Jäljestystä ja turkinhoitoa

Tiiviihkö alku mejätreeneille tänä keväänä sai jatkoa tänään. Katlalle kauden kolmas ja Pihkalle toinen jälki selvitettiin märästä räntätuiskusta piittaamatta. Onneksi vasta Pihkan jäljen lopulla isot räntähiutaleet alkoivat peittää maata, vaikkeivät silti haitanneet jäljen suoritusta yhtään.

©RH Kaato kruunaa jäljen

Katlan jälki oli avoimen luokan koejäljen mukainen ja iältään noin 17,5 tuntia. Ensimmäinen ja kolmas sivu olivat hieman pidemmät kuin kulmamakausten välinen sivu, joka oli vaikeakulkuisin maastoltaan (metsää oli harvennettu). Jälkeä tehdessä molemmissa maastoissa havaittiin sorkkaeläinten ja jänisten jälkiä, joten maastot kelpuutettiin harjoituskäyttöön erinomaisina.

©TU Katla haistaa alkumakauksen

Jäljelle lähtiessä tihutti vettä ja tuuli oli rannikolle normaali 8-10 m/s lounaasta. Tuuli oli "työntänyt" veren hajun sivuun jäljen päältä, koska molemmat koirat kulkivat paikoitellen voimakkaasti (eli 3-10 metriä) jäljen sivussa. Tuuli haittasi tapahtumien merkkaamista, koska jäljen sivussa kulkeva koira herkästi ohittaa makauksen tai oikaisee kulman. Ensimmäisen kulmamakauksen Katla merkkasi haistelemalla, mutta siirtyi siitä kulman ulkokehän puolelle hukaten jäljen hajun. Selvästi unohti tämän jälkeen, miksi oltiin maastossa, koska voimakkaasti alkoi vetää poispäin jäljeltä. Palautin koiran kulmamakaukselle, josta jatkettiin taas uuden alun jälkeen jäljestystä. Seuraavan osuuden Katla jäljitti mielestäni erinomaisesti pysyen jäljen päällä (tuuli selän takaa eli koira käytti enemmän maavainua). Toiselle kulmamakaukselle tultiin kaartaen ulkokehän puolelta ja koira merkkasi sen nopeasti haistellen. Jatkoi hienosti heti oikeaan suuntaan ilman kaarroksia.

©TU "Sorkkasotaa" Katlan kanssa

Viimeinen osuus oli melko jälkitarkkaa työtä, vaikka tälläkin osuudella huomasi tuulen vaikutuksen hajun siirtyessä jälkiuran toiselle puolelle. Kaadolle tultiin suoraan ja se osoitettiin pysähtymällä (Katla ei vieläkään merkannut sorkkaa kovin suurella intohimolla). Tällä kertaa kaadolla ei ollut ruokapalkkaa ja heti sorkan löytymisen jälkeen innostin koiran leikkimään kaadolla. Leikkiä jatkettiin koko paluumatkan autolle asti ja auton lähellä kaato alkoi jo olla enemmän Katlan "oma". AVO1 tulosta ei olisi tullut ensimmäisellä kulmalla tapahtuneen hukan vuoksi. Muutenkaan Katlan jäljestystyyli ei miellytä itseäni, koska se tuntuu hyvin rauhattomalta. En pysty luottamaan koiraan ja se varmasti jättää sellaisen hieman "kylmän" tunteen, vaikka vain yksi hukka avoimen luokan tasoisella jäljellä tarkoittaakin sitä, että ollaan kehitytty viime kesästä. En tiedä, miten opin luottamaan Katlaan riittävästi. Ehkä siihen auttaa vain se, että treenataan, treenataan ja treenataan.

©RH Pihka ihmettelee, miksei jo mennä

Mies toimi Pihkan ohjaajana. Jälki oli voittaja-tasoinen vaikeutettuna sillä, että yhden katkokulman sijaan niitä oli kaksi. Muuten jälki vastasi koejälkeä. Ensimmäinen osuus oli maastoltaan ikäväkulkuisin, mutta Pihka kulki vaikean suo-ryteikkö-kivikon läpi ongelmitta. Me ihmiset hieman kiroilimme kompastellessamme oksiin ja teräviin kiviin. Ensimmäisen makauksen Pihka merkkasi erinomaisesti pysähtyen ja haistellen. Voin sanoa varmasti tämän, koska jos mitenkään pystyin sen havaitsemaan rännän kastelemien lasieni ja tiheän pöpelikön keskellä, sen oli oltava erinomainen merkkaus. Ensimmäinen (tavallinen) kulma tarkasti ilman lenkitystä. Toinen makaus mentiin ohi sivulta, jääden siten ilman merkkausta. Toinen kulma, jolla veretön katko-osuus, lenkitettiin nopeasti ja Pihka löysi tehokkaasti jäljen jatkon (tuskin ehdin kuivaamaan silmälaseja, kun matka jo jatkui). Kolmas makaus merkattiin mielestäni turhan nopeasti, vaikka mies sanoi, että merkkaus oli erinomainen. Voi olla, että en seurannut tilannetta riittävän keskittyneesti.

©RH Ohjaaja ja jälkikoira

Seuraava kulma, jolla toinen katko, oikaistiin tuulen avulla. Pihka ei mennyt veretyksen loppuun asti vaan oikaisi kulman saatuaan ilmavainun jäljen jatkosta. Harmi, vaikkei tällaista voi oikein opettaa pois ainakaan metsästyskoiralta. Kokeessa harmittaisi enemmän, koska koiralla on vain yksi katkokulman selvitys ja jos se oikaistaan, niin siitä ei tule pisteitä. Kulman jälkeen harhautui (tuulen vuoksi?) hieman jäljen sivuun, josta kuitenkin palasi takaisin jäljelle itsenäisesti. Neljäs makuu merkattiin pysähtymällä sille nopeasti. Kaadolle tultiin suoraan, koiran saadessa noin 5 metriä ennen siitä ilmavainun. Kaato merkattiin haistelemalla ja ottamalla se suuhun. Pihkan suoritus oli erittäin hyvä ja sen jäljestyksestä pystyy tuntemaan voimakkaan jälkiuskollisuuden (joka Katlan työskentelystä uupuu).

©RH Ote sorkasta on vakuuttava

Eilen Pihka pääsi shampoo-pesulle ja sen vuoksi kuvissa sen karva on huomattavan pörröinen. Aion aloittaa sen nyppimisen melko pian, koska karva on jo alkanut irrota. Katlassa ei näyttäisi olevan paljon nypittävää, mutta kuvat hämäävät ja koirassa on myös karvaa poistettavaksi. Piakkoin meillä on siis täällä kaksi melko sileäkarvaista kaveria. Tuo "piakkoin" on kyllä ehkä hieman toivoajattelua. Ennen kuin molemmat on nypitty kokonaan ollaan varmaan jo huhtikuussa.

©RH Pesun jälkeen viimeistellään kuivaamalla föönillä

Pihka on hassu siitä, että se todella nauttii näistä turkinhoitotilanteista. Eilen sitä föönillä kuivatessa koira makoili autuaana ojennellen märkiä kohtia lähemmäs fööniä. Katla katseli toimenpidettä kiinnostuneena, mutta kuitenkin epäluulon suurentamin silmin.