Basset RMJ 2012

Mistäköhän sitä aloittaisi? Taidanpa töräyttää sen heti: Pihka palkittiin eilen Bassettien RMJ-kokeessa Ylöjärvellä Mejä Rotumestari 2012 tittelillä. Saimme myös viimeisen puuttuvan VOI1 tuloksen (pisteet 43/50), joten samalla Pihka valioitui kokeessa ja sai siis Suomen Jäljestämisvalion (FI JVA) arvon. Olo on jokseenkin mykistynyt.

©RH FI JVA Woodsman's Baikal, Basset MEJÄ rotumestari 2012

Emme mitenkään odottaneet kaikkien tämän kesän vastoinkäymisten jäljiltä tällaista menestystä. Kuvassa olevista kiertopokaaleista toinen on Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2011 palkinto, jonka saimme vasta nyt haltuumme, koska emme päässeet talvella (keväällä?) olleeseen palkintojenjakotilaisuuteen.

Kokeen järjestäjänä oli Suomen Bassetkerho ja se pidettiin Ylöjärvellä, Parkkuussa. Sää oli suotuisa, enimmäkseen pilvistä ja hieman sadekuuroja koetta edeltävänä yönä. Kokeen ylituomarina toimi Kari Kielo ja rotumestaruuskokeessa tuomarina oli Jari Salokanto.

©RH VOI10 jäljen aloituslappu

Rotumestaruuskokeeseen osallistui kuusi koiraa, 2 bretagnenbassettia, 2 petit basset griffon vendeen:ta ja 2 baijerinvuoristovihikoiraa. Myös AVO-luokan kokeessa oli kuusi koiraa. Jäljet arvottiin ja Pihka sai jäljen numero VOI10. Koska olen vieläkin toipilaana, mies toimi koiranohjaajana kokeessa. Itse opastin korvaavan koejäljen. Tämän takia en voi selostaa koesuoritusta tarkemmin (vaikka tietenkin mies on oman raporttinsa antanut). Kopioin tähän kuitenkin tuomarin hienon ja hauskasti kirjoitetun koeselostuksen:

Pihka, pieni bassetti lähti totisen tomerasti taivaltamaan kohti tähtihetkeä eli sorkan löytöpaikkaa. Pihkan meno on todella vakuuttavaa ja tuntuu, että se on todella sisäistänyt täydellisesti sille osoitetun tehtävän. Hieman aaltoileva jäljestystyyli johtunee siitä, että maa/ilmavainun käyttö ei ole ihan saumatonta, vaan ilmavainu otetaan tarpeeksi ylhäältä, kun on poikettu liialti aivan jälkiuran päältä. Ilmavainukaan ei toki tuollaiselta mustikkanäreen kokoiselta koiralta kovin korkealle yllä, mutta taidokkaasti se kyllä jäljen hajun sieltä aina löytää. Suurimmat ongelmat ovat toiseksi viimeisellä osuudella, jossa hetken aikaa pyöritään jäljen sivussa olevassa ojassa ja sen lähistöllä. Mutta lopulta sieltäkin ilmavainu osoittaa menosuunnan. Heti sen jälkeenkin jäljestetään muutaman rinkulan tehden, mutta suunta on vääjäämättä eteenpäin. Kaikki kulmat tämä pieni suuri jäljestäjä haluaa tarkistaa reilulla kierroksella verettömään maastoon ja kaartaa sieltä verijäljelle. Katkokulman koira oikaisee lähes suoraan verelle tekemättä turhia kuvioita loppuun asti. Totisen tiukka verijäljen selvittäjä, joka tekee suorituksensa ihaltavan tarkalla nenällä ja jälkiuskollisuudella. Juurikaan ei tuntunut siltä, että koira hukkaisi jossain välissä jäljen. Makuista koira merkkaa hidastamalla nuuhkien puolet, puolet kävellään sivusta. Loistava kävelyvauhti, jota pienijalkainen koira jaksoi pitää alusta loppuun. Kaadon se nuolee ja nuuskii kiinnostuneena. Mahdollisuudet tässä lajissa tällä koiralla ovat rajattomat.

Kokeessa oli rento ja mukava tunnelma. Hienoa oli myös nähdä kahden edellisen vuoden rotumestari Meccala Lysti eli Kiva, joka oli todella valloittavan iloinen ja oppaan silmin myös hyvin samantapainen jäljestänä kuin siskopuolensa Pihka.

©RH Meccala Lysti "Kiva" ja Woodsman's Baikal "Pihka"