Live-paikannusta ja muuta seurantaa

© RH Takaa-ajoleikki kolme vuotta sitten

Täällä sitä seurataan reaaliajassa tapahtuvaa koiran hakua internetin välityksellä. Tavallaan ihmeellistä, mutta toisaalta taas hyvinkin nykyihmisen arkeen kuuluvaa toimintaa. Mies tosiaan lähti aamulla koiran kanssa metsälle ja minä jäin kotiin toipumaan edellisen illan pirskeistä. Itselle koiran seuranta tutkan avulla on luontevaa ja tykkään tekniikasta, joten tutkan ominaisuudet ja karttojen tutkiskelu on todella mielenkiintoista ja opettavaakin. Vanha suunnistajaveri, syytän sitä.

Mies on enimmäkseen niin sanotun perinteisen metsästyksen ystävä ja hänellä on oikea näppituntuma asioihin ja ymmärtää minua paremmin eläinten käyttäytymistä ja "näkee" kokemuksen tuomalla varmuudella millaisiin maastoihin kannattaa mennä. Hän myös osaa kuunnella ajon etenemistä paremmin koiran haukusta ja päätellä hyvät passipaikat. Ei sillä että minulle metsästys olisi jotain hifistelyä, vaan arvostan kirjoittamattomia sääntöjä ja luonnonsuojelu ja -hoitotyötä, jota metsätys pitkälti on. Tekniikka tuo vain pikantin mausteen arvokkaiden perinnetapojen sekaan.

Tutkan etuhin kuuluu ehdottomasti se, että se takaa koiran turvallisuuden metsällä. Vaikkei tutkaa käyttäisi koiran ollessa työssä kuin ainoastaan silloin tällöin tarkistaakseen koiransa sijainnin, se mielestäni maksaa itsensä takaisin varmuutena siitä, että näkee heti, jos koira esim. lähestyy vaarallista tietä tai on kauan paikoillaan.

Viime talvena meille kävi todella kamala tapaus, jossa pelastavan enkelin roolia esitti koiran tutkapanta. Koiralle tapahtui jotain, mitä ei ikinä saisi tapahtua. Pihkalla oli ajo (jänis) ja sillä oli huomioliivi päällä. Onneksi koiralla oli lisäksi tutkapanta, jolla pystyttiin paikantamaan koira. Tutkan mukaan koira oli pitkään paikallaan yhdessä paikkaa ja lopulta mies käytti soitto-ominaisuutta, jolla voidaan kuunnella koiraa. Kaiuttimista kuului vain hirveää uikutusta ja mies juoksi heti tarkistamaan koiran tilannetta metsän keskelle.

Liivi oli kerännyt lunta (varmaan kaula-aukosta) ja keriytynyt jotenkin koiran takajalkoihin siten, ettei se päässyt liikkumaan. Eli neppari oli auennut ja ilmeisesti myös vetoketju, joka kuitenkin oli niin kiinni, ettei liivi ollut lähtenyt koiran päältä pois. Mies oli todella järkyttynyt tilanteesta ja oli jo hetken pelännyt jotain vielä pahempaa, kun koiraa oli kuunnellut tutkan kautta. Entä jollei tutkaa olisi ollut? Miten oltaisiin löydetty koira metsästä, kun se ei pystynyt liikkumaan! Tietysti jälkiä seuraamalla, mutta nyt tutka antoi reaaliaikaisen paikkatiedon, niin mies pääsi koiran avuksi välittömästi.

Tämän tapahtuman jälkeen koiralla ei ole käytetty mitään huomioliiviä, vaikka sekin tavallaan takaisi koiran näkyvyyden (ruskea, maanvärinen koira katoaa kummasti syksyiseen metsään). Tutkan nimiin sen sijaan vannon, vaikka tutkankäyttö metsällä vieläkin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita metsästäjissä. Myönnän, että jos tutkaa käytetään metsästyksen apuna tai koira haetaan aina pois paikkatiedon avulla, voidaan tehdä hallaa sekä koirien työtavoille, että eettiselle metsästystavalle. Itse en kyllä osaa käyttää tutkaa niin hyvin, että sen avulla saalista varmasti saataisiin. Jäniksellähän ei sitä tutkapantaa ole... Koira sen sijaan oppii hyvin nopeasti sen, ettei sen tarvitse pitää yhteyttä metsästäjään, jos metsästäjä aina hakee koiran pois eikä se itse palaa ajon alkuun esimerkiksi kenraalihukan tultua.

Jaahas, katsotaanpa taas onko Pihka saanut jo jänistä ylös...

edit klo 12: Nyt tapahtuu jotain! Mies soitti ja sanoi, että oli saanut näköhavainnon ihan valkeasta jäniksestä heti, kun ajo käynnistyi.