Basset-roduista tulee herkästi mieleen tiettyjä yleistyksiä korostuneista ominaisuuksista ja luonteenpiirteistä. Tosin yleensä jopa sana "basset" on ihmisten mielestä yhtä kuin basset hound, mikä on väärin, koska näitä enemmän ja vähemmän karvaisia versioita on useita, kuten esimerkiksi bretagnenbassetti (basset fauve de bretagne), grand /petit basset griffon vendéen ja basset artésien normand. Tietenkin jokainen koira on oma yksilönsä, eikä näitä yleistyksiä voi pitää kuin... no yleistyksinä. Etenkin kun saman "basset" sanan takana on useita hienoisesti erityyppisiä rotuja. Kuitenkin meidän karvainen pötkylämme täyttää nämä tyypillisimmät bassettina olemisen "kriteerit":
Laiskuri ja nukkumatti
Sisätiloissa käsittämättömän vähään innostuva koira. Aktivointilelut ovat poikkeus, joka vahvistaa säännön. Niitä jaksaisi pyöritellä ja tökkiä vaikka illat läpeensä (kts. kohta "Herkkupeppu ja jätesanko"). Tykkää lepäillä omassa paikassaan ja katsella kun muut touhuavat. Välillä ähisten kääntää kylkeä (kuulostaa hämmentävän ihmismäiseltä). Ei jaksa itse hypätä sohvalle/sängylle, vaan odottaa mieluummin hissipalvelua. Tämä saattaa johtua lyhyistä raajoista, joilla korkealle hyppääminen on vaikeampaa. Kuitenkin tämä vetelysmäinen olemus on suurta hämäystä, koska ulos päästessään koira on energisyydessään suorastaan lannistava.
Mukavuudenhaluinen fauve
Tulee erittäin mielellään sohvalle tai sängylle, jos lupa heltiää. Valtaa tyynynkin, jos et ole tiukkana. On myös todistettavasti hoidossa ollessaan mennyt myös ominlupinensa sängyille tmv. Nukkuu mielellään peiton alla poikittain ja mahdollisimman paljon tilaavievänä. Ja meidän päätöshän oli, ettei koira tule sohvalle eikä sängylle... Onni on se, ettei tule näille ilman lupaa, mutta harvoin bassetin katsetta pystyy vastustamaan.
Herkkupeppu ja jätesanko
Tämän koiran voi lahjoa ja helposti. Ruoka on pyhä asia ja sitä ei koskaan saa tarpeeksi Pihkan näkökulmasta. Lihominen voisi olla fakta ellei ruuan määrää tarkkailtaisi jatkuvasti. Aamu- ja iltaruuan lisäksi saa aktivointilelujen sisään piilotettuja herkkuja.
Osaa kerjäyskatseet KuolenPianNälkäänJaRiudunPois ja OlenMaailmanSuloisinKilteinAnnaNami. Harva asia on Pihkan mielestä niin pahaa, ettei sitä voi syödä. Tällainen oli esim. raaka punasipulin suikale, joka kerran tipahti salaatinteossa lattialle (sekin kyllä piti ottaa ensin suuhun ja vasta sitten sylkäistä *PTYI*). Meillä ei siis ole ruuanmurusia lattioilla ja madotuslääkkeetkin menevät extra-herkkuina.
Hajufilosofi
Rakastaa nenän tunkemista maahan ja hajumaailman tutkimista. Tämän vuoksi on usein niin sanotusti omissa sfääreissään eikä jaksa kiinnostua ihmisistä ja käskyistä. Muutenkin ulkona on ihan toinen koira ja hihnalenkki on aina aivan liian lyhyt riippumatta siitä kuinka pitkä se on.
Itsepäinen jästi
Jääräpää, jonka kanssa on saanut olla melko johdonmukainen kaikessa. Hihnakävelykin saatiin kuntoon vasta lahjonnan avulla. Ilman namipussia tämä yksilö vetäisi yhä. Itsepäisyys on kuitenkin eri asia kuin itsenäisyys (metsällä), jota toivoisimme Pihkalla olevan enemmän. Luoksetulossakin pitää olla tarkkana, jos Pihkalla on SE ilme, niin "Tänne" kutsu kaikuu luppakorville.
 |
| ©RH Pihka ja Bertta-sisko kevät 2010 |
Laiskuri ja nukkumatti
Sisätiloissa käsittämättömän vähään innostuva koira. Aktivointilelut ovat poikkeus, joka vahvistaa säännön. Niitä jaksaisi pyöritellä ja tökkiä vaikka illat läpeensä (kts. kohta "Herkkupeppu ja jätesanko"). Tykkää lepäillä omassa paikassaan ja katsella kun muut touhuavat. Välillä ähisten kääntää kylkeä (kuulostaa hämmentävän ihmismäiseltä). Ei jaksa itse hypätä sohvalle/sängylle, vaan odottaa mieluummin hissipalvelua. Tämä saattaa johtua lyhyistä raajoista, joilla korkealle hyppääminen on vaikeampaa. Kuitenkin tämä vetelysmäinen olemus on suurta hämäystä, koska ulos päästessään koira on energisyydessään suorastaan lannistava.
Mukavuudenhaluinen fauve
Tulee erittäin mielellään sohvalle tai sängylle, jos lupa heltiää. Valtaa tyynynkin, jos et ole tiukkana. On myös todistettavasti hoidossa ollessaan mennyt myös ominlupinensa sängyille tmv. Nukkuu mielellään peiton alla poikittain ja mahdollisimman paljon tilaavievänä. Ja meidän päätöshän oli, ettei koira tule sohvalle eikä sängylle... Onni on se, ettei tule näille ilman lupaa, mutta harvoin bassetin katsetta pystyy vastustamaan.
Herkkupeppu ja jätesanko
Tämän koiran voi lahjoa ja helposti. Ruoka on pyhä asia ja sitä ei koskaan saa tarpeeksi Pihkan näkökulmasta. Lihominen voisi olla fakta ellei ruuan määrää tarkkailtaisi jatkuvasti. Aamu- ja iltaruuan lisäksi saa aktivointilelujen sisään piilotettuja herkkuja.
Osaa kerjäyskatseet KuolenPianNälkäänJaRiudunPois ja OlenMaailmanSuloisinKilteinAnnaNami. Harva asia on Pihkan mielestä niin pahaa, ettei sitä voi syödä. Tällainen oli esim. raaka punasipulin suikale, joka kerran tipahti salaatinteossa lattialle (sekin kyllä piti ottaa ensin suuhun ja vasta sitten sylkäistä *PTYI*). Meillä ei siis ole ruuanmurusia lattioilla ja madotuslääkkeetkin menevät extra-herkkuina.
Hajufilosofi
Rakastaa nenän tunkemista maahan ja hajumaailman tutkimista. Tämän vuoksi on usein niin sanotusti omissa sfääreissään eikä jaksa kiinnostua ihmisistä ja käskyistä. Muutenkin ulkona on ihan toinen koira ja hihnalenkki on aina aivan liian lyhyt riippumatta siitä kuinka pitkä se on.
Itsepäinen jästi
Jääräpää, jonka kanssa on saanut olla melko johdonmukainen kaikessa. Hihnakävelykin saatiin kuntoon vasta lahjonnan avulla. Ilman namipussia tämä yksilö vetäisi yhä. Itsepäisyys on kuitenkin eri asia kuin itsenäisyys (metsällä), jota toivoisimme Pihkalla olevan enemmän. Luoksetulossakin pitää olla tarkkana, jos Pihkalla on SE ilme, niin "Tänne" kutsu kaikuu luppakorville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti