Rusakkoajoa ja lumiPYRYÄ

Pihkan viikonloppu alkoi jo perjantaina, jolloin mies vei koiran lyhyelle rusakkoajolle iltapäivällä. Ajo oli lyhyt mutta kiihkeä, eikä lumikinokset paljonkaan hidastaneet ajon vauhtia. Pihka sai tällä kertaa kunnolliset perslähdöt ja myös näköhavainnon ajettavasta. Mies näki myös ajon alun, koska rusakko ja koira olivat yhtäaikaa pellolla. Vauhti oli bassetille huima noissa lumimäärissä – 7 km/h ja parhaimmillaan 74 haukkua/minuutti. Koska kyseessä oli rusakko, oli arvattavissa, että ajo menee tielle ja sitten kylään. Onneksi miehen isä oli stopparina ja sai Pihkan kytkettyä ennen kylää. Tämä myös näki rusakon, muttei ampumatilannetta tullut (noin 50 metriä väärässä paikassa). Toivottavasti kiinniottaminen kesken ajon vaikuttaisi positiivisesti Pihkan taipumukseen luovuttaa hukalla liian helposti. Eli toisin sanoen ei luovuttaisi liian pienen selvittelyn jälkeen. Harmi, että ajokausi alkaa olla ohitse. Ellei kovia pakkasia tule, niin ehditään ehkä vielä pari kertaa metsälle.

Lunta on pyryttänyt perjantaista lähtien. Lauantaina oli tosin pieni tauko, mutta eilen pyrytti oikein urakalla. Myös toinen Pyry saapui luoksemme. Ja ai että sitä jälleennäkemisen riemua! Pyry on borderterrieriuros, jonka Pihka on tuntenut pentuajoista asti. Nuorempana koirat näkivät monta kertaa viikossa, mutta nykyään etäisyyttä on sen verran, että nähdään vain harvoin.

Teimme metsälenkin koirien kanssa. Lumituiskussa kävelimme vain merenlahdelle asti, missä nautimme kuumaa mehua termarista. Koirat juoksivat osan lenkistä auki. Uskalsin pitää Pihkaakin irti pitkästä aikaa (ilman metsästystarkoitusta), kun oli "miesseuraa" ja koirat keskittyivät paljon toisiinsa, eikä riistan hakuun.