Olemme olleet useammassa maastossa etsimässä jäniksiä viimeisen kirjoitukseni jälkeen. Edellisviikon lauantaina olimme Katlan kanssa Lölönsuon ja Ekin perämetsän maastoissa. Edellisenä yönä satoi runsaasti, joten koira ei hyvästä hausta huolimatta löytänyt alueilta jäniksiä. Todennäköisesti alueiden jänikset eivät olleet yöllä liikkuneet. Matkaa pelkän kylmähaun kanssa koiralle tuli yli 20 km.
Sunnuntain keli oli parempi, mutta vaikka Katla herätteli/ajoi Palometsässä, kunnolla ajo ei käynnistynyt ikinä. Myös Pihka pääsi molempina päivinä maastoon ja sunnuntaina se otti ajon Äijävuoren maastosta. Emme nähneet ajossa ollutta eläintä. Pihka käytiin kytkemässä ajosta, koska epäilimme muuta riistaa kuin jänistä. Toisaalta jälkeenpäin kartalta katsottuna se olisi voinut olla jänisajo.
Viime viikonlopun keli suosi ajometsästystä. Sunnuntaina valitsimme Katlan ensimmäiseksi maastoksi Miehon eli Kapteenin huvilan. Tuskin ehdin koiran irti laskea, kun ajohaukku alkoi. Jänis ei ilmeisesti ollut kerinnyt makuulle yöjäljeltä, joten koira sai siitä ilmavainun. Räjähtävä lähtö ei ollut kovinkaan hyvä ajon sujuvuuden kannalta, vaan koira hukkasi jäljet tuskin viiden minuutin ajon jälkeen ja sen jälkeen koko touhu vaikutti hössähtäneeltä. Katla sinkoili energiaa säästelemättä pitkin aluetta ja haukkui siellä ja täällä. Mies näki jäniksen kerran, joten oikeaa riistaa koira sentään jahtasi. Lopulta päätimme kytkeä koiran ja aloittaa uuden erän.
Toinen maasto oli Punnansuo, josta Katla löysi jäniksen jäljet melko pian irtilaskun jälkeen. Noin viidentoista minuutin selvittelyn jälkeen otti jäniksen ylös. Tämä ajo oli sujuvuudeltaan parempaa ja hakeuduimme passeihin. Valitettavasti ajo karkkosi kauemmas lähtöpaikoilta ja odottelusta huolimatta se ei tuntunut kääntyvän takaisin päin. Koira selvitti ajon aikana yhteensä kuusi hukkaa. Lopulta koiralle tuli pari pidempää hukkaa, joista jälkimmäisen selvittely tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Päätimme mennä hukkapaikalle katsastamaan tilanteen. Koira tuli kutsusta luokse hieman ontuen. Tarkistimme tassut ja totesimme, että ajopäivä oli Katlan osalta siinä. Molempien etutassujen anturoista nahka oli kulunut vereslihalle.
Illalla mies lähti vielä Pihkan kanssa iltarusakolle. Rusakkoa ei löytynyt, mutta Pihka vainusi muuta. Muristen se varoitti miestä ilveksestä, joka oli ollut syömässä raatelemaansa peuranvasaa. Mies kytki Pihkan. Ilvestä ei näkynyt, mutta todennäköisesti se ei ollut kaukana, koska Pihka reagoi noin voimakkaasti. Mies vei peuranvasan läheisyyteen riistakameran*, jos vaikka saataisiin kuvia petokissasta.
Metsäpäiviä on siis kertynyt ja sitä mukaa myös uusia kokemuksia. Katlan etutassut pidetään tällä hetkellä siteissä, jotteivät pääse tulehtumaan. Pihkasalvaa olen niihin päivittäisen puhdistamisen lisäksi laittanut. Täytyy nyt seurata tilannetta ja todennäköisesti ensiviikonloppu ainakin on sairaslomaa. Aika yleistä tuntuu olevan metsästyskoirien tassujen rikkoontuminen kauden alussa. Metsässä koira liikkuu kuitenkin aivan eri tavalla ja pidempikestoisesti kuin normaalissa lenkityksessä. Pihkalla ei koskaan vastaavia ongelmia ole ollut, koska se on huomattavasti rauhallisempi työskentelyssään verrattuna Katlaan, joka liikkuu säästelemättä lainkaan itseään. En siis osannut varautua ongelmaan. Olen tiennyt jäisen korppulumen olevan talvisin pahaksi koiran tassuille, mutta kauden alkua en osannut varoa.
En tiedä olisiko tehokkaampi rasvaus ennen kauden alkua ehkäissyt ongelmaa. Jälkiviisasta spekulointia kannattaa välttää ja hoitaa vaan tassut kuntoon huolenpidolla ja levolla.
*Muoks. Ennen kuin ehdin julkaista tämän kirjoituksen, joku älykääpiö oli varastanut ko. riistakameran! Aika omituista sikäli, että paikka oli aika kaukana ihmisasutuksesta. Tiedän, että monet paikalliset lukevat blogiani, joten jos tiedät jotain asiasta, niin ilmoita. Riistakamera ei todellakaan ollut rahallisesti arvokas, vaan perusmalli. Vaikuttaa siis enemmän ilkivallalta :(
Illalla mies lähti vielä Pihkan kanssa iltarusakolle. Rusakkoa ei löytynyt, mutta Pihka vainusi muuta. Muristen se varoitti miestä ilveksestä, joka oli ollut syömässä raatelemaansa peuranvasaa. Mies kytki Pihkan. Ilvestä ei näkynyt, mutta todennäköisesti se ei ollut kaukana, koska Pihka reagoi noin voimakkaasti. Mies vei peuranvasan läheisyyteen riistakameran*, jos vaikka saataisiin kuvia petokissasta.
Metsäpäiviä on siis kertynyt ja sitä mukaa myös uusia kokemuksia. Katlan etutassut pidetään tällä hetkellä siteissä, jotteivät pääse tulehtumaan. Pihkasalvaa olen niihin päivittäisen puhdistamisen lisäksi laittanut. Täytyy nyt seurata tilannetta ja todennäköisesti ensiviikonloppu ainakin on sairaslomaa. Aika yleistä tuntuu olevan metsästyskoirien tassujen rikkoontuminen kauden alussa. Metsässä koira liikkuu kuitenkin aivan eri tavalla ja pidempikestoisesti kuin normaalissa lenkityksessä. Pihkalla ei koskaan vastaavia ongelmia ole ollut, koska se on huomattavasti rauhallisempi työskentelyssään verrattuna Katlaan, joka liikkuu säästelemättä lainkaan itseään. En siis osannut varautua ongelmaan. Olen tiennyt jäisen korppulumen olevan talvisin pahaksi koiran tassuille, mutta kauden alkua en osannut varoa.
 |
| ©RH Tassusiteet |
*Muoks. Ennen kuin ehdin julkaista tämän kirjoituksen, joku älykääpiö oli varastanut ko. riistakameran! Aika omituista sikäli, että paikka oli aika kaukana ihmisasutuksesta. Tiedän, että monet paikalliset lukevat blogiani, joten jos tiedät jotain asiasta, niin ilmoita. Riistakamera ei todellakaan ollut rahallisesti arvokas, vaan perusmalli. Vaikuttaa siis enemmän ilkivallalta :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti