Eletään harrastuskausien väliä, jolloin siirrytään metsästyskauden jälkeen kohti kevättä ja mejä-kautta. Eilen työpäivän jälkeen lähdin pesusienen ja veripullon kanssa metsäkierrokselle. Kirpakassa säässä kuljin ensin Pihkan jäljen, josta tuli reilun 600 metrin mittainen ja heti sen perään Katlan jäljen, jolle mittaa tuli noin 300 metriä.
©RH Katla jäljestysvarusteissa |
Kauden ensimmäiset jäljet on syytä pitää mielekkään lyhyinä sekä itselle että koirille. Leikillään voisi sanoa, että koirien kirsut pitää kalibroida. Naurettiin aamulla Pihkalle, joka rauhoitteli itseään ennen jäljelle lähtöä pärskimällä. Pihkan kirsu kalibroitui ihan konkreettisestikin.
Käytin jälkiin yhteensä noin 2,5 dl verta. Pihkan jälki oli persoonallisen mutkikas. Väistelin matkalla yhtä metsuria ja maastoala oli niin pieni, että piti vähän kiemurrella, että jälkeen tuli edes tuo 600 metriä matkaa. Yhden katkokulman sijoitin jäljelle ja sen lisäksi tein kaksi makausta suorille ja yhden tavallisen kulman. Katlan jälki matki AVO-luokan koejälkeä, tosin matkaltaan se vastasi 1/3 osaa pituudesta. Helpon alun siis päätin ottaa kaudelle.
Yöllä oli pakkasta, mutta aamukymmeneen mennessä lämpötila on oli kipuamassa nollan yläpuolelle. Pihka otettiin maastoon ensin, koska metsuri oli aloittanut taas työnsä ja eteni uhkaavasti kohti jälkeä. Häiriötä tietysti saa olla, muttei ehkä kauden ensimmäisellä jäljellä. Mies toimi Pihkan ohjaajana.
Pihka ohjattiin alkumakaukselle, jonka tutki rauhassa haistellen. Alku ohjaten, jonka jälkeen koira aloitti mukavanopeuksisen jäljestyksen. Ensimmäinen kulma pienellä pistolla, mutta palaten välittömästi takaisin kulmalle, jonka selvitti tarkasti. Heti kulman jälkeen eteni tehden pientä kaarrosta jäljen sivuille. Ensimmäisen makauksen Pihka pysähtyi merkkaamaan haistellen. Katkolle tarkasti, jonka selvitti kahdella napakalla lenkillä. Seuraava makaus ohitettiin. Jäljen mutkittelut (lähes kulma) koira selvitti hienosti. Kaadolle Pihka tuli suoraan ja otti jäniksen käpälän suuhunsa. Onnistunut jälkisuoritus Pihkalta.
©RH Katla jälkityössä |
Siirryttiin vaihtamaan koiraa. Katla tuntui rajun aktiiviselta, kun ohjasin sitä kohti jäljen alkua. Odoteltiin rauhoittuen hetki jäljen alun tuntumassa ja lopulta lähestyin makausta koiran valjaasta kiinni pitäen. Katla ei kauaa malttanut alkumakausta haistella ja ohjasin koiran jäljen alkuun. Voimakkaalla jarrutuksella edettiin kohti ensimmäistä kulmamakausta, jonka koira merkkasi hätäisesti. Kulmalta isolla kaarteella jäljen jatkoon. Koira selvästi tiesi, mitä siltä odotettiin ja pääsääntöisesti toimi odotusten mukaisesti. Paljon jouduin sen menohaluja hillitsemään jarrutuksella. Ennen toista kulmamakausta en ollut riittävän tarkkana. Katla oikaisi kulman ja makaus jäi merkkaamatta.
©RH Katla kaadolla |
Viimeinen osuus mentiin hieman rauhallisemmin ja veretön katkos tienylityksessä selvitettiin erinomaisesti. Ilmavainulla kaadolle, jota jäi haistelemaan. Jäniksen käpälä oli selvästi mielekäs yllätys ja Katla palkkaantui siitä voimakkaasti. Aika kesytön suoritus Katlalta, mikä viittaa siihen, ettei se paljonkaan ole kypsynyt jäljestäjänä viime syksystä. Toisaalta oli hienoa nähdä sen kiinnostuksen pysyvän jälkityössä sekä oikeanlainen käyttäytyminen kaadolla.
Kohtuullisen hieno alku mejä-kaudelle. Kaadot löytyivät ja sää oli huikean keväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti