Sadesään jäljestystä

Sateinen viikonloppu alkaa olla takana ja ikävästä kelistä huolimatta on tullut touhuttua jos jonkinmoista. Tämä viikonloppu pyhitettiin koiraharrastusten osalta jälkihommille, koska miehellä oli aamuvuorot töissä ja ajotouhut olisivat menneet päällekkäin töiden kanssa. Eilen tultiin illalla kotimaastojeni tuntumaan yökylään ja ennen saunaa kävimme testaamassa sadevaatteiden veden kestävyyden ja teimme Pihkalle kiinnostavan jäljen. Jälki siis ei tällä kertaa ollut koesääntöjen mukainen, mitä tulee pituuteen ja tapahtumiin. Tarkoitus oli lähinnä pitää hauskaa koiran kanssa ja koetella sen jälkikuntoa. Jäljelle tuli tehtyä neljä makausta ja vain yksi katkokulma (oikeastaan kaksi muuta kulmaa olivat enemmänkin kaarroksia). Pituutta jäljelle tuli noin 1,5-1,7 km ja se vanheni noin 18,5 tuntia.

Kun jälki oli valmis myös jäljen tekijät olivat "valmiita" saunaan. Paljon märemmäksi tuskin lienee mahdolista itseään tuntea ilman, että sukeltaa veteen. Vettä tuli todennäköisesti koko yön ja aamulla keli oli samanlainen kuin edellisenä päivänä. Vietin aamupäivän sisällä neuloen ja puuhaillen muuta ja vasta iltapäivällä jälki oli riittävän kauan vanhentunut (+ lionnut) metsässä. Ehkä vähempikin vesisade olisi riittänyt, mutta eihän säätä voi valita...


<aihetta blogin sivusta> Eilen sain aina syksyisin iskevän "neulomisvimman". Siskoni toi Ecuadorista tullessaan alpakanlankaa tuliaiseksi ja kun vihdoin keksin, mihin langan käytän, niin työn valmistuminen oli vain aloitusta vaille valmis. Alla kuva eiliseltä:

Päätin kokeilla "hihattimen" neulomista. Nyt kyseinen vaatekappale on noin puolessa välissä eli toinen hiha ja takaosan puolikas tekemättä. Jep, olen kahjo.</aihetta blogin sivusta>

Pihka oli aamulla kuin kiljutynnyri. Koiran maha ujelsi ja kupli, ja olin jo varma, ettei jäljestyksestä tule mitään. Pihka myös aamulla kieltäytyi syömästä, jota ei yleensä tee, joten uskoin, että koira oksentaa jossain vaiheessa. Kokeilin antaa ruuan tuntia myöhemmin (terästin hieman piimällä), jolloin Pihka söi kaiken. Tämän jälkeen koira vetäytyi lepäämään ja muutaman tunnin jälkeen kävimme pienellä lenkillä, jolloin aamun pahoinvoinnista ei ollut enää mitään tietoa.

Ja sitten takaisin jälkihommiin.

Päivällä sade tuntui vain yltyvän, mutta lähdimme siitä piittaamatta kohti jäljen alkua (tätä ennen kävin viemässä kaadon). Ensimmäinen osuus tuotti hieman vaikeuksia. Pihka ajautui hieman liikaa jäljen sivuun oikealle, mutta pienellä kaarrolla lenkki taakse päin ja löysi jäljen hajun uudelleen. Ensimmäinen makaus merkattiin hienosti pysähtymällä ja nopeasti nuolemalla. Matka jatkui kohti ensimmäistä kulmaa, jolla oli katko. Tällä kertaa Pihkalla oli tuuria katkon suhteen. Lenkitti heti oikeaan suuntaan, josta ilmavainulla sai melko pian hajun jäljen jatkosta. Katko selvitettiin helponoloisesti.

Seuraava osuus oli melko pitkä (700-800 m) ja se teki melko jyrkän kaarroksen, muttei kuitenkaan 90 asteen kulmaa. Alun kaarroksen jälkeen oli toinen makaus, jonka Pihka olisi ohittanut ilman kevyttä jarrutusta. Pitkä osuus ylitti myös pienen niityn, missä sade oli ilmeisesti vienyt jäljen hajua laajalle, koska Pihka lenkitti niityllä melko paljon ennen kuin jäljen jatko löytyi. Samalla "suoralla" oli myös toinen makaus, jonka Pihka merkkasi pysähtymällä ja syömällä. Tästä edettiin edelleen hieman kaartaen viimeiselle osuudelle, jolla vielä yksi makaus ennen kaatoa. Viimeistä makausta Pihka ei olisi viitsinyt huomata. Loppujen lopuksi näytin makauksen koiralle, joka haistoi pikaisesti makausta ja tuhahtaen jatkoi matkaa. Mikäköhän tämän makauksen erotti edellisistä?

Kaadolle tultiin hieman sivussa vasemmalta. Pihka pysähtyi haistelemaan sorkkaa ja kehujen jälkeen otti sen suuhunsa ja lähti kantamaan poispäin. Palasimme märkinä kotipihalle, jonne Pihka kantoi "saaliinsa" häntä heiluen.