolme ja puolivuotias bretagnenbassetti. Pennusta asti Pihkaa on opetettu jäljelle ja viety jänismetsälle. Taipumus jälkityöhön oli ensimmäisestä kerrasta lähtien täysin selvää ja kun takana oli riittävästi harjoitusjälkiä osallistuimme myös metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen (MEJÄ). Nyt koetuloksista uupuu vain yksi VOI1-tulos, jotta Pihkasta tulisi Suomen jälkivalio. Myös hienoja ajopäiviä on kertynyt viime vuosina ja saalistakin saatu, muttei toistaiseksi olla uskallettu DRAJ-kokeisiin (Dreeverien ajokoe, jonka säännöillä myös basset-rotuiset koetellaan).
Pihka on ensimmäinen yhteinen koiramme ja olemme oppineet monta asiaa niin sanotusti kantapään kautta. Jälkiharrastukseen palo oli valtava ja ensimmäisen verijäljen teimme lähimetsään reilun 3-4 kk ikäiselle pennulle (muutaman tunnin vanha, pituus alle 50 metriä, kaatona iltaruoka). Tätä ennen olin vain "itseopiskellut" jäljen tekoa teoriassa, joten monta asiaa tuli tehtyä vain suunnilleen oikein. Onneksi Pihkalla oli synnynnäinen ja vahva jälkivietti, eikä jäljentekijöiden mokat haitanneet intoa.
Ajotuohuissa harjoitukset aloitettiin myös ensimmäisenä kesänä metsään tutustumisilla ja lyhyillä lenkeillä. Jälkeenpäin olemme harmitellleet sitä, että liikuimme pennun kanssa ihan turhan paljon emmekä osanneet pysyä aloillamme ajokoiran kylmähaun oppimisen nopeuttamiseksi. Vieläkin Pihka on hieman liian lähihakuinen ja irtoaminen hakuun on jähmeää. Yöjäljen löydyttyä työskentely on sitkeää ja poikkeuksetta saa ajettavan tällöin myös ylös.
Molemmat harrastukset ovat Pihkalle ja meille mieluisia. Parasta niissä kuitenkin on se, että ne tukevat toisiaan ja antavat koko vuoden ajalle koiramaista harrastustoimintaa. Alkukeväästä loppusyksyyn on mejä-kausi ja alkusyksystä helmikuulle jänismetsästyskausi.
Koiramme Pihka on nyt noin kolme ja puolivuotias bretagnenbassetti. Pennusta asti Pihkaa on opetettu jäljelle ja viety jänismetsälle. Taipumus jälkityöhön oli ensimmäisestä kerrasta lähtien täysin selvää ja kun takana oli riittävästi harjoitusjälkiä osallistuimme myös metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen (MEJÄ). Nyt koetuloksista uupuu vain yksi VOI1-tulos, jotta Pihkasta tulisi Suomen jälkivalio. Myös hienoja ajopäiviä on kertynyt viime vuosina ja saalistakin saatu, muttei toistaiseksi olla uskallettu DRAJ-kokeisiin (Dreeverien ajokoe, jonka säännöillä myös basset-rotuiset koetellaan).
Pihka on ensimmäinen yhteinen koiramme ja olemme oppineet monta asiaa niin sanotusti kantapään kautta. Jälkiharrastukseen palo oli valtava ja ensimmäisen verijäljen teimme lähimetsään reilun 3-4 kk ikäiselle pennulle (muutaman tunnin vanha, pituus alle 50 metriä, kaatona iltaruoka). Tätä ennen olin vain "itseopiskellut" jäljen tekoa teoriassa, joten monta asiaa tuli tehtyä vain suunnilleen oikein. Onneksi Pihkalla oli synnynnäinen ja vahva jälkivietti, eikä jäljentekijöiden mokat haitanneet intoa.
Ajotuohuissa harjoitukset aloitettiin myös ensimmäisenä kesänä metsään tutustumisilla ja lyhyillä lenkeillä. Jälkeenpäin olemme harmitellleet sitä, että liikuimme pennun kanssa ihan turhan paljon emmekä osanneet pysyä aloillamme ajokoiran kylmähaun oppimisen nopeuttamiseksi. Vieläkin Pihka on hieman liian lähihakuinen ja irtoaminen hakuun on jähmeää. Yöjäljen löydyttyä työskentely on sitkeää ja poikkeuksetta saa ajettavan tällöin myös ylös.
Molemmat harrastukset ovat Pihkalle ja meille mieluisia. Parasta niissä kuitenkin on se, että ne tukevat toisiaan ja antavat koko vuoden ajalle koiramaista harrastustoimintaa. Alkukeväästä loppusyksyyn on mejä-kausi ja alkusyksystä helmikuulle jänismetsästyskausi.
Kiva blogi :)
VastaaPoistaTulemme seuraamaan tätä mielenkiinnolla!
Kiitos, kiitos :) Kyllä tämän perustamista onkin pohdittu jo yli kolme vuotta...
VastaaPoista