Puolukkaa ja jänistä

Hah, kuulostaa ihan kalliin ravintolan ruokalistan annos-vaihtoehdolta. Mutta meidän menu koostuu toistaiseksi vain toisesta ainesosasta. Nimittäin jänis jäi saamatta tältä päivältä, mutta puolukkaa poimin ansiokkaasti kuunnellen samalla ajohaukkua.

Pihka oli heti aamulla tietoinen metsään lähdöstä ja autosta ulos päästessään teki reippaita pistoja lähipuskiin. Alku vaikutti erinomaisen lupaavalta. Jostain syystä Pihka kuitenkin "väsyy" hakemiseen hyvinkin nopeasti ellei jäniksen tuoksuja ihan helpolla löydy. Hakeminen muuttuu hitaammaksi ja ainakin ihmisen silmin turhan puurtavaksi.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että koska koiraa on opetettu verijäljelle, sen tyypilliseen työskentelytapaan kuuluu hyvinkin tarkka jälkien tutkiminen ja seuraaminen. Tämä ei välttämättä johdu pelkästään koulutuksesta, vaan syynä saattaa olla myös basset-rodun tyypillinen ominaisuus (hidas ajonopeus, jälkitarkkuus ja pistomainen kylmähaku). Meillä ei vain ole kokemusta kuin tästä yhdestä yksilöstä, mutta vastaavaa olemme myös kuulleet muilta.

Mikäli vähänkään tietää jäniksen tavan liikkua ja ruokailla, voi vain kuvitella kuinka kauan koiralta menee, kun se tutkii yöjäljet löydettyään jokaikisen kiemuran, jonka jänis on tehnyt. Olemme myös epäilleet, että koira tykkää tutkia myös vanhemmat jäljet, jotka voivat olla jopa edellisyötisiä. Jänishän voi näissä tapauksissa oikeasti olla hyvinkin kaukana. Kysyy siis suuria hermoja metsästää tämän neidin kanssa.

Alla kuvaa päivän "sutturoista". Vihreä pallo on paikka, josta koira päästettiin irti ja sininen pallo paikka, jossa koira kytkettiin. Tähän väliin mahtuu jos jonkinmoista kiemuraa. Pihka sai vainun yöjäljestä tuon soistuvan läheltä ja ajo alkoi siitä ehkä noin puolen tunnin päästä. Tätä ennen kylmähakua oli kestänyt noin puolitoista tuntia. Tosin kylmähakua voisi luulla yöjäljen selvittelyksi, mutta epäilimme, että jos koira jälkiä löysi niin ne olivat edellisyötisiä. Herätteli tällä kertaa muutaman kerran ennen ajon käynnistymistä. Ajo oli jälleen ajallisesti lyhyt, mutta koiran hukatessa jäniksen jäljet, se jatkoi hienosti työskentelyä jäniksen uudelleen löytämiseksi. Harmitti koiran kannalta, kun jänis ei sitten enää löytynyt hyvästä hausta huolimatta.

Itse könysin lähipuskissa eri syistä kuin koira. Innostuin keräämään puolukoita noin 250 metrin etäisyydeltä paikasta, josta ajo lopulta käynnistyi. Allekirjoittanut kuuli kyllä hyvin ajohaukun alkavan, mutta keskittyi niin tiiviisti marjoihin, että jänis pääsi livahtamaan ohitseni alle 20 metrin päästä *nolo*. Tajusin harmikseni tämän, kun koira ohitti minut täydessä ajoräyhässä...

Puolukoita siis tällä kertaa saatiin saaliiksi, eikä muuta.