Jotenkin tuntuu, etten ole paras henkilö kirjoitamaan tästä aiheesta, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin omia mietteitäni ylös. Suhtautukaa siis noviisimaiseen lähestymistapaani ymmärtäväisesti.
Kun Pihka tuli meille, oma ajokoirakokemus oli pyöreä nolla. Mies oli ollut mukana koirakoetouhuissa (enimmäkseen hirvikoirakokeissa) ja tiesi tarkemmin miten koiraa metsällä "käytetään". Itse suoritin metsästäjätutkinnon, koska mielestäni se, että ottaa metsästyskoiran vaatii vähintään perehtymistä metsästykseen. Koira siis tuli meille ainakin osittain tarpeeseen saada metsästyskaveri, vaikka ainahan koira tulee ensisijaisesti perheenjäseneksi. Rotu valikoitui, koska se täytti vaadittavat kriteerit: pieni/keskikokoinen, ajava koira, helpohko turkki, kestävä, ystävällinen luonne, miellyttävä ulkonäkö. Lopullisen rakastumisen rotuun aiheutti tämä kuva:
Voiko koira näyttää kauniimmalta ja älykkäämmältä? Tämän kuvan jälkeen tiesin, mikä rotu meille tulee ennemmin tai myöhemmin.
Palatakseni aiheeseen, rotuna bretagnenbassetti kuuluu ajaviin ja jäljestäviin rotuihin (FCI6) ja siten sen käyttötarkoitus on metsästys, tarkemmin pienriistan ajometsästys. Metsästys ajavan koiran avulla perustuu koiran kykyyn seurata hajuaistinsa avulla pakenevaa riistaeläintä. Jahdin alkaessa ajava koira etsii riistaeläimen sen jättämien hajujälkien avulla. Hajujäljet voivat olla tuoreita, edellisen yön ruokailujälkiä tai jopa vanhempia. Koiran ei kuitenkaan kuuluisi kiinnostua liian vanhoista jäljistä. Riistaeläimen löydyttyä alkaa ajo, jota metsästäjät voivat seurata passipaikoiltaan koiran ajohaukkua kuunnellen. Löytymisellä tarkoitetaan yleensä sitä, että koira pääsee niin lähelle saaliseläintä (esim. jänis), että se jättää makuupaikkansa ja lähtee liikkeelle. Koira harvoin pääsee näköetäisyyden päähän saaliseläimestä. Liikkeellä oleva eläin haisee koirasta erilaiselta ja se saa ajohaukun alkamaan. Kokenut metsästäjä osaa koiran haukusta päätellä monia asioita, kuten etäisyyden ajettavaan, ajon etenemissuunnan, koiran vaikeudet selvittää hukattua jälkeä ja niin edelleen.
Menestyksekäs ajavalla koiralla metsästäminen vaatii metsästäjältä tietoa ja kokemusta. Hyvä ja oikein koulutettu koira helpottaa metsästystä, muttei takaa saalista. Metsästäjän tehtävänä on myös turvata koiran metsästyspäivä. Koiraa ei saa päästää irti alueilla, joilla koiralla on suuri riski jäädä auton alle tai joutua pedon suihin. Nykyään on myös mahdollista hyödyntää tekniikkaa turvaamaan ajokoiran irtipito. Erilaiset tutkapannat ja huomioliivit ovat ajavan koiran paras henkivakuutus.
Kun Pihka tuli meille, oma ajokoirakokemus oli pyöreä nolla. Mies oli ollut mukana koirakoetouhuissa (enimmäkseen hirvikoirakokeissa) ja tiesi tarkemmin miten koiraa metsällä "käytetään". Itse suoritin metsästäjätutkinnon, koska mielestäni se, että ottaa metsästyskoiran vaatii vähintään perehtymistä metsästykseen. Koira siis tuli meille ainakin osittain tarpeeseen saada metsästyskaveri, vaikka ainahan koira tulee ensisijaisesti perheenjäseneksi. Rotu valikoitui, koska se täytti vaadittavat kriteerit: pieni/keskikokoinen, ajava koira, helpohko turkki, kestävä, ystävällinen luonne, miellyttävä ulkonäkö. Lopullisen rakastumisen rotuun aiheutti tämä kuva:
 |
| ©Vainukorven kennel, "Ardent", Åstdalen’s Uniquen isä |
Palatakseni aiheeseen, rotuna bretagnenbassetti kuuluu ajaviin ja jäljestäviin rotuihin (FCI6) ja siten sen käyttötarkoitus on metsästys, tarkemmin pienriistan ajometsästys. Metsästys ajavan koiran avulla perustuu koiran kykyyn seurata hajuaistinsa avulla pakenevaa riistaeläintä. Jahdin alkaessa ajava koira etsii riistaeläimen sen jättämien hajujälkien avulla. Hajujäljet voivat olla tuoreita, edellisen yön ruokailujälkiä tai jopa vanhempia. Koiran ei kuitenkaan kuuluisi kiinnostua liian vanhoista jäljistä. Riistaeläimen löydyttyä alkaa ajo, jota metsästäjät voivat seurata passipaikoiltaan koiran ajohaukkua kuunnellen. Löytymisellä tarkoitetaan yleensä sitä, että koira pääsee niin lähelle saaliseläintä (esim. jänis), että se jättää makuupaikkansa ja lähtee liikkeelle. Koira harvoin pääsee näköetäisyyden päähän saaliseläimestä. Liikkeellä oleva eläin haisee koirasta erilaiselta ja se saa ajohaukun alkamaan. Kokenut metsästäjä osaa koiran haukusta päätellä monia asioita, kuten etäisyyden ajettavaan, ajon etenemissuunnan, koiran vaikeudet selvittää hukattua jälkeä ja niin edelleen.
Menestyksekäs ajavalla koiralla metsästäminen vaatii metsästäjältä tietoa ja kokemusta. Hyvä ja oikein koulutettu koira helpottaa metsästystä, muttei takaa saalista. Metsästäjän tehtävänä on myös turvata koiran metsästyspäivä. Koiraa ei saa päästää irti alueilla, joilla koiralla on suuri riski jäädä auton alle tai joutua pedon suihin. Nykyään on myös mahdollista hyödyntää tekniikkaa turvaamaan ajokoiran irtipito. Erilaiset tutkapannat ja huomioliivit ovat ajavan koiran paras henkivakuutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti