Saapas- ja paluujälki

Löysin taas kadoksissa olleen jäljentekointoni ja kävin eilen tekemässä verijäljet molemmille koirille maastoon. Motivaation nousuun vaikuttanee se, että ilmoitin koirat elokuun alussa pidettävään mejä-kokeeseen. Pihkan juoksuaika voi vielä tulla esteeksi, mikäli koira aloittaa sen ennen koetta.

©RH Pihka

Pihkan jälki oli mitaltaan voittajaluokan sääntöjen mukainen. Laistoin ainoastaan makauksien suhteen, joita tein jäljelle vain kaksi. Pihka tyypillisesti merkkaa makauksista puolet ja ilmeisesti se, miten makaus on tehty, vaikuttaa melko paljon. Ellei makauksella ole verta maassa, se ei koiraa paljonkaan kiinnosta. Jos verta on liikaa, koira saattaa "syödä" makauksen eli mullan, johon verta on imeytynyt. Katkokulman tein toiselle jäljen kulmista.

Katlan jälki oli aavistuksen viimekertaista jälkeä pidempi (300 m) ja uskalsin sille tehdä jopa yhden kulmamakauksen. Molempien jälkien loppuun laitoin kaadoksi pakasteesta sulatetut peuransorkat.

Katla tuli alkumakaukselle ohjaamanani yllättävän rauhallisesti. Epäilin, että olin vahingossa ottanut väärän koiran valjaisiin. Liinan löystyttyä kuuteen metriin koiran vauhti lisääntyi ja sain jarruttaa sen menohaluja. Ensimmäisen osuuden puoleen väliin asti Katla jäljitti tarkasti maavainulla ja sen jälkeen enemmän ilmavainuun turvautuen. Ennen kulmamakausta koira meni jäljen sivuun ja olin jo ohjaamassa sitä takaisin jäljelle, kun tajusin sen etsivän sopivaa kakkapaikkaa. Asiat tehtyään koira palasi omatoimisesti jälkityöhön. Kulmamakaukselle tarkasti, jota pysähtyi haistelemaan. Pienellä kaarteella jäljen toiselle osuudelle, joka sujui taas yllättävästi maavainulla. Hieman ennen kaatoa jouduin jarruttamaan, kun Katla veti voimakkaasti jäljen sivuun. Palasi sieltä lievällä ohjauksella jäljelle. Kaadolle tultiin suoraan jääden haistelemaan sitä. Olin suoritukseen tyytyväinen. Rauhallinen lähtö varmasti vaikutti Katlan koko suorituksen tyyliin ja pystyin luottamaan siihen enemmän kuin pitkään aikaan.

©RH Pihka ja ohjaaja jäljen alussa

Mies ohjasi Pihkan alkumakaukselle. Pihka tutki huolella alkumakausen ja lähti varmoin ottein etenemään jälkeä. Ensimmäisen osuuden vaikeahko kalliomaasto sujui mallikelpoisesti. Ensimmäisellä kulmalla koira teki tarkistuslenkkejä. Toisen osuuden alkuun olin tehnyt ensimmäisen makauksen, jonka merkkasi hätäisesti pysähtyen nuuhkaisemaan. Toisen osuuden puolenvälin jälkeen jälki kulki riistan ruokintapaikan ohitse, joka aiheutti koiralle ylimääräisen tarkistuslenkin sivuun. Hieman riistanhajuista ilmaakin vedettiin kirsuun. Jäljestys jatkui kohti katkokulmaa, jonka jäljitti veretyksen loppuun asti. Siitä lenkki ensin oikealle ja toinen vasemmalle. Pihka palasi jäljen veretyksen loppuun ja siitä jäljentekijän saappaiden hajua seuraten uuden veretyksen alkuun asti.

Kolmas osuus oli lyhin. Sen koira jäljitti hieman jäljen sivussa, mikä aiheutti ennen kolmatta kulmaa harhautumisen etäämmälle jäljestä ja lyhyelle paluujäljelle lähdön. Koira huomasi kuitenkin itsenäisesti kääntyä kulkemaan jälkeä oikeaan suuntaan. Kulman Pihka meni tarkasti, vaikka kävi juomassa vettä kulman viereisessä suossa. Viimeisen osuuden alun suopursuisen jäljen koira kulki aavistuksen jäljen vieressä. Jäljen toiselle makaukselle Pihka tuli suoraan merkaten sen erinomaisesti pysähtymällä haistelemaan. Jäljen lopun koira kulki jälkitarkasti aivan kaadon tuntumaan asti. Vain kymmenen metriä ennen kaatoa koira sai vainun riistasta, joka olisi ohjannut Pihkan ohitse kaadosta. Mies esti riistan perään lähdön ja ohjasi koiraa kaadon suuntaan. Pihkaa ei kuitenkaan kaato enää kiinnostanut vaan ylitti loppumakauksen kirsu ilmassa riistanhajujen perään tähyillen.

©RH Pihka ja sorkka

Pihkan jäljestys ei ollut sen parasta tyyliä ja kaadon jäätyä merkkaamattomaksi, koiran koko suoritus meni nollille. Tietysti sorkka kiinnosti sitten metsästä pois tultuamme, muttei se lohduta, jos koira sen metsässä ignooraa. Täytyy seuraavalla kerralla kiinnittää huomiota kaadon merkkaamiseen ja keksiä koiran palkkaukseen kaadolla jotain uutta ja yllättävää.