Takapakkia

Jäljet tuli taas tehtyä koirille. En voi hehkuttaa sitä, kuinka upeasti meni. Harmittavaa, mutta puolet koiravahvuudestamme on päättänyt jälkiharrastuksen olevan epäkiinnostavaa. Toinen puolikas on 100 % sitoutunut. Valitettavasti se on minun ohjaamani koira, joka toheloi ja suuntaa tarmonsa kaikkeen (siis aivan kaikkeen) muuhun, paitsi jäljestykseen.

©RH Pihka

Pitäisi olla tyytyväinen siitä, että on saanut yhden niin upean jälkikoiran kuin Pihka. Vaikka olemme sitä paljon jäljelle harjoittaneet, niin silti suurin osa koiran kyvystä on sillä sisäsyntyisenä ja meidän tehtävämme oli ja on lähinnä houkutella kyky esille. Tyytyväisyys on kuitenkin jännä juttu. Vaikka tänäänkin sain seurata miehen ja Pihkan taitavaa yhdessä työskentelyä tietäen omankin osuuden koiran kykyyn näkyvän nykyisissä tuloksissa, se ei silti pysty lievittämään pettymystä toisen koiran toivottomuuteen jäljellä.

En tiedä. Varmaan on pakko palata takaisin 50 - 100 metrin jälkiin ja kuljettaa Katlaa lyhellä liinalla tiukasti jäljen päällä. Tällä hetkellä tilanne on se, että jos liinaa on enemmän kuin metri vapaana koira singahtaa pois jäljeltä hakemaan riistaa / kiinnostavampia hajuja kuin verijälki tarjoaa. En haluaisi luovuttaa vieläkään, mutta tämä kevät on ollut Katlan jälkiharrastuksessa pelkkää liukua alas ja huonompaan päin. Katlan kanssa jäljestys on opettanut iloitsemaan pienistäkin onnistumisista ja arvioimaan omaa vaikutusta jälkikoiran kehitykseen uudelleen. Liika itsevarmuus on karissut sen kanssa harrastaessa.

En siis tällä kertaa kirjoita Katlan suorituksesta muuta. Koira selvästi osaa, muttei halua jäljittää.

Pihkan suoritus oli hyvä, muttei täydellinen. Jäljen katkokulman koira oikaisi tuulen tuotua jatkosta hajun. Kahdesta makauksesta toisen koira merkkasi erinomaisesti, toinen käveltiin vain nopeasti yli. Molemmat tavalliset kulmat Pihka lenkitti isohkolla kaarteella. Koko jälkisuoritus oli melko tarkistelevaa ja paikoin aaltoilevaakin työskentelyä. Jälkiuskollisuutta ei puuttunut, mutta varmistelevaa meno oli. Kaadolle tultiin taitavasti pienen kumpareen ylitse ja kaadon huono sijainti ei huijannut koiraa kulkemaan siitä ohitse (siihen oli riski). Keli oli sateinen ja metsä märkä, mutta lämpötila oli lähes kymmenessä asteessa. Tuuli puhalsi verkkaisena lounaasta.