Lämpöaalto taisi mennä ohitse. Eilinen päivä jo tuoksui pohjoistuulelta, ja tänään viima tuiversi nutturalle kiinnittämiäni hiuksia, kun tanakassa haara-asennossa jarrutin Katlan menoa jäljellä.
Teimme jäljet Äijävuoren maastoihin. Pihkan jälki oli aika tarkasti voittajajäljen mittainen. Teimme siihen neljä osuutta, joista viimeiseltä puuttui makaus. Kaksi ensimmäistä osuutta olivat pitkät. Ensimmäinen saattoi olla mitaltaan yli neljäsataa metriä. Kolmas osuus kulki ihan liian lähellä metsäuraa ja ymmärsimme jo lauantaina sitä tehdessämme, että koira todennäköisesti harhautuu maaston puolelta tielle. Valitettava jäljentekijöiden moka siis. Toisen mokan teimme Katlan jäljellä, jossa toiseen kulmista tuli aika mutkitteleva lähestyminen, ja lopulta itse kulman paikkakin oli todella huonosti sijoitettu.
Pahin haaste koirille jälkien tunarimaisesta teosta huolimatta taisi olla siitepöly. Metsässä on tällä hetkellä keltaista. Siitepölyä on ilmassa ja maapohjan kasveissa niin paljon, että vain hetken aloillaan seisomisen jälkeen vaatteet kuorruttuvat keltaiseksi. Puolentoista tunnin jälkienteon jälkeen laitoimme joka ikisen vaatteen pesukoneeseen puhdistumaan. En ole allerginen, mutta voin kuvitella miltä koirasta tuntuu vetää kirsuunsa niitä siitepölymääriä, joita maanpinnan tasalla on enemmän kuin ilmassa.
Minä ohjasin Katlan jäljelle. Koira otti omatoimisesti kontaktin ennen makausta, mitä pidin erittäin hyvänä merkkinä. Makauksen tutki paremmin kuin yleensä, tosin vieläkin keskittyneempi lähtö olisi paikallaan. Ensimmäisen osuuden Katla jäljitti erinomaisen tarkasti. Valitettavasti kulmalle tultiin ulkokaarteelta ja soistuva maasto kulman takana houkutteli kuivan ensimmäisen osuuden jälkeen. Kasteltuaan suossa mahakarvansa, koira oikoi suoraan seuraavalle osuudelle makauksen jäädessä merkkaamatta.
Toinen osuus oli horjuvampaa työskentelyä ja kerran ohjasin koiran takaisin jäljelle. Jäljen mutkittelut ennen toista kulmamakausta Katla selvitti kohtuullisen hyvin, mutta ennen kulmaa harhauduttiin jäljen sisäsivulle, Tuuli oli saattanut siirtää hajua ylemmäs mäenrinteeseen. Tämän seurauksena myös toinen makaus ohitettiin etäämmältä.
Kolmas osuus mentiin haastavasta avoimen kallioisesta maastosta huolimatta tarkasti. Kaadolle tultiin suoraan, ja Katla merkkasi sen jääden haistelemaan sorkkaa.
Well done, kertakaikkiaan.
Pihka ja mies lähtivät maastoon vakaan rauhallisina. Pihka haisteli alkumakauksen ja lähti siitepölyn pöllyessä ilmassa matkaan. Takana tulevana vasta tässä tajusin kuinka paljon sitä olikaan! Pihka oli taas oma itsensä edeten vakuuttavan tarkasti jälkeä pitkin. Muutamia tarkistuspistoja lukuunottamatta jäljestys oli tarkkaa. Ensimmäisestä makauksesta sai ilmavainun, mutta kiersi sen kuitenkin ja makaus jäi merkkaamatta. Kulmalla oli veretön osuus, jonka koira selvitti harjaantuneesti lenkittämällä. Näin taas, kun Pihka heilautti häntää löytäessään jäljen jatkon ja se riemastutti.
Toinen osuus tutun tarkkaa työskentelyä. En havainnut koiran työssä moitittavaa etenkin, kun se merkkasi nopeasti nuuhkaisten myös osuudelle piilotetun toisen makauksen. Kulmalle tultiin tarkasti, mutta tehden pienen tarkistuslenkin verettömään maastoon.
Kuten etukäteen arvelimme, Pihka harhautui kolmannella osuudella aivan liian lähellä jälkeä olevalle metsäuralle, josta ohjaamalla saatiin koira takaisin jäljelle. Myös viimeisellä osuudella saman metsäuran ylitys meinasi sotkea koiran työskentelyn. Jäljen kolmannen makauksen Pihka merkkasi ja kulman koira oikaisi lievästi.
Neljäs osuus oli lyhin ja siinä Pihka eteni hieman laimeammin. Olisikohan siitepöly ja kuiva maasto ottanut terävimmän innon pois koiran suorituksesta. Kaadolle tultiin kuitenkin tarkasti ja jääden paikoilleen häntä heiluen odottamaan kehuja.
Myöhemmin iltapäivällä menimme radalle harjoittelemaan ammuntaa, jolloin koirat jäivät kotiin lepäilemään.
Tekstin koirakuvat on otettu viime viikonloppuna, jolloin oltiin koko perheen voimin veneilemässä. Silloin vielä oli lähes kaksikymmentä astetta lämmintä ja melkein tyyntä.
 |
| ©RH Katla |
 |
| ©RH Pihka |
Toinen osuus oli horjuvampaa työskentelyä ja kerran ohjasin koiran takaisin jäljelle. Jäljen mutkittelut ennen toista kulmamakausta Katla selvitti kohtuullisen hyvin, mutta ennen kulmaa harhauduttiin jäljen sisäsivulle, Tuuli oli saattanut siirtää hajua ylemmäs mäenrinteeseen. Tämän seurauksena myös toinen makaus ohitettiin etäämmältä.
Kolmas osuus mentiin haastavasta avoimen kallioisesta maastosta huolimatta tarkasti. Kaadolle tultiin suoraan, ja Katla merkkasi sen jääden haistelemaan sorkkaa.
Well done, kertakaikkiaan.
Pihka ja mies lähtivät maastoon vakaan rauhallisina. Pihka haisteli alkumakauksen ja lähti siitepölyn pöllyessä ilmassa matkaan. Takana tulevana vasta tässä tajusin kuinka paljon sitä olikaan! Pihka oli taas oma itsensä edeten vakuuttavan tarkasti jälkeä pitkin. Muutamia tarkistuspistoja lukuunottamatta jäljestys oli tarkkaa. Ensimmäisestä makauksesta sai ilmavainun, mutta kiersi sen kuitenkin ja makaus jäi merkkaamatta. Kulmalla oli veretön osuus, jonka koira selvitti harjaantuneesti lenkittämällä. Näin taas, kun Pihka heilautti häntää löytäessään jäljen jatkon ja se riemastutti.
 |
| ©TU Haulikkoammuntaa harjoittelemassa |
Toinen osuus tutun tarkkaa työskentelyä. En havainnut koiran työssä moitittavaa etenkin, kun se merkkasi nopeasti nuuhkaisten myös osuudelle piilotetun toisen makauksen. Kulmalle tultiin tarkasti, mutta tehden pienen tarkistuslenkin verettömään maastoon.
Kuten etukäteen arvelimme, Pihka harhautui kolmannella osuudella aivan liian lähellä jälkeä olevalle metsäuralle, josta ohjaamalla saatiin koira takaisin jäljelle. Myös viimeisellä osuudella saman metsäuran ylitys meinasi sotkea koiran työskentelyn. Jäljen kolmannen makauksen Pihka merkkasi ja kulman koira oikaisi lievästi.
Neljäs osuus oli lyhin ja siinä Pihka eteni hieman laimeammin. Olisikohan siitepöly ja kuiva maasto ottanut terävimmän innon pois koiran suorituksesta. Kaadolle tultiin kuitenkin tarkasti ja jääden paikoilleen häntä heiluen odottamaan kehuja.
Myöhemmin iltapäivällä menimme radalle harjoittelemaan ammuntaa, jolloin koirat jäivät kotiin lepäilemään.
Tekstin koirakuvat on otettu viime viikonloppuna, jolloin oltiin koko perheen voimin veneilemässä. Silloin vielä oli lähes kaksikymmentä astetta lämmintä ja melkein tyyntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti