Miltä näyttää todella iloinen koira? Luultavasti suunnilleen tällaiselta kuin Pihka, joka on jäljittänyt onnistuneesti kahden kilometrin mittaisen voittajatasoisen verijäljen ja löytänyt sorkan sen lopusta.
Teimme jäljet molemmille koirille Haren maastoon. Jäljet vastasivat koirien koeluokkien vaatimustasoa. Tosin Pihkan jälki venähti ylimittaiseksi ja sen veretykseen käytettiin vain noin 2,5 dl verta. Lisäksi kolmesta kulmasta kahdella oli veretön katkos. Haasteita siis tarjottiin meidän jäljestys-spesiaalille. Haasteita meillä oli itsellämmekin jälkeä tehdessä. Hyvin tähän asti palvelleen verisienen naru napsahti poikki ja sen sitominen uudelleen veriseen sieneen aiheutti ärräpäitä. Lopulta päätin heittää koko sienen roskiin ja uusia kalustoa ennen seuraavaa harjoitusta.
Mies toimi Pihkan ohjaajana. Yöllä oli ollut pakkasta, mutta ennen jäljestyksen aloitusta keli lämpeni muutamaan plussa-asteeseen. Tuuli oli vähäistä, eikä haitannut jälkisuoritusta. Pihka ohjattiin alkumakaukselle, jonka koira tutki huolella. Ennen alkumakausta kuljimme jänisten syönnösalueen poikki, jolla myös Pihkan käytöksestä päätellen oli ollut yöllä vilskettä. Hienosti koira kuitenkin nollaantui ennen alkumakausta ja ohjautui innokkaasti sille osoitettuun tehtävään. Tämä ei olisi mahdollista ihan jokaisen ajavan koiran kanssa.
Ensimmäinen osuus hieman aaltoilevasti, mutta kuitenkin pysytellen tiukasti jäljen tuntumassa. Makauksen koira pysähtyi merkkaamaan haistellen. Kulmalle, jolla katkos tultiin jäljen sisäpuolella ja sen seurauksena Pihka oikaisi kulman menemättä veretyksen loppuun asti. Kulma ratkaistiin siis näppärän helposti, mutta virhehän tuo kokeessa olisi ollut. Toisen osuuden makaus merkattiin niin nopeasti, että minä en sitä harjoitustuomarin roolissa havainnut, mutta ilmeisesti koira sillekin oli nopeasti pysähtynyt. Toinen kulma mentiin tarkasti, ilman lenkitystä.
Kolmannen osuuden kalliotaival vaikeutti hieman jäljen päällä pysymistä ja Pihka hetkellisesti harhautui jäljen sivuun. Sieltä koira kuitenkin palasi itsenäisesti melko laajalla kaarteella takaisin jäljelle. Kalliomaaston loputtuakin Pihka oikoi jäljen mutkitellessa, mutta makaukselle tultiin suoraan. Se merkattiin erinomaisesti pysähtyen ja haistellen. Kolmas kulma oli jälleen veretön ja sen sijainti loivassa rinteessä näytti aiheuttavan haastetta (jälki jatkui ylös mäkeen). Pihka teki kaksi lenkkiä alarinteeseen ennen kuin tarkisti ylärinteen, jolta veren haju paljasti jatkon. Hauska yksityiskohta, jonka olen opinut havaitsemaan on se, että Pihka heilauttaa kaksi kertaa häntää nopeammalla tahdilla, kun katkon jälkeen löytää verijäljen jatkon.
Viimeinen, neljäs osuus sujui Pihkalta tarkasti jälkeä seuraten. Makaukselle pysähdyttiin nopeasti, jonka jälkeen tarkka työskentely jatkui kaadolle asti. Kaadolle tuli suoraan ja jäi häntä heiluen haistelemaan sitä.
Pihkan työskentely oli huikean upeaa seurattavaa. Sitä tuntee itsensä sanattomaksi. Koiralle jälkityö on selvästi silkkaa iloa ja sen intohimo jäljestykseen on pakahduttavaa seurattavaa. Jäljen pituus, verimäärän vähyys tai metsässä oleva riista ei vie koiran huomiota työstä.
Pihkan suoritus oli hieno päätös jäljestyskerralle. Ennen sen suoritusta olimme käyneet kiertämässä Katlan AVO-tasoisen jäljen.
Ohjasin Katlan alkumakaukselle ja raahauduin sen valjaissa roikkuen ensimmäiset seitsemän metriä. Omasta mielestä melko hallittu lähtö meiltä, vaikka voi olla, että ulkopuolisen silmin se vaikuttaisi turhan kiivaalta. En usko, että tuota villikkoa on mahdollista saada enää ohjatummin jäljelle.
Tuskin olin löysännyt liinan täyteen mittaan ja edetty jälkeä noin 20 metriä, läheisellä tiellä ravasi hevonen kytkettynä perässä vedettävään kärryajajaan. Pidätin hengitystä. Katla kohotti päänsä ja seurasi katseellaan sivuitse noin 70 metrin etäisyydeltä ohitse menevää eläintä. Happi loppui ja avasin jo suuni kieltääkseni koiraa. Hämmennyksekseni Katla jätti väliin hurmioituneen haukkumisen ja voimallisen ryntäämisen "ison riistan" perään. Koira laski päänsä ja jatkoi jäljestystä pälyillen samalla hieman takaviistoon. Kehoitin koiraa jatkamaan vielä sanallisestikin, vaikka luultavasti se ei sitä olisi tarvinut.
Alku jäljestykselle oli hurjan innostava ja ohjaajana olin tietysti hyvin ylpeä Katlan toiminnasta. Ensimmäinen osuus koiralta sujui muutenkin mallikkaan jälkitarkasti. Ainoa herpaantuminen johtui jäljen päällä olevasta ketun jätöksestä, jonka Katla ohitti ensin, mutta palasi takaisin merkataakseen sen haistellen. Emme olisi tajunneet sen merkkausta ellen olisi edellisenä päivänä nähnyt ketun jätöstä jälkeä tehdessä. Tykkään Katlan tyylistä merkata maastosta kaikki kiinnostavat yksityiskohdat (vaikkeivät ne aina liittyisi jälkeen). Sen kanssa kulkiessa näkee niin paljon enemmän asioita.
Ensimmäiselle kulmalle tultiin tarkasti, mutta koira ohitti sen vierestä ja kaarsi jatkamaan suoraan seuraavalle osuudelle. Makaus jäi merkkaamatta. Toisen osuuden alku jatkui hyvin tarkalla työskentelyllä, mutta puolenvälin jälkeen Katla haistoi jonkun riistan ja pyrki alarinteen tiheämpää kuusikkoa kohti. Palautin koiran jäljelle, josta harhautui kokoajan kohti ihania riistan hajuja. Palautin koiran ainakin kolme kertaa osuuden aikana jäljelle ja lopulta otettiin uusi alku toiselta kulmamakaukselta. Viimeinenkin osuus oli levotonta työskentelyä ja koira selvästi pyrki kiinnostavampien tuoksujen perään. Lopulta hyvin lyhyellä liinalla mentiin harjoitellen kaadolle, jonka merkkasi pysähtyen haistelemaan.
Alun hyvän jäljestyksen jälkeen Katlan suoritus meni nollaksi, koska riista vei tänään voiton verijäljestä. Halutessaan koira jäljittää todella tarkasti, mutta elävä riista tulee varmaan aina aiheuttamaan Katlalle jälkiuskollisuuden menetyksen.
 |
| ©RH Onnea on oma sorkka |
Mies toimi Pihkan ohjaajana. Yöllä oli ollut pakkasta, mutta ennen jäljestyksen aloitusta keli lämpeni muutamaan plussa-asteeseen. Tuuli oli vähäistä, eikä haitannut jälkisuoritusta. Pihka ohjattiin alkumakaukselle, jonka koira tutki huolella. Ennen alkumakausta kuljimme jänisten syönnösalueen poikki, jolla myös Pihkan käytöksestä päätellen oli ollut yöllä vilskettä. Hienosti koira kuitenkin nollaantui ennen alkumakausta ja ohjautui innokkaasti sille osoitettuun tehtävään. Tämä ei olisi mahdollista ihan jokaisen ajavan koiran kanssa.
 |
| ©RH Pihka selvittää katkokulmaa |
Kolmannen osuuden kalliotaival vaikeutti hieman jäljen päällä pysymistä ja Pihka hetkellisesti harhautui jäljen sivuun. Sieltä koira kuitenkin palasi itsenäisesti melko laajalla kaarteella takaisin jäljelle. Kalliomaaston loputtuakin Pihka oikoi jäljen mutkitellessa, mutta makaukselle tultiin suoraan. Se merkattiin erinomaisesti pysähtyen ja haistellen. Kolmas kulma oli jälleen veretön ja sen sijainti loivassa rinteessä näytti aiheuttavan haastetta (jälki jatkui ylös mäkeen). Pihka teki kaksi lenkkiä alarinteeseen ennen kuin tarkisti ylärinteen, jolta veren haju paljasti jatkon. Hauska yksityiskohta, jonka olen opinut havaitsemaan on se, että Pihka heilauttaa kaksi kertaa häntää nopeammalla tahdilla, kun katkon jälkeen löytää verijäljen jatkon.
Viimeinen, neljäs osuus sujui Pihkalta tarkasti jälkeä seuraten. Makaukselle pysähdyttiin nopeasti, jonka jälkeen tarkka työskentely jatkui kaadolle asti. Kaadolle tuli suoraan ja jäi häntä heiluen haistelemaan sitä.
 |
| ©RH Kaadolla |
 |
| ©RH Sorkan kanto pois metsästä |
Ohjasin Katlan alkumakaukselle ja raahauduin sen valjaissa roikkuen ensimmäiset seitsemän metriä. Omasta mielestä melko hallittu lähtö meiltä, vaikka voi olla, että ulkopuolisen silmin se vaikuttaisi turhan kiivaalta. En usko, että tuota villikkoa on mahdollista saada enää ohjatummin jäljelle.
Tuskin olin löysännyt liinan täyteen mittaan ja edetty jälkeä noin 20 metriä, läheisellä tiellä ravasi hevonen kytkettynä perässä vedettävään kärryajajaan. Pidätin hengitystä. Katla kohotti päänsä ja seurasi katseellaan sivuitse noin 70 metrin etäisyydeltä ohitse menevää eläintä. Happi loppui ja avasin jo suuni kieltääkseni koiraa. Hämmennyksekseni Katla jätti väliin hurmioituneen haukkumisen ja voimallisen ryntäämisen "ison riistan" perään. Koira laski päänsä ja jatkoi jäljestystä pälyillen samalla hieman takaviistoon. Kehoitin koiraa jatkamaan vielä sanallisestikin, vaikka luultavasti se ei sitä olisi tarvinut.
Alku jäljestykselle oli hurjan innostava ja ohjaajana olin tietysti hyvin ylpeä Katlan toiminnasta. Ensimmäinen osuus koiralta sujui muutenkin mallikkaan jälkitarkasti. Ainoa herpaantuminen johtui jäljen päällä olevasta ketun jätöksestä, jonka Katla ohitti ensin, mutta palasi takaisin merkataakseen sen haistellen. Emme olisi tajunneet sen merkkausta ellen olisi edellisenä päivänä nähnyt ketun jätöstä jälkeä tehdessä. Tykkään Katlan tyylistä merkata maastosta kaikki kiinnostavat yksityiskohdat (vaikkeivät ne aina liittyisi jälkeen). Sen kanssa kulkiessa näkee niin paljon enemmän asioita.
Ensimmäiselle kulmalle tultiin tarkasti, mutta koira ohitti sen vierestä ja kaarsi jatkamaan suoraan seuraavalle osuudelle. Makaus jäi merkkaamatta. Toisen osuuden alku jatkui hyvin tarkalla työskentelyllä, mutta puolenvälin jälkeen Katla haistoi jonkun riistan ja pyrki alarinteen tiheämpää kuusikkoa kohti. Palautin koiran jäljelle, josta harhautui kokoajan kohti ihania riistan hajuja. Palautin koiran ainakin kolme kertaa osuuden aikana jäljelle ja lopulta otettiin uusi alku toiselta kulmamakaukselta. Viimeinenkin osuus oli levotonta työskentelyä ja koira selvästi pyrki kiinnostavampien tuoksujen perään. Lopulta hyvin lyhyellä liinalla mentiin harjoitellen kaadolle, jonka merkkasi pysähtyen haistelemaan.
Alun hyvän jäljestyksen jälkeen Katlan suoritus meni nollaksi, koska riista vei tänään voiton verijäljestä. Halutessaan koira jäljittää todella tarkasti, mutta elävä riista tulee varmaan aina aiheuttamaan Katlalle jälkiuskollisuuden menetyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti