Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohtutulehdus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohtutulehdus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. tammikuuta 2017

Toipuminen sterilisaatiosta

Katlan sterilisaatiosta on nyt tasan viikko. Koira on toipunut nopeasti operaatiosta. Kolme ensimmäistä vuorokautta Katla oli selvästi kipeä. Sen jälkeen toipuminen lähti liikkeelle isoin harppauksin.
©RH Katla tähyää, näkyykö piharusakoita
Itse operaatio tehtiin arkipäivän aikana. Koira vietiin aamupäivällä eläinlääkäriin, missä se rauhoitettiin. Tämän jälkeen se siirrettiin leikkaussaliin. Katla kotiutettiin iltapäivällä, jolloin se oli vielä todella sekaisin anestesiasta. Ensimmäinen ilta meni nukkuessa. Hereillä ollessaankin koira vain tuijotti katse tyhjänä. Vein Katlaa ulos aina, kun se nousi huojuvasti jaloilleen. Myöhään illalla tarjosin sille hieman keitettyä riisi-kanaseosta, jota se söi todella vähän makuuasennossa. Jälkeenpäin mietin, että tarjosinko ruokaa liian aikaisin, mutta toisaalta koira oli hereillä ja söi itsenäisesti.

Siirsin omat vuodevaatteeni alakertaan, ja vietin yön Katlan kanssa siskonpedissä. Pihkakin päätti valvoa Katlan yötä ja nukkui myös alakerrassa. Yö oli melko levoton ja käytin koiraa ulkona aina, kun se havahtui liikkeelle. Ulos päästessään se teki aina tarpeensa pienesti. Välillä vaikutti siltä, ettei sillä ollutkaan oikeasti hätä, vaan se vaan kuvitteli niin. Turkin ravistaminen sattui siihen, mutta siitä huolimatta se toistuvasti yritti ravistella itseään. Sen liikkeistä näkyi myös varovaisuus. Käynti oli jäykkää ja koira köyristi selkää liikkuessa.

Aamulla se ei suostunut syömään mitään. Sama tilanne jatkui iltapäivällä, kun palasin töistä kotiin. Katla ei myöskään juonut mitään. Toisena lattialla nukkumani yön jälkeisenä aamuna koira kieltäytyi yhä ruuasta. Aloin olla huolissani Katlasta ja valmistauduin siihen, että eläin pitää viedä nestetytykseen lääkäriin. Mies kuitenkin onnistui päivän aikana syöttämään koiraa käsistään, ja iltapäivällä Katla suostui syömään runsaalla vesimäärällä höystetyä riisi-lihaseosta. Tämän jälkeen koiran vointi alkoi selvästi parantua.

Myös Pihka oli omalla tavallaan huolissaan Katlasta. Enimmäkseen se näkyi levottomuutena. Erityisesti yöllä kuljeskeli ja herätti minut vähän väliä. Haava tietysti kiinnosti haavoittuneen eläimen jälkityöhön koulutettua koiraa. Monta kertaa se kävi haistelemassa Katlaa ja muutamia kertoa jouduttiin kieltämäänkin Pihkaa, kun oli vähän turhan kiinnostunut "hoitamaan".

Katlalle määrättiin leikkauksen jälkeen toinen viiden päivän antibioottikuuri. Tämän lisäksi aloitettiin leikkausta seuraavana aamuna kipulääkitys, jota annoimme koiralle aamuin-illoin sunnuntai-iltaan asti. Jatkossa seurataan vointia ja annetaan kipulääkettä, mikäli koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Eilisen iltakävelyn jälkeen en kyllä usko koiran olevan kovinkaan kivulias. Tuoreessa lumikelissä koira bongaili rusakon jälkiä ja riuhtoi remmissä patoutunutta jahtienergiaa pursuten. Ennustan, että tulevista viikoista tulee p i t k i ä. Jatkossa haasteet liittyvät siihen, miten pitää riistaviettinen koira sairaslomalla, vaikka se itse on päättänyt olevansa terve ja täysin kykenevä jänisajoon.
©RH "Lampunvarjostin" look on kevät uutta 2017
Leikkaushaava on parantunut tosi hyvin. Olen sitä seurannut päivittäin tarkistamalla sen sekä kerran huuhtelin haavan kevyesti vedellä, kuivasin ja desinfioin. En kylläkään usko, että se välttämättä olisi ollut tarpeen. Pakkas- ja lumikeli on ollut siunaus, ja haava on pysynyt ilman suurta vaivaa puhtaana. Katlalla on pidetty tötteröä (lampunvarjostin-tyyppistä kauluria) estämässä haavan nuolemista, mutta koiraa ei itseään haava juurikaan kiinnosta. Ollaan pelattu kuitenkin varman päälle, ja erityisesti öisin sekä yksinollessa kauluri on ollut pakollinen varuste.

Viikonloppuna Katla oli levoton aamuyöllä. Pari kertaa se on myös oksentanut (tyhjällä vatsalla), mutta koska ruokahalu on normaali, en ole ollut kovinkaan huolissani. Oksentelua on edeltänyt huulten nuoleskelu ja levoton käyskentely. Näistä huolimatta koiran yleisilme on virkeä, ja se alkaa olla aktiivinen oma itsensä.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kohtutulehdus

No en "pakollisella metsästystauolla" ihan tätä tarkoittanut! Meidän joulunvietto sai ikäviä piirteitä, kun Katla alkoi jouluviikolla kärsiä virtsankarkailuoireista. Koska epältiin virtsatietulehdusta, vietiin koira heti eläinlääkärille. Valitettavasti ongelma ei ollut niin yksinkertainen, vaan vasta ultraamalla selvisi, että koiralla on alkava kohtutulehdus (pyometra). Varsin ajoissa tämä kuitenkin huomattiin, ja siksi ei heti joulun pyhien alla koiraa lähdetty leikkaamaan. Muita selviä oireita ei ollut. Tietysti Karvian DRAJ-kokeessa koiran vaisuus antoi viitettä hieman siitä, ettei kaikki ole hyvin. Silti ellei koira olisi tiputellut satunnaisesti sisällä ollessaan, emme välttämättä olisi huomanneet mitään. Jälkeenpäin ajateltuna koira myös nuoli itseään enemmän. Katlalle määrättiin antibiootit ja kontrolliaika heti antibioottikuurin loppuun.
©RH Meidän pieni Katlamme sairastaa
Koska kohtutulehdus uusii erittäin suurella todennäköisyydellä eikä Katlaa aiota käyttää jalostukseen, päädyimme joululoman murehdittuamme siihen, että koira steriloidaan poistamalla kohtu ja munasarjat. Kontrolliaika siis muutettiin leikkausajaksi.

Märkäinen kohtutulehdus on yksi yleisimmistä narttujen sairauksista rodusta riippumatta. Se on vakava sairaus, koska hoitamattomana koira usein menehtyy. Itse leikkauskin on iso riski, mutta Katla on tällä hetkellä hyvävointinen, joten antibiootit näyttävät lievittäneen hyvin tulehdusta.

Sterilointi vaikuttaa koiran hormonitasoon. Googlettamalla selvisi, että poisto voi aiheuttaa joitakin muutoksia, esimerkiksi lihomista, ruokahalun lisääntymistä, turkin laadun muutoksia, virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttä. Näitä siis ei välttämättä tule, mutta ne ovat mahdollisia haittoja operaatiosta. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa koiran henki, joten emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa Katlan kohdalla.

Itseäni mietityttää myös koiran psyykkinen puoli ja asema laumassa. Katla on herkkä, äärimmäisen pehmeä luonne, joka lähtökohtaisesti on jäänyt vahvaluonteisen Pihkan jyräämäksi. Toivon, ettei sen asema laumassa heikkene entisestään steriloinnin jälkeen. Tähän ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia muilta ja neuvoja, miten tukea sen asemaa laumassa, puuttumatta kuitenkaan liiaksi koirien väleihin.

Positiivisiakin sivuvaikutuksia steriloinnista on. Tulevaisuudessa juoksut eivät enää aiheuta katkoja mejä- ja metsästysharrastuksissa. Tietysti nyt loppukauden osalta Katlan metsästyskäyttö jäänee erittäin vähälle.