Mykistyneenä täällä pohdin, miten aloittaisi tämän tarinan kerronnan. Ehkä aloitan alusta, vaikka se tylsältä tavalta kuulostaakin.
Neljä päivää sitten, asiaa tarkemmin pohtimatta, sain käsittämättömän vimman ilmoittaa Katla vielä tämän kauden puolella DRAJ-kokeeseen. Mies haukkui minut pataluhaksi: "Se on vielä täysi raakile ja keskeneräinen.", "Varsinaista typeryyttä ilmoittaa sellainen koheltaja-teini kokeeseen.". Kuuntelin sitä papatusta koko loppuviikon, sunnuntaiaamuun asti ja olin jo itsekin valmis myöntämään älyttömyyteni. Jep. Tosiasiat olivat, ettei Katla ole ajanut ehyttä parin tunnin ajopätkää (noin tunti on ollut maksimi) ja kyllä, hukat ovat hyvin monesti olleet kenraalin mittaan yltäviä. Mutta silti tykytti päästä viemään pitkäkontti kokeeseen asti. Ei sitä järjellä pysty oikein selittämään. Ja niin sitten ilmoitin Katlan DRAJ "pitkäkokeeseen" avoimeen luokkaan heti, kun sain palkintotuomarin vahvistettua. En uskaltanut edes koiran omistajalle tästä kertoa, kun häpesin niin omaan intoani viedä keskenkasvuinen koira kokeeseen.
Aamulla siis ajoimme kohti tuomarin asuntoa, mistä noudimme tuomarin mukaamme. Pitkäkoe on hieno tapa hoitaa AVO-koiran koetteleminen ilman suurempaa koejärjerjestelyä. Kokeeseen menijän on hankittava koiralleen tuomari ja ilmoitettava koeaika ja -paikka paikalliselle ylituomarille (joka vastuussa kennelpiirin alueen koko kauden kokeista). Ilmoittautumisen voi tehdä vain vuorokautta ennen maastoon menoa. Varsinais-Suomen Kennelpiirin alueella pitkäkokeiden ylituomari on Seppo Saario.
Katla päästettiin irti klo 8.00 Miehon eli tuttavallisemmin Kapteenin huvilan maastoon. Koira teki tutkan mukaan heti 600 metrin hakupiston (300 + 300 m) tien toisella puolella, mutta palasi välittömästi takaisin yli tien ja siitä 150 metrin etäisyydeltä sai jäniksen ylös. Ehdimme tuskin tajuta mikä meihin iski, kun ajohaukku alkoi klo 8.03. Valitettavasti tuomari ei tästä saanut koiran kylmähausta riittävää infoa eli sikäli ylösotto sujui vähän turhankin näppärästi. Varsinaisen koeajan jälkeen koira päästettiin vielä tekemään kylmähakunäyte, jotta myös se pystyttiin arvostelemaan.
Ensimmäinen ajorykäisy oli Katlalle tyypillinen noin 15-20 min mittainen, joka päättyi jälkien hukkumiseen. Koira yritti jonkun aikaa selvittää hukkaa, mutta palasi näyttäytymään meille ja tuntui, ettei oikein tiennyt mihin suuntaan pitäisi hakua jatkaa. Levottoman olemuksen syy selvisi, kun Katla oksensi viereemme. Koiralle ei ollut annettu aamuruokaa, mutta silti alku oli ollut niin raju, että voi huonosti. Onneksi koiran olo helpottui oksentamisen jälkeen ja jatkoi hakua. Lopulta sai jäniksestä uudelleen vainun (hukka kesti noin 20 min) ja ajo käynnistyi uudelleen samoilta paikoilta, jonne jäljet oli aiemmin hukannut. Olin innoissani. Mutta vain hetken.
Keli ei ollut lainkaan mukava (koemielessä). Maa oli paljas lumesta ja lämpötilaa noin 5 astetta. Rannikolle tyypilliseen tapaan tuuli yli 10 m/s ja koiran ajo eteni vauhdikkaasti poispäin meistä. Ensin ajo kulki 500 metriä, sitten yhden kilometrin ja sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, vaikka koira haukkui raivoisasti tutkan mukaan. Meille tuli "tuomarihukka", joka tarkoittaa sitä, kun koiran ajo etenee kuulumattomiin. Tästä ajasta ei koira saa ajopisteitä kokeessa. Innostus vaihtui epätoivoon, varsinkin, kun ajettavan eläimen käyttäytyminen oli hieman ei-tyypillistä jänikselle. Tuomari epäili hieman kettuajoakin, mutta koska ajettavaa ei nähty, niin kokeen näkökulmasta kyseessä oli jänis.
Ylituomari oli saapunut paikalle heti ajon alussa, muttei ollut kuullut kauaksi karkonnutta haukkua. Kun koiran etäisyys oli yli 2,5 km ja etäisyys vain kasvoi, päätimme siirtyä autoilla lähemmäs koiraa ja ajoa. Katlan ajotyyli on voimakkaan painostava ja sen nopeus on hirmuiset 10 - 20 km/h metsässä (viikolla mies oli metsässä ja ajonopeus oli lähes 30 km/h yhden paikkatiedon tullessa). On siis varsin mahdollista, että jänis vain sai tarpeekseen koirasta ja otti ritolat alueelta.
Ajo oli siirtynyt Punnansuon reunamille, missä kuulimme koiran haukun jälleen. Katla kiersi suoalueen ja ylitti ajossa tien. Ajo kiersi kuitenkin takaisin kohti Punnansuota, jota olemme yleensä tähän aikaan vältelleet ajomaastona, koska alue rajautuu jokeen, mikä on monta ajokoirauhria ottanut. Tietysti ajo eteni kohti jokea ja kauhuksemme siitä yli! Jyrkkäreunainen joki on siis vain osittain jäässä ja sen keskellä virtaa vesi voimakkaasti. Katla näytti tutkan mukaan selvinneen ylityksestä. Koska ajoaika oli lopussa, tuomari antoi luvan lähteä kytkemään koiraa, jonne lähdimme ripeästi, mutta aivan liian myöhään. Katla oli ilmeisesti päättänyt palata hyytävän kylvyn jälkeen takaisin joen yli ja siitä kohti ajon alkupaikkaa.
Palasimme odottamaan kapteenin huvilalle, mutta Katlaa ei kylmä kylpy ollut hidastanut kuin hetkellisesti. Koira päätti muuttaa suunnitelmaa matkan varrella ja selvästi lähti jäljittämään jotain eläintä. Ajoimme koiran perässä autolla ja viimeisen kilometrin etenin maastossa jalan. Viimein pääsin riittävän lähelle koiraa, joka tuli luokseni kutsusta (noin 50 huudon jälkeen). Kiitos rakas bassettini. En oikein arvostanut sillä nimenomaisella hetkellä kurittomuuteen asti tulkittavaa itsepäisyyttä.
Aikamoinen päivä siis takana. Täytyy myöntää, ettei tavallaan ollut hyvä idea viedä Katlaa vielä kokeeseen, mutta tulos pistää hymyilemään. AVO1, pisteet yhteensä 57,63. Melko täpärästi saatiin tuo ykköstulos, vaikka toisaalta, jos ilma olisi ollut suotuisampi, niin ajominuutteja ei olisi jäänyt noin paljon kuulematta.
Ajoaikaa Katlalle laskettiin 63 min ja siitä tuli pisteitä 34,13.
Ominaisuuspisteet (max 5 pistettä):
Haku (kylmähaku) 3,0 pistettä
Ylösottokyky 4,0 pistettä
Ajovarmuus 3,5 pistettä
Haukku (kuuluvuus ja sointi) 4,0 pistettä
Haukun luonne ja vaihtelevuus 3,5 pistettä
Tottelevaisuus ja yhteistyö 2,0 pistettä
Kokonaisvaikutelma 3,5 pistettä
Ominaisuuspisteet yhteensä 23,50
Koeselostus:
Erittäin nopea ylösotto. Haku arvosteltu kylmähakuna. Nopea ajotapa, liikkuu nopeasti. Haukku kuuluva, urosmainen, karkea. Ajo hieman katkonaista, kova tuuli haittasi kuuluvuutta. Metsästysinto 3/3.
Tänään Katlalle tuli matkaa yhteensä 31,7 km kolmen tunnin aikana. Nyt koira on melkolailla väsynyt ja niin olemme me muutkin reissussa olleet. Tänään en jaksa tätä kovasti juhlia, mutta ehkä jo huomenna...
Neljä päivää sitten, asiaa tarkemmin pohtimatta, sain käsittämättömän vimman ilmoittaa Katla vielä tämän kauden puolella DRAJ-kokeeseen. Mies haukkui minut pataluhaksi: "Se on vielä täysi raakile ja keskeneräinen.", "Varsinaista typeryyttä ilmoittaa sellainen koheltaja-teini kokeeseen.". Kuuntelin sitä papatusta koko loppuviikon, sunnuntaiaamuun asti ja olin jo itsekin valmis myöntämään älyttömyyteni. Jep. Tosiasiat olivat, ettei Katla ole ajanut ehyttä parin tunnin ajopätkää (noin tunti on ollut maksimi) ja kyllä, hukat ovat hyvin monesti olleet kenraalin mittaan yltäviä. Mutta silti tykytti päästä viemään pitkäkontti kokeeseen asti. Ei sitä järjellä pysty oikein selittämään. Ja niin sitten ilmoitin Katlan DRAJ "pitkäkokeeseen" avoimeen luokkaan heti, kun sain palkintotuomarin vahvistettua. En uskaltanut edes koiran omistajalle tästä kertoa, kun häpesin niin omaan intoani viedä keskenkasvuinen koira kokeeseen.
Aamulla siis ajoimme kohti tuomarin asuntoa, mistä noudimme tuomarin mukaamme. Pitkäkoe on hieno tapa hoitaa AVO-koiran koetteleminen ilman suurempaa koejärjerjestelyä. Kokeeseen menijän on hankittava koiralleen tuomari ja ilmoitettava koeaika ja -paikka paikalliselle ylituomarille (joka vastuussa kennelpiirin alueen koko kauden kokeista). Ilmoittautumisen voi tehdä vain vuorokautta ennen maastoon menoa. Varsinais-Suomen Kennelpiirin alueella pitkäkokeiden ylituomari on Seppo Saario.
Katla päästettiin irti klo 8.00 Miehon eli tuttavallisemmin Kapteenin huvilan maastoon. Koira teki tutkan mukaan heti 600 metrin hakupiston (300 + 300 m) tien toisella puolella, mutta palasi välittömästi takaisin yli tien ja siitä 150 metrin etäisyydeltä sai jäniksen ylös. Ehdimme tuskin tajuta mikä meihin iski, kun ajohaukku alkoi klo 8.03. Valitettavasti tuomari ei tästä saanut koiran kylmähausta riittävää infoa eli sikäli ylösotto sujui vähän turhankin näppärästi. Varsinaisen koeajan jälkeen koira päästettiin vielä tekemään kylmähakunäyte, jotta myös se pystyttiin arvostelemaan.
Ensimmäinen ajorykäisy oli Katlalle tyypillinen noin 15-20 min mittainen, joka päättyi jälkien hukkumiseen. Koira yritti jonkun aikaa selvittää hukkaa, mutta palasi näyttäytymään meille ja tuntui, ettei oikein tiennyt mihin suuntaan pitäisi hakua jatkaa. Levottoman olemuksen syy selvisi, kun Katla oksensi viereemme. Koiralle ei ollut annettu aamuruokaa, mutta silti alku oli ollut niin raju, että voi huonosti. Onneksi koiran olo helpottui oksentamisen jälkeen ja jatkoi hakua. Lopulta sai jäniksestä uudelleen vainun (hukka kesti noin 20 min) ja ajo käynnistyi uudelleen samoilta paikoilta, jonne jäljet oli aiemmin hukannut. Olin innoissani. Mutta vain hetken.
Keli ei ollut lainkaan mukava (koemielessä). Maa oli paljas lumesta ja lämpötilaa noin 5 astetta. Rannikolle tyypilliseen tapaan tuuli yli 10 m/s ja koiran ajo eteni vauhdikkaasti poispäin meistä. Ensin ajo kulki 500 metriä, sitten yhden kilometrin ja sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, vaikka koira haukkui raivoisasti tutkan mukaan. Meille tuli "tuomarihukka", joka tarkoittaa sitä, kun koiran ajo etenee kuulumattomiin. Tästä ajasta ei koira saa ajopisteitä kokeessa. Innostus vaihtui epätoivoon, varsinkin, kun ajettavan eläimen käyttäytyminen oli hieman ei-tyypillistä jänikselle. Tuomari epäili hieman kettuajoakin, mutta koska ajettavaa ei nähty, niin kokeen näkökulmasta kyseessä oli jänis.
Ylituomari oli saapunut paikalle heti ajon alussa, muttei ollut kuullut kauaksi karkonnutta haukkua. Kun koiran etäisyys oli yli 2,5 km ja etäisyys vain kasvoi, päätimme siirtyä autoilla lähemmäs koiraa ja ajoa. Katlan ajotyyli on voimakkaan painostava ja sen nopeus on hirmuiset 10 - 20 km/h metsässä (viikolla mies oli metsässä ja ajonopeus oli lähes 30 km/h yhden paikkatiedon tullessa). On siis varsin mahdollista, että jänis vain sai tarpeekseen koirasta ja otti ritolat alueelta.
Ajo oli siirtynyt Punnansuon reunamille, missä kuulimme koiran haukun jälleen. Katla kiersi suoalueen ja ylitti ajossa tien. Ajo kiersi kuitenkin takaisin kohti Punnansuota, jota olemme yleensä tähän aikaan vältelleet ajomaastona, koska alue rajautuu jokeen, mikä on monta ajokoirauhria ottanut. Tietysti ajo eteni kohti jokea ja kauhuksemme siitä yli! Jyrkkäreunainen joki on siis vain osittain jäässä ja sen keskellä virtaa vesi voimakkaasti. Katla näytti tutkan mukaan selvinneen ylityksestä. Koska ajoaika oli lopussa, tuomari antoi luvan lähteä kytkemään koiraa, jonne lähdimme ripeästi, mutta aivan liian myöhään. Katla oli ilmeisesti päättänyt palata hyytävän kylvyn jälkeen takaisin joen yli ja siitä kohti ajon alkupaikkaa.
Palasimme odottamaan kapteenin huvilalle, mutta Katlaa ei kylmä kylpy ollut hidastanut kuin hetkellisesti. Koira päätti muuttaa suunnitelmaa matkan varrella ja selvästi lähti jäljittämään jotain eläintä. Ajoimme koiran perässä autolla ja viimeisen kilometrin etenin maastossa jalan. Viimein pääsin riittävän lähelle koiraa, joka tuli luokseni kutsusta (noin 50 huudon jälkeen). Kiitos rakas bassettini. En oikein arvostanut sillä nimenomaisella hetkellä kurittomuuteen asti tulkittavaa itsepäisyyttä.
Aikamoinen päivä siis takana. Täytyy myöntää, ettei tavallaan ollut hyvä idea viedä Katlaa vielä kokeeseen, mutta tulos pistää hymyilemään. AVO1, pisteet yhteensä 57,63. Melko täpärästi saatiin tuo ykköstulos, vaikka toisaalta, jos ilma olisi ollut suotuisampi, niin ajominuutteja ei olisi jäänyt noin paljon kuulematta.
Ajoaikaa Katlalle laskettiin 63 min ja siitä tuli pisteitä 34,13.
Ominaisuuspisteet (max 5 pistettä):
Haku (kylmähaku) 3,0 pistettä
Ylösottokyky 4,0 pistettä
Ajovarmuus 3,5 pistettä
Haukku (kuuluvuus ja sointi) 4,0 pistettä
Haukun luonne ja vaihtelevuus 3,5 pistettä
Tottelevaisuus ja yhteistyö 2,0 pistettä
Kokonaisvaikutelma 3,5 pistettä
Ominaisuuspisteet yhteensä 23,50
Koeselostus:
Erittäin nopea ylösotto. Haku arvosteltu kylmähakuna. Nopea ajotapa, liikkuu nopeasti. Haukku kuuluva, urosmainen, karkea. Ajo hieman katkonaista, kova tuuli haittasi kuuluvuutta. Metsästysinto 3/3.
Tänään Katlalle tuli matkaa yhteensä 31,7 km kolmen tunnin aikana. Nyt koira on melkolailla väsynyt ja niin olemme me muutkin reissussa olleet. Tänään en jaksa tätä kovasti juhlia, mutta ehkä jo huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti