Erämessut ja karhutesti

Erämessut olivat aikamoinen kokemus. Ehdottomasti kuitenkin positiivinen sellainen. Luultavasti en ole osallistunut noin isoille messuille ikinä aiemmin. Tunnelmaan sai tuntuman jo ennen messualueelle pääsyä, kun näki jonot porteilla sekä haistoi ruokien ja nuotioiden tuoksut viileän tuulen puuskan kantaessa ne parkkialueelle asti.

©RH Suomen Bassetkerhon ja Suomen Dreeverijärjestön kimppateltta

Opastus messuille oli hyvin sekavaa ja suunnistaja sisälläni hermostui, kun reitti oikealle portille oli käsittämättömän omituinen. Ajoimme ensin vahingossa portille 1, josta saimme melko tarkat ohjeet portille 2. Saavuimme ohjeita jotenkuten noudattaen (ajoimme jostain syystä väärää katua ja päädyimme tulemaan portille sivutieltä) tälle portille ja kävimme hämmentävän ja väärinkäsityksistä koostuvan keskustelun liikenteenohjaajan kanssa:

"Ollaan Kennelliiton näytteilleasettajia. Onko tämä portti 2?"
"Ei, tämä on portti 1."
"???!"
Liikenteenohjaaja antoi ohjeet takaisin samalle portille, jolta olimme juuri tulleet.
"Mutta me tultiin just siltä portilta ...niin onko tämä puolustusvoimien portti?"
"Joo"
"No sitten olemme oikealla portilla."
Parkattiin alueen äärimmäiseen laitaan, josta portille oli vielä matkaa puoli kilometriä.

Hikihän (ja hypo) siinä tuli, mutta kahden autolla käynnin jälkeen olimme saaneet kannettua kaikki tavaramme ja talutettua koirat oikeaan paikkaan messualueella. Huh.

©RH Bondi, Willy ja Katla

Itse messupäivä sujui erittäin hyvin ja nopeasti meidän ihmisten näkökulmasta. Keskipäivällä saatiin pieni sadekuuro, mutta muuten ilma oli puolipilvinen ja hetkittäin jopa lämmin. Rapsuttelijoita ja rodusta kyseleviä ihmisiä riitti jatkuvana virtana. Onneksi paikalla oli Bassetkerhon edustajana myös toinen esittelijä, jonka kanssa vaihdoimme "vahtivuoroja".

©RH Pihka

Pihka ja Katla olivat aluksi melko hermostuneita ihmisvilinässä. Katla kuolasi ja pälyili ympärilleen jännittyneenä. Pihka näytti lähinnä ärsyyntyneeltä, koska se oli messualueelle tuloon asti selvästi uskonut pääsevänsä jälkikokeeseen. Pihkalle oltiin otettu kotoa mukaan oma aitaus. Aitaukseen laittamisen jälkeen se katsoi meitä pihkamaisen syyttävästi. Hetkellisesti saatoin tässä kohtaa miettiä koiriemme messuille tuomisen järkevyyttä.

©RH Bassetkerhon jäsenlehtiä

Katla jakoi varsinaisen Kennelliiton Bassetkerholle varaaman aitauksen Minskuhoff's kennelin Grand Basset Griffon Vendéen uroksien kanssa (Bondi ja Willy). Vuorotellen toinen grandiuroksista joutui olemaan remmissä, koska aitaukseen sai laittaa ainoastaan kaksi koiraa yhtä aikaa. Nuorempi uroksista, Willy, taisi hieman ihastua bretagnenbassetti-neitiin. Itkuksihan se uroksella meni, kun rakastavaiset oli pakko erottaa K-18 materiaalia muistuttavan toiminnan takia. Katla tosin ei tainnut rakkautta tuntea, koska suhtautui tyynesti ihailijasta erottamiseen. Saihan se sentään tilalle vanhemman herrasmiehen.

©RH Koira-aiheinen puuveistos

Päivän mittaan koirat tottuivat huomion kohteena olemiseen. Erityisesti Pihka sai ihmisiltä paljon ihastuneita rapsutuksia, koska on pieni, suloinen ja pentumaisen näköinen. Kuinka monta kertaa minulle huudahdettiinkaan: "Oih, onko täällä pentukin!!! Onko tuo iso sen vanhempi?" Öhöm, tuota itseasiassa...

Vaikka Pihka luonteeltaan on erakko ja ajoittain hyvinkin jurohko yksilö, se näissä tilanteissa päätyy aina yllättämään minut. Se sallii ihmisten kosketukset ja jopa työntyy vieraiden rapsuttavia käsiä kohti. Hyvähermoisena se pääsi esittelemään myös sille vuosien saatossa opettamiani temppuja, jotka saivat etenkin lapsiyleisön villiksi. Pihka näytti, miten se laittaa rinkuloita yksi kerrallaan maassa olevaan tappiin, ja kuorona lauloin sen kanssa "Hauva ikkunassa" lastenlaulun (säveltäjä Bob Merrill, suom. sanat Kyllikki Solanterä):

Oi katsohan, vaari, pientä hauvaa (hau hau),
mi ikkunasta kurkistavi.
Jospa kysyisit, vaari, tuota hauvaa (hau hau);
sen ostaisin mielelläni. ..jne

Noiden kappaleen "hauhau" -kohdat korvasin äänteellä "vuhvuh", koska Pihka on opetettu haukkumaan kuullessaan ihmisen sanovan "vuh". Lopulta Pihka siis lämpesi yleisölle, vaikka sen olo aluksi olikin nyreä.

©RH Aito konekarhu

Mutta Pihka ei tiennyt, mitä sen emäntä oli suunnitellut loppupäivän ohjelmaksi. Erämessuilla oli ShowHau Centerin petotesti, jossa käytettiin aitoa karhua ja sen hajua. Siinä on tarkoitus viedä koira 10 metrin liinassa karhun hajujäljelle, ja lyhyen jäljestyksen jälkeen koira näkee karhun lähtevän liikkeelle piilostaan. Testaaja seuraa koiran reaktiota, ja koe keskeytetään heti, mikäli koira pelkää liikaa. Monet koirat reagoivat jo pelkään hajujälkeen niin voimakkaasti, etteivät suostu sitä seuraamaan. Silloin testi keskeytetään ilman kohtaamista konekarhun kanssa.

Olin ilmoittanut Pihkan karhutestiin. Oletin, ettei Pihka kauheasti hätkähdä karhun hajujälkeä. Pihka on melko kovapäinen ja rohkea koira. Uskoin myös, että ainakin aluksi se antaa ääntä säästelemättä, mutta saattaa lopettaa haukun, jos tajuaa tulleensa huiputetuksi. Bassetit ovat herkkiä "loukkaantumaan" ja osoittavat sen kyllä käytöksellään.

©TU Pihka karhun hajujäljellä, ohjaaja näkee karhun

Testin alku sujui odottamallani tavalla. Testaaja Harri Lilja kätteli ja ohjasi meidät testialueelle näyttäen hajujäljen alkupaikan. Pihka merkkasi paikan pysähtymällä haistelemaan sitä tarkasti. Näytin testaajan kehoituksesta koiralle hajujäljen jatkon, jolloin Pihka lähti jäljittämään kuin oltaisiin verijälkeä edetty. Normimeininkiä sille näköjään jäljittää karhua!

©TU Pihka havaitsee karhun, testaaja ja järjestäjä arvioivat koiraa

Näin, kun konekarhu lähti liikkumaan puskien takana. Hui, vaikka tiesin, ettei se ole elävä, niin... Pihka keskittyi hajujälkeen, mutta lopulta havahtui tajuamaan pyörillä liikkuvan pedon reilun 30 metrin etäisyydellä meistä. Koira aloitti haukun aloillaan seisten ja häntä jäykkänä pystyssä.

©TU Pihka haukkuu puskassa lymyävää karhua

Ensin karhu rymisteli paikoillaan puskia heiluttaen, jolloin Pihka haukkui tosi terhakkaana. Sitten se lähti etenemään kohti koiraa, jolloin Pihka kaarsi sivuun haukkuen kokoajan. Näin että sitä pelotti, koska takatassut tärisivät hieman. Koira piti kokoajan pienen etäisyyden karhuun.

©TU Pihka ja karhu

©TU Pihka ja karhu

Pari kertaa koira palasi matalana lähemmäs minua, mutta pitäen katseen karhussa ja muristen sille matalasti. Aina kun karhu lähti pois päin, Pihka rohkaistui seuraamaan sitä ja haukkumaan komentavaan sävyyn. Pihka haukkui todella hienosti ja testaaja palautteessaan sanoi koiran toimineen hyvin, mutta hetkittäin se oli päästänyt karhun liian lähelle itseään. Saimme onnistuneen karhutestin jälkeen diplomin vietäväksi kotiin.

©RH Karhutesti suoritettu

Olin Pihkasta ylpeä. Sillä on luonnetta tarpeeksi myös petoeläimen jäljitykseen, jota toivottavasti ei kuitenkaan koskaan tarvitse tehdä. Katlaa en edes harkinnut tuovani konekarhulle. Luonnetestissähän se pelkäsi tavallista kelkkaa niin paljon, että testi keskeytettiin. Se on ihan liian pehmeä haukkuakseen karhua, todennäköisesti se olisi paennut ellei jopa olisi säikkynyt liikaa jo hajua.

Toisaalta koiran pelko- tai pakoreaktiokin petoeläinkohtaamisessa on oivallinen. Tärkeintä mielestäni onkin tunnistaa reaktio jo hajujälkivaiheessa, koska se varoittaa ihmistä vaarasta. Pihkan käytös ei kyllä itseäni havahduttaisi varomaan lähellä olevaa petoa. Niin kylmähermoisesti se lähti sille vierasta ja jännittävää hajua seuraamaan. Toisaalta haukkumisellaan koira antaa ihmiselle aikaa liikkua hitaasti pois paikalta, karhun huomion kiinnittyessä räksyttävään häiriötekijään.

Olen iloinen, että pääsin näkemään Pihkan suorituksen karhutestissä. Luonnetestin osalta mahdollisuus on jo mennyt, koska Pihka on liian vanha testiin.

Kokonaisuutena messupäivä oli innostava kokemus. Paljon nähtiin, vaikka paljon jäi varmasti näkemättäkin.

Meno- ja paluumatkalla näin pelloilla yhteenlaskettuna ainakin parikymmentä rusakkoa. Menin sekaisin laskuissa noin kymmenenen kohdalla. Puppup vaan jänöjussiset :)