Säät eivät ole jänismetsästystä suosineet. Olemme silti sitkeästi viettäneet aikaa maastossa koko perheen voimin. Molemmat koirat pääsivät eilen metsälle ja tänään päätimme ottaa vain Katlan maastoon. Lauantai oli molempien koirien kohdalla pettymys. Märkä, lähes lumeton keli ei ole koiralle helppo. Katla pääsi ensimmäisenä Sikasuon alueelle, jossa herätteli runsaasti yöjäljen löydyttyä. Herättelyksi se tällä kertaa jäikin, vaikka koira eteni jäljen perässä peräti kilometrin, niin kunnon ylösottoa ei tapahtunut. Haukkutiheys kertoi karua kieltään: 5-15 haukkua/minuutissa ei ole ajoa. Iltapäivällä Pihka vietiin Ilveskalliolle. Pihka irtosi hienosti hakuun ja jo ensimmäisellä hakulenkillä alkoi kuulua rohkeaa herättelyä. Ensin 5-10 haukkua ja sitten 10-20 haukkua ja lopulta yli 20 haukkua/minuutissa. Aloimme olla hieman epävarmoja koiran rehellisyydestä. Aikamme kuunneltuamme mölinää, lähdin kytkemään koiran. Se jopa kehtasi haukkua vielä, kun kiinnitin pantaa kaulaan. Voi Pihka.
Lauantain jälkeen fiilis oli yhtä kurja kuin kelikin. Olimme kuitenkin sopineet sunnuntaiksi ajopäivän, jonne mukaan tulisi miehen isä ja toinen passimies. Vieraiden saaminen passimiehiksi on niin harvinaista herkkua, ettei päivän ohjelmaa peruttu lokakuisesta säästä ja edellisen päivän epäonnesta huolimatta. Toivottiin vain parasta. Pihkan edellisen päivän käytös aiheutti varman jäähyn metsästyksestä, vaikkei kieltämättä edes oltu harkittu sen ottamista enää toisena päivänä mukaan. Katla kuitenkin tarvitsee paljon enemmän ajopäiviä, jotta kehittyy yhtä hienoksi metsäkoiraksi kuin emänsä. Åstdalen's Unique ajoi lauantaina käsittämättömän hienon tuloksen, yhteensä 90,21 pistettä. Tämä oli kolmas VOI1 tulos, joten koira myös valioitui KVA tittelillä. Tämä kieltämättä hieman nosti tunnelmaa oman surkean metsästyspäivän jälkeen.
Kokoonnuimme Koskenpäällystän maaston tuntumaan. Tämä maasto oikeastaan on samaa aluetta kuin Kurruttajan perä, mitä kauttta olemme jäniksen reviiriä useimmiten lähestyneet. Kyseinen jänis on äärimmäisen tehokas piileksijä, nimittäin olemme yrittäneet saada liikkeelle sitä monia kertoja siinä onnistumatta. Heti jalkauduttuamme piston käännöspaikalle olemattomassa riitelumessa erottui tuskin havaittavat jäniksen jäljet. Katla päästettiin irti ja se teki lenkin piston lounaispuolella olevaan rinteeseen. Tämän jälkeen se haravoi toisella puolella olevan avoimemman alueen. Tästä siirtyi syvemmälle metsään Kurruttajan peltoja kohti ja pian herättelyhaukahdukset alkoivat. Kun herättelyä oli jatkunut puolisen tuntia (hakua lähes tunti), päätimme siirtyä koiran perässä metsään. Katlan kunniaksi on kyllä todettava, että herättely erottuu selvästi ajohaukusta toisin kuin Pihkan mölinä. Koiralla oli selvästi vaikeuksia saada jänistä liikkeelle. Se ei tietysti paljon yllättänyt, koska lumettomalla kelillä jänis vaan on tiukassa ja haluton jättämään piiloaan.
Jälkeenpäin nauratti jäniksen jurotuksen määrä. Miehen kanssa siirryimme metsän puolelle ja jäimme sinne odottelemaan, kun Katla kaartoi kauemmas. Lähestyessään meitä lenkin lopulla törmäsi jäniksen piilopaikkaan ja sai kunnon perslähdöt kiljunnasta päätellen. Näimme jäniksen ja koiran noin muutaman sekuntin sisällä ajon lähdöstä. Olimme lähes astuneet jäniksen päälle siirtyessämme keskemmälle metsään, mutta se ei ollut silloin jättänyt piiloaan. Katla ajoi ehyen lenkin jäniksen perässä, josta ajo palasi "lähtökuopan" tuntumaan. Siinä Katlalle tuli lyhyt hukka, jonka onneksi selvitti. Tästä ajo teki kaarroksen meidän vieraanamme olevan passimiehemme eteen, joskin ei ampumaetäisyydelle. Hän oli kuitenkin nähnyt jäniksen ajossa. Tästä jänis lähti koira perässään toiselle kierrokselle, joka päättyi miehen isän eteen. Katlalle saatiin saaliiksi juroimmasta päästä oleva metsäjänis.
Ajo ei ollut ajallisesti pitkä, mutta kaikki tarvittavat elementit siitä löytyivät. Vaikka Katla aluksi herättelikin, niin juuri ennen ylösottoa sitä ei ollut. Ehkä siitä vielä kunnon ajuri saadaan.
Menimme vielä toiselle erälle Tuovansuon maastoon, muttei sieltä saatu ajoa aikaiseksi yrityksestä huolimatta.
Lauantain jälkeen fiilis oli yhtä kurja kuin kelikin. Olimme kuitenkin sopineet sunnuntaiksi ajopäivän, jonne mukaan tulisi miehen isä ja toinen passimies. Vieraiden saaminen passimiehiksi on niin harvinaista herkkua, ettei päivän ohjelmaa peruttu lokakuisesta säästä ja edellisen päivän epäonnesta huolimatta. Toivottiin vain parasta. Pihkan edellisen päivän käytös aiheutti varman jäähyn metsästyksestä, vaikkei kieltämättä edes oltu harkittu sen ottamista enää toisena päivänä mukaan. Katla kuitenkin tarvitsee paljon enemmän ajopäiviä, jotta kehittyy yhtä hienoksi metsäkoiraksi kuin emänsä. Åstdalen's Unique ajoi lauantaina käsittämättömän hienon tuloksen, yhteensä 90,21 pistettä. Tämä oli kolmas VOI1 tulos, joten koira myös valioitui KVA tittelillä. Tämä kieltämättä hieman nosti tunnelmaa oman surkean metsästyspäivän jälkeen.
Jälkeenpäin nauratti jäniksen jurotuksen määrä. Miehen kanssa siirryimme metsän puolelle ja jäimme sinne odottelemaan, kun Katla kaartoi kauemmas. Lähestyessään meitä lenkin lopulla törmäsi jäniksen piilopaikkaan ja sai kunnon perslähdöt kiljunnasta päätellen. Näimme jäniksen ja koiran noin muutaman sekuntin sisällä ajon lähdöstä. Olimme lähes astuneet jäniksen päälle siirtyessämme keskemmälle metsään, mutta se ei ollut silloin jättänyt piiloaan. Katla ajoi ehyen lenkin jäniksen perässä, josta ajo palasi "lähtökuopan" tuntumaan. Siinä Katlalle tuli lyhyt hukka, jonka onneksi selvitti. Tästä ajo teki kaarroksen meidän vieraanamme olevan passimiehemme eteen, joskin ei ampumaetäisyydelle. Hän oli kuitenkin nähnyt jäniksen ajossa. Tästä jänis lähti koira perässään toiselle kierrokselle, joka päättyi miehen isän eteen. Katlalle saatiin saaliiksi juroimmasta päästä oleva metsäjänis.
 |
| ©RH Katla ja toinen metsäjänissaalis |
Menimme vielä toiselle erälle Tuovansuon maastoon, muttei sieltä saatu ajoa aikaiseksi yrityksestä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti