|
©RH Katla ja Pihka meren jäällä |
Elämä kahden koiran taloudessa on nyt rutinoitunut tiettyihin uomiin. Joulun vapaat tietysti sekoittivat yhteiseen arkeen tottumista, mutta antoivat mukavasti lisäaikaa pennun sosiaalistamiselle ja perheen tavoille opetteluun. Alun kimeä ujellus ja jatkuva piippaaminen ovat vähentyneet jonkunverran. Lisäksi hyppiminen ihmisiä vasten ja purukaluston käyttäminen käsiin on saatu aika hyvin kuriin. Tietysti näitä tapahtuu, mutta kun sinnikkäästi on huomaamatta tai kieltää tehokkaasti, niin pikku hiljaa tuon jästipään korvien väliin taitaa jäädä jotain. Ehkä.
Katla osaa hienosti odottaa istuen ruokakippoaan ja tekee 80 % kaikki asiansa ulos, mikä mielestäni on aika hyvin noin nuorelta pennulta (tietysti tämä riippuu täysin siitä, että viemme pennun heti ulos kun sillä on hätä, koska pidätysykykyä ei tässä iässä koiralla ole).
Joulun sukulaisvierailut ja tuttavien näkemiset menivät hyvin, pentu tapasi paljon uusia ihmisiä, joista sai positiivisia kokemuksia. Ikähaarukkaakin oli mukavasti, kun nuorin tuttavuus oli pari kuukautta ja vanhin yli 90 vuotta! Kävimme myös tutustumassa kaupungin keskustan "vilinään", vaikkei arki-iltana siellä ihan mahdottomasti väkeä ollut. Hajuja ja vieraita ääniä sen sijaan oli paljon.
Ampumaradan kävimme "tarkistamassa" viime viikolla, mutta se harjoituksena ei mennyt ihan nappiin. Ajattelin nimittäin, että Pihkasta olisi hyötyä harjoituksessa, koska se ei säiky laukauksia. Nooh, en ottanut huomioon sitä, että sille on ammuttu muutama jänis tässä menneinä kuukausina... Ensimmäisen laukauksen kajahtaessa (mies meni radalle harjoittelemaan) Pihka sekosi täysin. Veti liinan kireälle rataa kohti ja aloitti ajoujelluksen (haukkua ei saanut pannan kuristuksessa tulemaan). Katla katsoi Pihkaa hämmentyneenä *ihme kuumakalle?!*, muttei oikeastaan muuten reagoinut laukauksiin (ainakaan pelokkaana). Pihka ansaitsi käytöksellään "punaisen kortin" ja jää kotiin jäähylle, kun seuraavan kerran menemme radalle.
Pihkasta on ollut myös muuta harmia. Viimeksi kirjoitin juoksun alkamisesta, joka sijoittui aika mukavasti tähän samaan rytäkkään (pennun tuloon). Pihka tuntuu luulevan Katlaa joksikin aivan muuksi, kuin pennuksi... Vähän väliä saa olla kieltämässä sitä nylkyttämisestä (jota ei koskaan aiemmin ole ilmennyt). Onneksi juoksu alkaa pian helpottaa. Hermot alkavat olla sen suhteen riekaleina :)
|
©RH Pakkassuoja (vanhasta pannasta muotoiltu + tassureiät leikattu) |
Edelliset olivat kaikista hankaluuksista huolimatta, jos ei nyt riemukkaita, niin vähintään siedettäviä asioita. Pennun kehittymistä ja koirien kanssakäymistä on hieno seurata. Valitettavasti meidän riemukkaaseen pentuajan viettoon tuli myös harmeja. Huomasin Katlalla 29.12.2012 pienen patin virtsarakon lähellä. Koska patti oli suurentunut hieman seuraavana päivänä katsoessa, otin yhteyttä kasvattajaan ja illalla päätin, että haluan viedä pennun tarkistettavaksi eläinlääkärille. Muistissa on vielä tuoreena viime uusivuosi ja
Pihkan ripuli. En halunnut viettää uuttavuotta epätietoisuudessa siitä, mikä tuo ikävä patti tai ehkä oikeastaan kokonsa puolesta näppylä on.
Sain lääkärille näyttöajan heti seuraavaksi päiväksi. Katlahan oli silloin jo melkein 11 viikkoa, joten meille on varattuna rokotusaika jo ensi viikolle. Siinä mielessä joku toinen olisi varmaan odottanut vielä viikon, mutta en halunnut murehtia asiaa yhtään ylimääräistä oman pääni sisällä, koska omastakin terveydestä on jatkuvaa huolta ja seuraamista.
Uudenvuodenaattona kävimme siis lääkärillä näyttämässä pattia. Se ei oikeastaan enää ollut kasvanut ja voi olla, että aikaisempikin "kasvu" oli vain allekirjoittaneen päässä. Kliinisen tutkimuksen jälkeen lääkäri päätti vielä ottaa varmuuden vuoksi ohutneulanäytteen, koska epäili histiosytoomaa. Katla-parka, ei välttämättä se mukavin operaatio ensimmäiselle lääkärikäyntikerralle. Toisaalta näytteenotto meni hyvin, kun mies ruokki non-stoppina nameilla ja itse pidin koiraa tiukasti paikallaan. Katla ei edes vingahtanut (en ole varma huomasiko edes toimenpidettä). Näytteestä löytyi histiosytoomasoluja, mutta myös eopsifiilisoluja (mitä lie, kun googlekaan ei kertonut), jotka kuulemma viittaavat ärsytysreaktioon. Saatiin siis resepti antibiooteille ja lisäksi patin päälle laitetaan pari kertaa/vrk antibioottivoidetta.
Rokotukselle mennään aikataulun mukaisesti tai silloin tarkistetaan patin tilanne ja rokotetaan, jollei sille ole estettä. Nyt viiden päivän jälkeen patti on laskenut matalaksi eikä ainakaan näytä olevan kasvamassa. Lääkäri epäili pientä haavaa, mikä olisi ärtyneenä muodostanut patin (toisaalta patti ei ollut kipeä, enkä ole nähnyt tuossa kohtaa koiralla mitään haavaa/naarmua yms). Ei tässä muu auta kuin toivoa, että antibiootti olisi riittävä hoito, vaikken ymmärrä yhtään, mikä tuon patin aiheutti. Katla on muuten erinomaisen terve ja oikea "villiviiro", jolle pitää tarjota paljon puuhaa ja tekemistä, jotta normaali arki ei muuttuisi jatkuvaksi kieltämiseksi, kun pentu keksii kyllä omasta mielestään hauskaa tekemistä, joka ei meistä sitten olekaan niin hauskaa ja sallittuakaan.