Mejä-koe

Mejää eli metsästyskoirien jäljestämistä harrastaville on itsestäänselvyys, kuinka paljon työtunteja harrastukseen liittyy. Näin koeharrastajan näkökulmastakin tunteja kertyy riittävästi, mutta järjestäjien ja tuomarien kannalta koepäivä on pitkä ja myös fyysisesti rankka. Harrastuksen perusta tehdäänkin isolla määrällä vapaaehtoistyötä ja lajin kruunaavan koepäivän mahdollistavat kaikkien siihen osallistuvien työpanokset.

Kaksi viime päivää vietimme Karvian mejä-kokeessa. Viime vuonna olimme samalla kokeen keskuspaikalla vain pari päivää aiemmin. Tällä kertaa sää suosi koetta ja jälkientekopäivän keli on puolipilvinen ja lämpötila noin 10 asteessa. Yöllä satoi vähän vettä, joka koirien suorituksen kannalta oli positiivinen asia. Koepäivä oli jälleen aurinkoinen ja kevyesti pilvinen.

©RH Pihka, koiraohjaaja, ylituomari ja maasto-opas heti koesuorituksen jälkeen

1.5. JÄLKIENTEKO

Hauskaa vappua meille koiraharrastajille! Aamulla (noin klo 7.30) lähdimme ajamaan kohti Karviaa ja talkoopäivää. Koirat jäivät lepäilemään kotiin ja keräämään voimia tulevaan koepäivään.

©RH Työkaverinani on taikuri, joka taikoi koirailmapallot vapuksi

Alun alkaen olin yrittänyt saada vappupäivän vapaaksi ilmaisemalla haluni maksaa enemmän ns. valmisjäljestä koirille. Tätä vaihtoehtoa ei meille kuitenkaan tälläkään kerralla myönnetty ja lähdimme nauttimaan koko mejäharrastuksen tarjonnasta.

©RH Jäljen merkkaamiseen tarvittavat nauhat ja tarjous-tarrat

Aika pieni talkooporukka majalla oli koolla, kun saavuimme paikalle. Kokeeseen oli tulossa 17 koiraa, joista kymmenen koeteltiin VOI-luokassa. Aika moni kokeeseen oli tämän asetelman valossa tulossa valmiille jäljelle. Meidät jaettiin jälkipareiksi ja saimme tällä kertaa miehen kanssa hoitaa kaksi jälkeä, korvaavan AVO (Katla) ja VOI (Pihka) jäljen.

©RH Veretyssienet päästiin tekemään itse

Maastot olivat helppokulkuisia ja mielestämme helposti suunnistettavia. Aloitimme voittajajäljestä,
jonka mies päätti ensimmäistä kertaa ottaa opastettavakseen. Pieniä vastoinkäymisiäkin oli ennen jäljen suunnistamisen aloitusta, kun havaittiin. että autoon otetut veripullot olivat vuotaneet läpi muovipussin. Onneksi vuoto oli maltillinen, mutta pienikin määrä verta aiheutti kiitettävät tuhot auton sisätiloissa. Siivoamisen ja pussin vaihdon jälkeen pääsimme lähtemään maastoon.

Ensimmäisen osuuden puolenvälin jälkeen näimme metsäjäniksen ja muutenkin jäljen maasto oli todella riistarikasta muista havaituista eläinten jäljistä päätellen. Poikkeuksena omiin metsästysmaihin, Karvialla tuntuu olevan erittäin runsas metsäkanalintukanta. Metsoja ja teeriä nähtiin viikonlopun aikana runsaasti. Myös minun suunnistamallani AVO-jäljellä nähtiin jäljen veretyksen aikana ensimmäisellä kulmamakauksella kaksi peuraa. Valkoiset hännät pystyssä ne pakenivat meitä.

Voittajajäljen veretyskierroksen jälkeen pidimme pienen lepotauon ja joimme termospullokahvit. Aikaa metsässä vierähti useampi tunti ja majalla oltiin noin 15.30, jolloin syötiin järjestäjien tarjoamaa liha-perunalaatikkoa. Kotiin päästiin noin seitsemän aikaan illalla. Onneksi koirat oli käyty lenkittämässä päivällä huoltotiimin toimesta, joten ihan tyytyväisinä ja unisina ne meitä tervehtivät.

2.5. KOEPÄIVÄ

Herätys klo 4.30 ja auto oli lähtökunnossa tuntia myöhemmin. Melko tehokkaasti päästiin lähtemään, koska oltiin valmisteltu illalla suurin osa varusteista kuntoon. Viimeisenä muistin jättää terassille tyhjän kylmälaukun, jonne illaksi piti ilmestyä savustettua silakkaa. Tämä ei ollut mikään taikatemppu, vaan olin aiemmin tilannut paikalliselta kalastajalta kalaherkkuja vähän kuin palkkioksi koepäivän jälkeen.

©RH Koillis-Karvian ms. maja "Tervatupa"

Koepaikalla oli eiliseen verrattuna ruuhkaa. Mies lähti käyttämään koirat jaloittelemassa ja itse keräsin lompakon, koirien rekisteripaperit sekä rokotustodistukset ja suuntasin sisälle majaan ilmoitautumaan läsnäolevaksi. Paperien tarkistuksen ja toisen aamupalan jälkeen ylituomari Aila Hauskamaa piti sääntömääräisen puhuttelun ja koe polkaistiin käyntiin virallisesti. Koska kokeessa oli ylituomarin lisäksi kaksi muuta tuomaria (Tilles ja Kankaanpää), laukauksensietotestiin mentiin tuomariryhmittäin koejälkien arvonnan jälkeen. Pihka ja Katla olivat saman tuomarin ryhmässä, jossa myös opastettavat jälkemme olivat.

Kaikki 17 koiraa läpäisivät hyväksytysti haulikolla ammutun laukauksensietotestin. Testin jälkeen siirrytiin maastoon. jossa ensimmäisenä vuorossa oli opastamani AVO6 jälki. Rhodesiankoirauros Kido pääsi suunnistamalleni AVO-jäljelle. Lähes puhtaan suorituksen koira onnistui tarkalla tyylillään saamaan, vain ensimmäinen kulmamakaus oikaistiin ja siihen saattoi vaikuttaa edellisenä päivänä kulmalla näkemämme peurat.

Koska oman ryhmämme tuomarilla oli arvosteltavana vain kaksi AVO koiraa, heti seuraavana vuorossa oli Katla ja minun ohjausvuoroni. Vaikka viimeisten harjoitusjälkien kerryttämä epävarmuus koiran jälkityöskentelystä tuntui kivikasalta niskassani, olin päättänyt olla perumatta Katlan osallistumista. Metsään siis sen kanssa sukelsin tietoisena siitä, ettei edes nollatulos ole sen tapauksessa epätodennäköinen. Tarkemmin sanottuna se oli hyvin todennäköinen.

Sain Katlan rauhoitettua ennen alkumakaukselle loikkaamista. Riehakkaan alun jälkeen koira hairahtui kulkemaan ties minkä jälkien perässä ja ihan tuurilla koukattiin silloin tällöin jäljelläkin. Naamani varmasti punoitti eikä vain vauhdikkaan koiran jarruttamisesta. Makaukset Katla merkkasi omaksi ihmetyksekseni, mutta muu suoritus oli levotonta ja riistanjälkiä haeskelevaa. Koira selvästi tietää missä jälki menee, mutta sen kiinnostus harhailee metsän muussa tarjonnassa. Kaadolle Katla tuli suoraan ja jäi sitä haistelemaan. Kaksi hukkaa koiralle tuomittiin suorituksen aikana ja ilokseni ja ihmetyksekseni Katla sai toilailuistaan huolimatta tulokseksi AVO3, 27/50 pisteellä. Tuomarin koeselostuksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Opastamani koiran ohjaaja oli yleisönä Katlan suorituksen aikana. Annoin itse luvan, vaikka olihan se nyt aika huono esimerkkisuoritus bassetrotuisen jälkityöstä. Rehellisesti täytyy kuitenkin myöntää, että tuolta näyttää se, kun riistaviettisen ajavan jäniskoiran koettaa saada keinotekoiselle jäljelle. Ei kovin hyvältä. Kun Katlan koesuoritus oli valmis, päästettiin Kido ja Katla tutustumaan toisiinsa ja leikkimään kuin palkkioksi jälkityöstä.

©RH Kido ja Katla ilahtuivat toisistaan

Kauhuksemme Katlan jälkiliina napsahti leikin tiimellyksessä poikki. Onneksi se kesti hetkeä aiemmin maastossa suoritetun kokeen ajan! Se olisi kruunannut Katlan rouhean suorituksen, jos jälkiliina olisi katkennut jo metsässä. Onhan kyseinen jälkiliina jo vanha (palvellut vuodesta 2008 alkaen), mutten olisi voinut kuvitella, että se voi joskus vaan katketa.

©RH Haperoituneen jälkiliinan kuolema

Leikkihetken jälkeen kävimme nopeasti purkamassa AVO6 jäljen pois maastosta ja siirryimme odottamaan jäljen VOI15 tuntumaan Pihkan vuoroa. Ehdimme tässä välissä kahvitella, koska Katlan ja Pihkan suorituksen välissä ollut koira käytti runsaasti maastoaikaa. Lisäksi tuomari piti ennen Pihkan suoritusta lyhyen kahvitauon.

©RH Pihka ja kaadolta löytynyt sorkka

Pihka ja mies lähtivät terhakkaana maastoon. Minun tehtäväni oli jäädä autolle ja huoltaa Katla. Pitkän odotuksen jälkeen iloinen koirakko palasi. Miehen ei tarvinnut sanoa ääneen mitään, koska naamasta oli helppo nähdä suorituksen menneen hyvin. Pihka oli tehnyt erittäin hyvän jälkityön maastossa ja siltä kotiin viemisenä oli tulos VOI1, pisteillä 46/50. Tuomarin koeselostuksen voi lukea Pihkan koetulossivulta.

Pihkan suorituksen jälkeen kävimme syömässä majalla. Sen jälkeen siirryimme jäljelle VOI13, jolla mies oli oppaana. Siellä jouduimme odotamaan ruokatauosta huolimatta yli tunnin ennen kuin tuomari saapui arvostelemaan jäljen koiraa. Viimeiseksi kävimme vielä purkamassa käytetyn voittajajäljen, ennen kuin pääsimme peseytymään majalle ja odottamaan koepäivän tulosten julkaisua.

Aika unelias olo alkoi olla useasta kahvikupillisesta huolimatta, ennen kuin tulosten julkaisu ja palkintojen jako käynnistyivät. AVO-koirien taso oli ollut erittäin hyvä. Katla tuloksellaan jäi listan hännille, koska seitsemästä avoimen luokan koirasta viisi sai AVO1 tuloksen. Yksi kokeen koirista siirtyi toisen ykköstuloksen saatuaan voittajaluokkaan. Voittajaluokan koirista kuusi sai ykköstuloksen ja kaksi koiraa valioitui. Pihka oli tuloksellaan kolmen parhaan koiran joukossa. Kaikki kolme saivat saman pistemäärän päivän kokeesta.

Savusilakat ajatuksissamme ajelimme kahden pitkän päivän jälkeen kotiin. Onneksi kylmälaukussa oli tuoksuva yllätys odottamassa.