Kielletty sohva?

Ehkä tämän Bassetit kieltävän koristetyynyn avulla nuo jästipäät tajuavat pysyä pois olohuoneen sohvalta :)

©RH Katla ja Pihka kielletyllä sohvalla

Tein tämän itse, koska alkuperäinen Barbara Coupen suunnittelema NO DOGS ON THIS SOFA -tyyny on hivenen turhan kallis omalle kukkarolle. Eikä siinä lue "Bassets"...

Kaverit ovat aika nöyryytetyn näköisiä tuossa sohvalla nököttäessään. Pihka on vähän tottuneempi sohvanvaltaaja, joten se osasi ottaa rennosti, kun taas Katla päätti lopettaa sohvalla olo kokeilun lyhyeen:

©RH Pihka ja "No Bassets on this sofa" -tyyny

Pupuja ja pentuja

©RH Katla ja koirakaverit

Otettiin uusiksi kahden viikon takainen järjestely. Mies meni Pihkan kanssa metsälle ja minä osallistuin Katlan kanssa pentutapaamiseen.

©RH Siivousvälineet

Sain kyydin anopilta tapaamispaikalle. Ilman hänen apuaan olisi tämän päiväinen pentutapaaminen jäänyt väliin. Katlalle tämä oli kolmas kerta ja sen kyllä huomasi. Vähän aikaa alussa piti häntää koipien välissä ja selkäkarvat pörröttivät koettaen tehdä pennusta kookkaamman näköisen. Kolmas koira, joka tuli moikkaamaan Katlaa oli kuitenkin jo entuudestaan tuttu tappijalkainen ja töpöhäntäinen länsigöötanmaanpystykorva, jonka kanssa on jo kaksi kertaa haisteltu ja leikitty, joten Katla selvästi rentoutui ja häntä alkoi heilua iloisesti. Tällä kertaa meille todistettavasti sattui pissavahinko, jonka siivosin järjestäjien hyvin selvästi esille laittamien välineiden avulla.

Paikalla oli jälleen runsaasti porukkaa pentuineen, joten uusia tuttavuuksia tuli tavattua. Pentutapaamisten sääntöihin oli myös tullut muutos. Ensin tapaamiseen olivat tervetulleita kooltaan pienemmät pennut ja tuntia myöhemmin isommat. Mielestäni porrastus toimi tosi hyvin ja selvästi paikalla oli rauhallisempaa, kun kaikki eivät olleet paikalla yhtäaikaa. Tosin en ole varma kumpaan ryhmään Katla nyt kuuluu. Myymälässä oli vaaka, jolla ohimennen punnitsin Katlan. Painoa oli jo melkein 10 kg. Toisaalta pentu on todella nuori vielä, eikä leiki kovin rajusti. Ehkä mennään seuraavalla kerralla hieman myöhemmin, siten, että ollaan paikalla toisen ryhmän loppupuolella ja toisen alkupuolella. Siinähän on sekin hyvä puoli, että tottuu näkemään itseään suurempikokoisia rotuja. Chihuahuat ja muut pikkurodut ovatkin jo tulleet tutuiksi.

Alla kooste onnistuneimmista kuvista. Aika vaikeaa noita vauhdikkaita pentuja on kuvata, mutta hauskoja otoksiakin toisinaan onnistuu nappaamaan:

©RH Katla kutsuu leikkiin

©RH Hippasilla

©RH Katla pitkäkoipi

©RH Hiivin tästä vaan nopeesti ohi...

©RH Maasta se pienikin ponnistaa :)

Sain raportin mieheltä maaston tapahtumista tältä päivältä. Lyhyesti voisi asian ilmaista sanalla: "Monimutkaista". Yritän nyt kuitenkin avata asiaa hieman seikkaperäisemmin. Pihka päästettiin auki kahdeksan jälkeen aamulla, jolloin oli vielä jokseenkin pimeää. Lunta ei ole tullut viime päivinä lisää ja pakkanen on hieman lauhtunut isoimmista lukemista. Kuitenkin rannikolle tyypillisesti, kun ilma lämpenee, niin tuuli voimistuu, joten muutaman asteen pakkanen tuntui aamulenkillä itsestäni aika hyytävältä.

Pihka oli ollut hyvin innokas maastoon lähtiessä ja ensimmäisen jäniksen sai ylös Koskenmetsän alueella melkein ensimmäiseltä hakulenkiltään. Koskenalhon puoleen siirtynyt ajo kuitenkin päättyi koiran lähtiessä hukalta takaisin tietä pitkin autolle. Ihan kuin Pihka olisi päättänyt, ettei tätä enää kannata selvittää. Miehen luokse palattuaan koira kuitenkin jatkoi hakua ja pian sai ajon alkamaan uudelleen. Hämäräksi jäi oliko kyseessä sama vai eri jänis? Myös tämä ajo päättyi hukkaan, ennenkuin jänis ehti palata lähtöpaikalle.

Mies päätti siirtyä "puhtaaseen" maastoon, koska jälkimmäisen hukan tutkittuaan oli selvää, ettei hukkaa selvittäisi mieskään, jollei Pihkakaan siihen kyennyt. Hukkapaikka oli jäniksen jäljistä "musta", joten jäniksen löytyminen uudelleen oli hyvin epätodennäköistä. Pisteet Koskenmetsän jäniksille tänään. Juonikkaita otuksia, juu.

Äijävuori kutsui metsästäjää. Pihka mölysi heti irti päästyään ja mies jätti koiran mölymään yksinään hakkuualueen laitamille. Koira kuitenkin pian seurasi ja teki erinomaista hakulenkkiä miehen mielestä. Lenkit jäivät kuitenkin tyhjiksi. Löysivät kiinnostavat ahkion jäljet, joita seurasivat jälkien päätepisteeseen. Ahkiota ei löytynyt, mutta miehen isän uusi näätäsyötti löytyi. Pihka riehaantui syöpöttelemään ja ilmeisesti metsässä käytiin pienimuotoinen "neuvottelu" päivän tarkoituksesta ennen kuin pääsivät jatkamaan jänisten etsimistä.

Pihka teki vielä muutaman erinomaisen hakulenkin, jotka kuitenkin jäivät tyhjiksi. Mies päätti, että eiköhän jahti ollut tällä kertaa tässä ja lähti koira seuraten palaamaan autolle. Ei kytkenyt koiraa, koska uskoi, ettei se enää minnekään lähtisi. No, kun olivat melkein autolla, lähellä irtipäästämispaikkaa, koira yhtäkkiä lähti maastoon. Vain hetki, niin jänis oli ylhäällä. Pihka ei siis ollut turhaan alussa mölissyt, vaan oli haistanut jäniksen olevan lähellä. Ajo jatkui jonkun aikaa, kunnes koira hukkasi jäniksen.

Kaikki ajot olivat lyhyitä, mutta Pihkalle kunnioitus tämän päiväisestä hausta ja metsästysinnosta. Hieno metsästyskaveri tuo meidän Pihka on.

Kurruttajan jänisjahti

©RH Katla testaa autosänkyään

Aikamoinen jahtipäivä takana, kiitos Pihkan. Aamulla pakkasta oli noin 10 astetta, mutta päätimme lähteä kahtena eri tiiminä maastoon. Minä lähdin Katlan kanssa Äijävuoren eteläpuolelle haistelemaan metsän tuoksuja ja mies lähti Pihkan kanssa koluamaan Äijävuoren pohjoispuolta pupunkiilto silmissä. Tiedä sitten, kummalla intoa oli enemmän, miehellä vai Pihkalla :)

Pääsimme Katlan kanssa noin 200 metriä metsän puolelle, kun havaitsin läheisen mäennyppylän päällä kaksi peuraa tuijottamassa meitä. Katla ei niitä onneksi nähnyt, vaan haisteli kovaäänisesti maata. Löin vanttuita yhteen ja peurat kaikkosivat vauhdilla. Tästä seurannutta rymistelyä Katla kuulosteli kiinnostuneena, muttei kuitenkaan tajunnut mistä oli kyse. Jatkoimme eri suuntaan kuin peurat.

Ehdimme tuskin siirtyä toista 200 metriä, kun kuulin Pihkan ajohaukun. Olipas se tänään ollut nopea! Myöhemmin mies kertoi, että koira oli saanut vainun melkein heti irti päästyään, vaikkei maastossa ollut näkynyt mitään jälkiä (edellisenä iltana oli satanut tuore lumi). Ajo eteni vauhdilla meitä kohti ja Katla alkoi ujeltaa kuullessaan haukun. Ehkei se tunnistanut Pihkan ääntä ja pelästyi, kun haukku vain läheni. Nappasin pennun kainaloon juuri ennen kuin Pihka ilmestyi meidän näköpiiriin. Hetkeksi haukku taukosi, kun se hölmistyneenä totesi meidän olevan ajoreitillä, mutta jatkoi kuitenkin välittömästi matkaa. Katla hieman tärisi sylissäni. Mahtoi olla järisyttävä kokemus sillekin :D Mutta pian laskin pennun haistelemaan tuoreita jäniksen jälkiä. Innostin hieman ja seurattiin jälkiä pienen matkaa. Törmäsimme matkalla peurojen "leirintäalueeseen". Varmaan kymmenisen peuran lauma oli paniikissa jättänyt lepopaikkansa jäniksen ajon tieltä. Tämän jälkeen päätin, että lähden viemään pennun lämpimään, ettei se palellu. Eikä tämä ensimmäiseksi metsästysharjoitukseksi mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutten usko, että mitään haittaakaan tästä Katlalle oli.

Lähdimme oikaisemaan läheiselle metsäuralle päin ja hups, törmäsimme tuoreisiin jäniksen jälkiin. Pian tajusin, että olimme "ohittaneet" vahingossa Pihkan ajossa, kun koiran haukku alkoi saavuttaa meitä jälleen. Otin Katlan taas syliin, ettei lähde Pihkan seurana ajamaan jänistä. Pihka ohittikin meidät pian uudelleen (olimme päässeet jo metsäuralle asti). Uralla Pihkalle tuli vaikeuksia ja pidempi hukka ennen kuin ajo jatkui pohjoista kohti. Lähdin viemään pennun varikolle (miehen vanhempien luokse). Matkalla meidät ohitti autoillaan paikallinen peurajahtiporukka. Olivat tulleet samoille "apajille", mutta Pihkan haukkumisen "pelottamina", poistuivat alueelta. Tai sitten heillä oli parempi syy jättää alue :)

Pihka jatkoi vielä pari tuntia ajoa lähtöni jälkeen. Mies näki jäniksen kolme kertaa ajon aikana, muttei ampumatilaisuuksista huolimatta päässyt riittävän varmoihin asemiin. Erittäin hieno ajo Pihkalta! Ihan kuin näyttääkseen meille epäilijöille, että siitäkin on ajuriksi. Tosin kylmähaku oli tänään niin nopeasti ohitse (jos sitä edes oli), ettei siitä voi arvostelua antaa.

Koirapolku- ja metsälenkkeilyä

©RH Katla koirapolulla

Tänään ollaan liikuttu ahkerasti. Alunperin meinattiin viedä Katla ensimmäistä kertaa pienelle "metsästysharjoitukselle", joka tarkoittaa lähinnä koiran ehdoilla maastossa olemista. Pakkanen kuitenkin torppasi tämän tehokkaasti ja jätimme metsästysharrastuksen huomiselle, mikäli pakkanen edes hieman hellittäisi tämän päivän asteista. Ollaan muuten siirrytty pitämään Katlalla jo toista pantaa, koska edellinen jäi auttamatta liian pieneksi.

©RH Pihka ja Katla koirapolulla

Liikkuminen käynnistyi kyllä hitaamman puoleisesti, kun nukuimme koko perhe vielä yhdentoista aikaan. Katlan käytin aamulla kahdeksan aikaan pihalla, jonka jälkeen palasimme suloisen lämpöiseen makuuhuoneeseen. Yöpaitasillaan -15 asteet kyllä kirpaisevat... Kiltisti pentu antaa meidän nukkua pidempään, vaikka onkin ainoa, joka nukkuu lattialla.

Lähdimme aamupalan/lounaan syötyämme tutustumaan koirapolulle, jossa viimeksi lenkkeilimme loppukesästä Pihkan toipuessa kyyn puremasta. Katlalle paikka oli uppo-outo ja täynnä muiden koirien hajuja. Jännitystä lisäsivät koirapolun ali ja yli ohjatut hiihtoreitit, joilla suhahteli toisinaan hiihtäjiä. Katla ei kauheasti hiihtäjistä pitänyt.

Iltapäivällä tulin koirien kanssa kotikotiini äidin luokse. Mies meni kyttäämään peuraa. Lähdin siskoni kanssa pienelle metsälenkille Pihkan ja Katlan kanssa. Mukaan tuli kolmaskin koira eli äitini japaninpystykorva Donna. Se on vakaasti päättänyt inhota Katlaa ja näyttää sille hampaita muristen, jos pentu tulee metrinkin etäisyydelle. Onneksi Donna vain uhittelee, eikä Katla sitä oikein osaa ottaa todesta. Pentu kyllä väistää Donnaa useimmiten, vaikka härnääkin sitä jatkuvasti.

©RH Katla koirapolun sillalla

©RH Pihka

Kävimme jo jokinaika sitten tutustumassa kaupungin keskustaan ilta-aikaan. Uusia hajuja haisteltiin ja ääniä kuultiin. Onneksi väkeä oli vain vähän liikkeellä, joten ensi kosketus kaupunkilenkkeilyyn oli positiivinen eikä liian pelottava.

©RH Katla ja Pihka kaupungin keskustassa

Pentutapaamisessa ja rokotuksessa

Tänään Katla on iältään 12 viikkoa ja 4 päivää. Kävimme eläinlääkärillä ja Katla sai ensimmäisen rokotuksensa. Lääkäri antoi myös "terveen paperit" muilta osin eli patti, joka vajaa pari viikkoa sitten huomattiin on parantunut hienosti. Ilmeisesti siihen oli tullut pieni tulehdus, joka saatiin antibiooteilla kuriin. Katla on iso tyttö. Painoa sille on tullut jo 8,5 kg ja säkä ylittää jo nyt reippaasti Pihkan korkeuden. Eläinlääkäri ihmetteli myös isoja korvia ja totesi, että "jalkoja on tullut lisää viime kerran jälkeen" (hmm, taisi tarkoittaa korkeutta eikä määrää...).

Pihka pääsi tänään metsälle miehen kanssa. Juoksuaika alkaa tältä kertaa olla ohitse *pyyhkii tuskan hikeä*, mikä takuulla helpottaa arjen sujumista. Seurasin tiiviisti Pihkan touhuja kännykän tutkasovelluksen välityksellä. Haku ei näyttänyt kauhean tehokkaalta, mutta toisaalta kyseessä on Pihka. Saan kai kuulla tarkemman raportin kunhan mies kotiutuu jahtipäivän jälkeen (edit. haukuin turhaan, miehen mielestä haku oli hyvää, vaikkeivät jänistä ylös saaneetkaan). Katlan kanssa jäimme tosiaan kotiin seuraamaan etänä ajopäivää ja annoin Katlalle Pihkan viime saaliista talteen otetun jäniksen käpälän haisteltavaksi. Natustihan Katla sitä lopulta niin tehokkaasti, että päätin takavarikoida käpälän ennen, kun se on tuhannessa osassa...

Lähdimme käymään myös paikallisen eläintarvikekaupan myymälän järjestämässä pentutapaamisessa. Olimme jo viime lauantaina ensimmäisen kerran, joten tämä oli tuttua kauraa Katlalle. Viimeksi Katla ujosteli jonkun aikaa, mutta tällä kertaa ei mennyt kuin hetki ennen kuin leikki muiden pentujen kanssa alkoi. Aikamoista hulinaa tuo oli, kun myymälässä oli lisäksemme yli 30 koiraa omistajineen. Lisäksi joukko muita asiakkaita koetti pentuja väistellen tehdä ostoksia. Alla hieman tunnelmia kuvien muodossa.

Edit. Niin tärkein melkein unohtui. ISO kiitos järjestäjille. On tosi arvokasta päästä pennun kanssa tuollaiseen tilanteeseen, jossa on paljon ihmisiä ja koiria paikalla samanaikaisesti. Pennun yhteiskuntakelpoiseksi saattamisen kannalta on hurjan merkittävää tarjota pennulle tuon kaltaisia kokemuksia. Valitettavasti pentujen jäljiltä myymälätilat varmasti kaipaavat perusteellisempaa siivoamista. Vaikka itsekin koetin Katlaa herkeämättä seurata, niin pari kertaa pentu oli täysin näkymättömissä, enkä siksi voi olla 100 % varma, ettei meidän jäljiltä olisi siivottavaa. Toisaalta Katla teki ulos päästessään ison pissan, joten uskon, ettei se sotkua ainakaan tänään aiheuttanut. 

Riemunhetkiä ja ikävyyksiä

©RH Katla ja Pihka meren jäällä

Elämä kahden koiran taloudessa on nyt rutinoitunut tiettyihin uomiin. Joulun vapaat tietysti sekoittivat yhteiseen arkeen tottumista, mutta antoivat mukavasti lisäaikaa pennun sosiaalistamiselle ja perheen tavoille opetteluun. Alun kimeä ujellus ja jatkuva piippaaminen ovat vähentyneet jonkunverran. Lisäksi hyppiminen ihmisiä vasten ja purukaluston käyttäminen käsiin on saatu aika hyvin kuriin. Tietysti näitä tapahtuu, mutta kun sinnikkäästi on huomaamatta tai kieltää tehokkaasti, niin pikku hiljaa tuon jästipään korvien väliin taitaa jäädä jotain. Ehkä.

Katla osaa hienosti odottaa istuen ruokakippoaan ja tekee 80 % kaikki asiansa ulos, mikä mielestäni on aika hyvin noin nuorelta pennulta (tietysti tämä riippuu täysin siitä, että viemme pennun heti ulos kun sillä on hätä, koska pidätysykykyä ei tässä iässä koiralla ole).

Joulun sukulaisvierailut ja tuttavien näkemiset menivät hyvin, pentu tapasi paljon uusia ihmisiä, joista sai positiivisia kokemuksia. Ikähaarukkaakin oli mukavasti, kun nuorin tuttavuus oli pari kuukautta ja vanhin yli 90 vuotta! Kävimme myös tutustumassa kaupungin keskustan "vilinään", vaikkei arki-iltana siellä ihan mahdottomasti väkeä ollut. Hajuja ja vieraita ääniä sen sijaan oli paljon.

Ampumaradan kävimme "tarkistamassa" viime viikolla, mutta se harjoituksena ei mennyt ihan nappiin. Ajattelin nimittäin, että Pihkasta olisi hyötyä harjoituksessa, koska se ei säiky laukauksia. Nooh, en ottanut huomioon sitä, että sille on ammuttu muutama jänis tässä menneinä kuukausina... Ensimmäisen laukauksen kajahtaessa (mies meni radalle harjoittelemaan) Pihka sekosi täysin. Veti liinan kireälle rataa kohti ja aloitti ajoujelluksen (haukkua ei saanut pannan kuristuksessa tulemaan). Katla katsoi Pihkaa hämmentyneenä *ihme kuumakalle?!*, muttei oikeastaan muuten reagoinut laukauksiin (ainakaan pelokkaana). Pihka ansaitsi käytöksellään "punaisen kortin" ja jää kotiin jäähylle, kun seuraavan kerran menemme radalle.

Pihkasta on ollut myös muuta harmia. Viimeksi kirjoitin juoksun alkamisesta, joka sijoittui aika mukavasti tähän samaan rytäkkään (pennun tuloon). Pihka tuntuu luulevan Katlaa joksikin aivan muuksi, kuin pennuksi... Vähän väliä saa olla kieltämässä sitä nylkyttämisestä (jota ei koskaan aiemmin ole ilmennyt). Onneksi juoksu alkaa pian helpottaa. Hermot alkavat olla sen suhteen riekaleina :)

©RH Pakkassuoja (vanhasta pannasta muotoiltu + tassureiät leikattu)

Edelliset olivat kaikista hankaluuksista huolimatta, jos ei nyt riemukkaita, niin vähintään siedettäviä asioita. Pennun kehittymistä ja koirien kanssakäymistä on hieno seurata. Valitettavasti meidän riemukkaaseen pentuajan viettoon tuli myös harmeja. Huomasin Katlalla 29.12.2012 pienen patin virtsarakon lähellä. Koska patti oli suurentunut hieman seuraavana päivänä katsoessa, otin yhteyttä kasvattajaan ja illalla päätin, että haluan viedä pennun tarkistettavaksi eläinlääkärille. Muistissa on vielä tuoreena viime uusivuosi ja Pihkan ripuli. En halunnut viettää uuttavuotta epätietoisuudessa siitä, mikä tuo ikävä patti tai ehkä oikeastaan kokonsa puolesta näppylä on.

Sain lääkärille näyttöajan heti seuraavaksi päiväksi. Katlahan oli silloin jo melkein 11 viikkoa, joten meille on varattuna rokotusaika jo ensi viikolle. Siinä mielessä joku toinen olisi varmaan odottanut vielä viikon, mutta en halunnut murehtia asiaa yhtään ylimääräistä oman pääni sisällä, koska omastakin terveydestä on jatkuvaa huolta ja seuraamista.

Uudenvuodenaattona kävimme siis lääkärillä näyttämässä pattia. Se ei oikeastaan enää ollut kasvanut ja voi olla, että aikaisempikin "kasvu" oli vain allekirjoittaneen päässä. Kliinisen tutkimuksen jälkeen lääkäri päätti vielä ottaa varmuuden vuoksi ohutneulanäytteen, koska epäili histiosytoomaa. Katla-parka, ei välttämättä se mukavin operaatio ensimmäiselle lääkärikäyntikerralle. Toisaalta näytteenotto meni hyvin, kun mies ruokki non-stoppina nameilla ja itse pidin koiraa tiukasti paikallaan. Katla ei edes vingahtanut (en ole varma huomasiko edes toimenpidettä). Näytteestä löytyi histiosytoomasoluja, mutta myös eopsifiilisoluja (mitä lie, kun googlekaan ei kertonut), jotka kuulemma viittaavat ärsytysreaktioon. Saatiin siis resepti antibiooteille ja lisäksi patin päälle laitetaan pari kertaa/vrk antibioottivoidetta.

Rokotukselle mennään aikataulun mukaisesti tai silloin tarkistetaan patin tilanne ja rokotetaan, jollei sille ole estettä. Nyt viiden päivän jälkeen patti on laskenut matalaksi eikä ainakaan näytä olevan kasvamassa. Lääkäri epäili pientä haavaa, mikä olisi ärtyneenä muodostanut patin (toisaalta patti ei ollut kipeä, enkä ole nähnyt tuossa kohtaa koiralla mitään haavaa/naarmua yms). Ei tässä muu auta kuin toivoa, että antibiootti olisi riittävä hoito, vaikken ymmärrä yhtään, mikä tuon patin aiheutti. Katla on muuten erinomaisen terve ja oikea "villiviiro", jolle pitää tarjota paljon puuhaa ja tekemistä, jotta normaali arki ei muuttuisi jatkuvaksi kieltämiseksi, kun pentu keksii kyllä omasta mielestään hauskaa tekemistä, joka ei meistä sitten olekaan niin hauskaa ja sallittuakaan.