Pitkä kesätauko on jälleen ohi. Eilen molemmat koirat pääsivät etsimään jäniksen hajuja metsästä. Uusimme kesällä tutkapanta-kalustoa ja nyt väliaikaisesti käytössämme on kaksi pantaa. Siispä ensimmäistä kertaa ikinä laskimme molemmat koirat yhtäaikaa maastoon. Koska Pihka ei varsinaisesti hae, se kulki irti lähistöllä pannalla varustettuna. Emme siis vaivautuneet viemään sitä edes eri alueelle. Kiinnostuneena pohdin, mahtaisiko se mennä sieppaamaan Katlan ajon, mikäli nuorempi koira jäniksen liikkeelle saa.
Menimme Lonsin maastoon ja koirat laskettiin irti noin 6:30. Olisihan sinne aiemminkin voinut mennä, mutta lähtökohtaisesti haluttiin pitää ensimmäinen "jahtipäivä" lyhyenä. Oikeasti syy oli, ettei päästy ennen viittä ylös sängystä. Etukäteen oli tiedossa, että lämpötila pakottaisi lopettamaan hommat yhdeksän aikaan.
Ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana Katla teki hienosti kolme kylmähakulenkkiä, joista viimeisellä pysähteli enemmän. Tuli kuitenkin luoksemme ottamaan vauhtia, ja siirryttiin metsätietä eteenpäin ohjaten hakua. Pihka keskittyi lähinnä ruohonkorsiin ja tienvarren ojien tuoksujen erittelyyn. Sillä ei ollut tarkoitustakaan lähteä metsänpuolelle. Huoh.
Aamuseitsemältä Katla löysi jäljet ja kuultiin herättelyt. Pihka terhakoitui ja kuunteli tarkasti haukkuja. Lähti etenemään tietä pitkin Katlan haukkua kohti, mutta jäi kuitenkin aloilleen noin 100 metrin päähän meistä. Ylösotto tapahtui 20 minuuttia jälkien löytymisestä. Jänis säntäsi heti tielle ja suoraan tietä pitkin reteästi 1,5 km. Aika vauhdit se koiralta sai, Katla paineli tietä 20 km/h nopeutta. Ja tielle se sitten hukkui. Ajo loppui alle kymmenessä minuutissa. Siirryttiin kävellen autoa ja hukalla olevaa koiraa kohti. Pihka tyynesti sipsutti seurassamme, eikä edes reagoinut tiellä olevaan tuoreeseen hajujälkeen?! Katla tuli hukalta autolle, josta kytkettiin se.
Koska ensimmäinen erä loppui aiemmin kuin olimme suunnitelleet, päätimme viedä Katlan vielä toiseen maastoon. Vinkui puhdasta intoa, kun otin sen takaluukusta ja se tajusi pääsevänsä vielä irti. Laskettiin Katla hakemaan montun reunamille noin kahdeksalta. Pihkakin kulki mukanamme, mutta se tyytyi saalistamaan marjoja lähipuskista. Katlan hakiessa joimme termarikahvit ja söimme eväsleivät. Katla löysi jäniksen piilostaan alle viiden minuutin irtiolon jälkeen (etäisyys 250 metriä). Oli ehtinyt siihen mennessä tehdä kaksi pientä hakulenkkiä, joista jälkimäisellä törmäsi eläimeen. Pihka ei vaivautunut edes nostamaan kuonoaan mustikkapensaasta, vaikka ajo kulki 200 metrin etäisyydeltä meistä.
Katlan ajaessa jänistä päätin kävellä metsäuraa edemmäs sienten löytymisen toivossa. Myös Pihka päätti lähteä jaloittelemaan ja käyskenteli tien tuntumassa metsän puolella. Sieniä en ehtinyt vielä löytää, kun Pihka aloitti jo herättelyn. Olin 100 % varma, että se löysi Katlan ajaman jäniksen yöjäljet. Pihka jatkoi työskentelyä yöjäljillä, kun palasin sienikierroksen jälkeen miehen luokse. Naureskeltiin, että kohta Pihka tulee makaukselle, jolta Katla kaivoi jäniksen jo yli puoli tuntia sitten.
Hämmästyksemme oli suuri, kun lopulta Pihka sai jäniksen liikkeelle. Ajo kulki ihan eri reittiä kuin Katlan jänis. Hetken seurattuamme tulimme siihen lopputulokseen, että Pihka oli löytänyt toisen eläimen, joka päätellen pienestä alueesta ja koiran etenemisestä, oli kesän poikanen.
Kuunneltiin siis hetken ajohaukkua stereona, kun Katla ajoi montulle siirtynyttä jänistä ja Pihka kiersi verkkaisesti lähempänä meitä. Aika mielenkiintoista oli nähdä, miten koirat reagoivat toisiinsa maastossa. Yllätyin siitä, ettei Pihka pyrkinyt menemään Katlan ajoon mukaan. Silti se sitten mustikoita tarpeeksi nauttineena päätti lähteä vielä etsimään jänistä. En ymmärrä kyseisen koiran sielunmaisemaa pätkääkään. Katla häiriintyi lievästi Pihkasta ensimmäisessä erässä. Toisessa erässä sitä ei Pihkan puuhat enää kiinnostaneet.
Saimme koirat helposti kiinni yhdeksän aikaan. Katlalla oli juuri pidempi hukka ja noh, Pihkan kanssa leikin hetken hippaa, kun se vasta oli alkanut lämmetä ajopuuhiin. Onneksi se on kohtuullisen hidas etenemään ajossa.
Suruksemme Katlan etutassujen anturat olivat näinkin lyhyen päivän jälkeen vereslihalla. Nahka oli lähtenyt kesimään molempien etutassujen sivuilta. Mukava aamu päättyi siis tassujen putsaamiseen ja pihkasalvan käyttöön. Laitoin myös tassusiteet ja kaulurin, ettei pääse nuolemaan niitä. Nyt seurataan tilannetta ja toivotaan, että lähtee paranemaan. Ennen sitä ei ole sen kanssa asiaa metsään.
 |
| ©RH Pihkaa ei jahti nappaa, Katla etäämpänä hakulenkkien välillä |
Ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana Katla teki hienosti kolme kylmähakulenkkiä, joista viimeisellä pysähteli enemmän. Tuli kuitenkin luoksemme ottamaan vauhtia, ja siirryttiin metsätietä eteenpäin ohjaten hakua. Pihka keskittyi lähinnä ruohonkorsiin ja tienvarren ojien tuoksujen erittelyyn. Sillä ei ollut tarkoitustakaan lähteä metsänpuolelle. Huoh.
Aamuseitsemältä Katla löysi jäljet ja kuultiin herättelyt. Pihka terhakoitui ja kuunteli tarkasti haukkuja. Lähti etenemään tietä pitkin Katlan haukkua kohti, mutta jäi kuitenkin aloilleen noin 100 metrin päähän meistä. Ylösotto tapahtui 20 minuuttia jälkien löytymisestä. Jänis säntäsi heti tielle ja suoraan tietä pitkin reteästi 1,5 km. Aika vauhdit se koiralta sai, Katla paineli tietä 20 km/h nopeutta. Ja tielle se sitten hukkui. Ajo loppui alle kymmenessä minuutissa. Siirryttiin kävellen autoa ja hukalla olevaa koiraa kohti. Pihka tyynesti sipsutti seurassamme, eikä edes reagoinut tiellä olevaan tuoreeseen hajujälkeen?! Katla tuli hukalta autolle, josta kytkettiin se.
Katlan ajaessa jänistä päätin kävellä metsäuraa edemmäs sienten löytymisen toivossa. Myös Pihka päätti lähteä jaloittelemaan ja käyskenteli tien tuntumassa metsän puolella. Sieniä en ehtinyt vielä löytää, kun Pihka aloitti jo herättelyn. Olin 100 % varma, että se löysi Katlan ajaman jäniksen yöjäljet. Pihka jatkoi työskentelyä yöjäljillä, kun palasin sienikierroksen jälkeen miehen luokse. Naureskeltiin, että kohta Pihka tulee makaukselle, jolta Katla kaivoi jäniksen jo yli puoli tuntia sitten.
Hämmästyksemme oli suuri, kun lopulta Pihka sai jäniksen liikkeelle. Ajo kulki ihan eri reittiä kuin Katlan jänis. Hetken seurattuamme tulimme siihen lopputulokseen, että Pihka oli löytänyt toisen eläimen, joka päätellen pienestä alueesta ja koiran etenemisestä, oli kesän poikanen.
Kuunneltiin siis hetken ajohaukkua stereona, kun Katla ajoi montulle siirtynyttä jänistä ja Pihka kiersi verkkaisesti lähempänä meitä. Aika mielenkiintoista oli nähdä, miten koirat reagoivat toisiinsa maastossa. Yllätyin siitä, ettei Pihka pyrkinyt menemään Katlan ajoon mukaan. Silti se sitten mustikoita tarpeeksi nauttineena päätti lähteä vielä etsimään jänistä. En ymmärrä kyseisen koiran sielunmaisemaa pätkääkään. Katla häiriintyi lievästi Pihkasta ensimmäisessä erässä. Toisessa erässä sitä ei Pihkan puuhat enää kiinnostaneet.
Saimme koirat helposti kiinni yhdeksän aikaan. Katlalla oli juuri pidempi hukka ja noh, Pihkan kanssa leikin hetken hippaa, kun se vasta oli alkanut lämmetä ajopuuhiin. Onneksi se on kohtuullisen hidas etenemään ajossa.
Suruksemme Katlan etutassujen anturat olivat näinkin lyhyen päivän jälkeen vereslihalla. Nahka oli lähtenyt kesimään molempien etutassujen sivuilta. Mukava aamu päättyi siis tassujen putsaamiseen ja pihkasalvan käyttöön. Laitoin myös tassusiteet ja kaulurin, ettei pääse nuolemaan niitä. Nyt seurataan tilannetta ja toivotaan, että lähtee paranemaan. Ennen sitä ei ole sen kanssa asiaa metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti