Viimeisen blogikirjoituksen jälkeen Katla on päässyt kahdelle ja Pihka yhdelle jäljelle. Viime viikonlopun jäljenteossa pelästytimme liikkeelle valkoisen metsäjäniksen toisen kulmamakauksen tuntumasta. Näin ensin pipanan maassa ja totesin miehelle, että oivallinen paikka kulmamakaukselle taisi löytyä. Tarmokkaasti poljin maata ja pipana jäi koristeeksi keskelle makausta. "Tulipahan haastavalle paikalle kulmamakaus", hykertelin vielä hetkeä ennen, kun vierestä loikkasi jänis pakoon.
 |
| ©RH Katla hirvitornin vierellä olevalla kaadolla |
Ihailimme hetken jäniksen hohtavaa väriä, kun se näkyi vielä useiden satojen metrien päästä mäen rinteellä. Seuraavana päivänä Katlalla oli selvästi keskittymisvaikeuksia kyseisen kulman kohdalla, mutta se onkin jo toinen tarina.
Tänään pääsiäispyhien välillä käytiin ostoksilla eläintarvikeliikkeessä ja mukaan tarttui uusi isompi peti Katlalle. Jotenkin tuntuu, että petien ikä on keskimäärin tuskin puoltakaan vuotta. Ehkä pitäisi satsata parempilaatuisiin peteihin suosiolla ja jättää välistä säästökuuri-perustein hankitut. En tiedä, toivon vain, etten taas puolen vuoden kuluttua ole samalla asialla.
 |
| ©RH Pihka pedin valtaushommissa |
Peti siis hankittiin Katlalle. Kotiin tultua oli selvää, että vanhempi koira omaksui testikäyttäjän roolin ennenkuin ehdimme nuoremmalle edes näyttää uutta petiä. Ongelmaahan ei olisi, jos Pihka suostuisi jakamaan sängyn Katlan kanssa. Hyvin ne suureen petiin olisivat yhdessä mahtuneet, ainakin teoriassa. Pihkan egon tuntien peti on sen omaisuutta ja Katla nukkukoon vaikka paljaalla lattialla. Saapa nähdä, missä vaiheessa peti on riittävän käytetty, jotta sen voi luovuttaa alempiarvoiselle laumanjäsenelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti