Olen vihdoin keksinyt, miten palkita Katlaa jäljen lopussa! Ruokaa olen tähän asti käyttänyt vähän kuin alleviivaamaan kaadon merkitystä, mutta Katlan palkitsemiseen kaadolla tulen jatkossa käyttämään enenevässä määrin "sorkkasotaa", mikä on keksimäni uusi nimi raivokkaan innostavalle kaadon tuntumassa käydylle ryöstä-pakene-heitä-kilju-paini-vedä-toista uudelleen -leikille sorkan kanssa. Alun ujostelun jälkeen sain Katlan tänään innostettua hurjaan leikkiin ja lopulta koira omi sorkan kantaen sitä suussaan. Ai, että sitä onnistumisen tunnetta, kun havaitsin palkinneeni Katlan vihdoin sille oikealla tavalla.
Palaan nyt vielä jäljen alkuun ja aamuun, vaikka kaatokäyttäytyminen tai sen tehostaminen onnistuikin tänään itseltäni hienosti (pitää sitä joskus itseäänkin kiittää hyvästä työstä). Viikonlopuksi oli luvattu lumisadetta, joten otin pienen riskin kun päätin eilen tehdä jäljen Katlalle. Koska talven paluulla uhkaillaan, voi olla, ettei lähiviikkoina jälkiharrastus enää onnistu. Riski kannatti ottaa, vaikka keli oli kylmä ja tuulinen (asteita nollan pintaan, välillä alle), ei lunta satanut silti muutamaa hitusta lukuunottamatta (Huom. kuvat alla on otettu viikko sitten ja ne eivät anna oikeaa kuvaa kelistä tai maastosta). Olin tehnyt Katlalle tällä kertaa AVO-luokan mallisen, mutta lyhyemmän jäljen (noin 700 metriä), johon käytin verta noin 1 dl. Jälki vanheni noin 16 tuntia. Jäljellä oli kaksi kulmamakausta, kaksi ojan ylitystä ja yksi polun ylitys (veretön). Eli lisäsin melko paljon vaikeusastetta viikko sitten tehtyyn jälkeen verrattuna. En vai osaa tehdä riittävän helppoa jälkeä...
Sorkan piilottamisen jälkeen otin koiran jälkivarusteisiin ja lähdettiin kahdestaan kohti alkumakausta. Hirmuista vetoa ja piippausta se oli jälleen, eikä koira tuntunut rauhoittuvan paljonkaan ennen makaukselle tuloa. Tähän ehkä pitää kiinnittää jatkosssa enemmän huomiota treeneissä. Makaus oli kevyen lumikuorrutuksen alla, mutta löydettiin se helposti. Katla lähti innokkaana matkaan selvästi tietoisena siitä, mitä sen halutaan tekevän. Sain jarruttaa nopeutta tällä kertaa kokoajan. Osuudella ollut ojan ylitys mentiin hidastamatta suoraan jälkeä seuraten. Ensimmäisen kulmamakaus mentiin ohitse jäljen ulkokehältä, mutta pienen lenkin teon jälkeen makaus löytyi ja se merkattiin haistelemalla nopeasti.
Matka jatkui välittömästi oikeaan suuntaan. Kulman jälkeen oli isomman ojan ylitys, mikä sekin mentiin vauhdikkaasti yli, mutta heti ylityksen jälkeen harhauduttiin hieman sivulle. Ennen kuin matka jatkui, tajusin, että meillä oli seuraa. Katla oli varmaan havainnut ihmiset heti ojan ylityksen jälkeen ja siksi keskittyminen verijälkeen herpaantui. Kaksi lenkkeilijää oli noin 100 metrin etäisyydellä polulla, jonne jälki ei suunnannut. Kohtuullisen mielenkiintoinen tilanne ja seurasin koiran käytöstä miettien reaktiotani, jos se yrittäisi lähteä lenkkeilijöitä päin. Koiran jalat harottivat sivuille ja häntä oli terävänä pystyssä. Se kuitenkin seisoi paikoillaan hiljaa. Ennen kuin koira päätti tehdä muuta, annoin käskyn "Etsi". Katla ei totellut heti, mutta lähti (ehkä sattumalta) oikeaan suuntaan ja kun annoin käskyn uudelleen se jatkoi jäljestystä tosin välillä vilkuilen epäluuloisena lenkkeilijöihin päin. Saatiin siis onnistunut häiriötreenikin tälle jäljelle. Hyvä juttu!
Seuraava haaste oli polun ylitys noin puolessa välissä kulmamakauksia. Polulle tullessa koira hieman pyöri, mutta sai ilmeisesti ilmavainun jäljen jatkosta. Todella hyvä suoritus, nimittäin tiedän, että kyseisellä kohdalla on ollut liikennettä jäljenteon jälkeen (muunmuassa näkemämme lenkkeilijät). Toinen kulmamakaus olisi menty kaarteella ohi, mutta jarrutin koiraa ja ohjasin sen tutkimaan makauksen. Vähän hätäisesti se sen haisteli, mutta ehkä sen jotenkin merkkaukseksi voisi vielä laskea. Viimeinen osuus oli lyhin ja maastoltaan avoin ja kallioinen. Kaadolle tultiin mäen yli ja laskeutuessa rinteeseen Katla löysi kaadon ilman ongelmia.
Luottamukseni Katlan jäljestyskykyyn kasvaa jokaisen yhteisen suorituksemme myötä. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen tyytyväinen Katlan intoon ja siihen, ettei ainakaan pienemmät häiriöt vie mielenkiintoa pois suorituksesta.
Palaan nyt vielä jäljen alkuun ja aamuun, vaikka kaatokäyttäytyminen tai sen tehostaminen onnistuikin tänään itseltäni hienosti (pitää sitä joskus itseäänkin kiittää hyvästä työstä). Viikonlopuksi oli luvattu lumisadetta, joten otin pienen riskin kun päätin eilen tehdä jäljen Katlalle. Koska talven paluulla uhkaillaan, voi olla, ettei lähiviikkoina jälkiharrastus enää onnistu. Riski kannatti ottaa, vaikka keli oli kylmä ja tuulinen (asteita nollan pintaan, välillä alle), ei lunta satanut silti muutamaa hitusta lukuunottamatta (Huom. kuvat alla on otettu viikko sitten ja ne eivät anna oikeaa kuvaa kelistä tai maastosta). Olin tehnyt Katlalle tällä kertaa AVO-luokan mallisen, mutta lyhyemmän jäljen (noin 700 metriä), johon käytin verta noin 1 dl. Jälki vanheni noin 16 tuntia. Jäljellä oli kaksi kulmamakausta, kaksi ojan ylitystä ja yksi polun ylitys (veretön). Eli lisäsin melko paljon vaikeusastetta viikko sitten tehtyyn jälkeen verrattuna. En vai osaa tehdä riittävän helppoa jälkeä...
 |
| ©TU Katla jälkityössä |
 |
| ©TU Katla kaadolla |
Seuraava haaste oli polun ylitys noin puolessa välissä kulmamakauksia. Polulle tullessa koira hieman pyöri, mutta sai ilmeisesti ilmavainun jäljen jatkosta. Todella hyvä suoritus, nimittäin tiedän, että kyseisellä kohdalla on ollut liikennettä jäljenteon jälkeen (muunmuassa näkemämme lenkkeilijät). Toinen kulmamakaus olisi menty kaarteella ohi, mutta jarrutin koiraa ja ohjasin sen tutkimaan makauksen. Vähän hätäisesti se sen haisteli, mutta ehkä sen jotenkin merkkaukseksi voisi vielä laskea. Viimeinen osuus oli lyhin ja maastoltaan avoin ja kallioinen. Kaadolle tultiin mäen yli ja laskeutuessa rinteeseen Katla löysi kaadon ilman ongelmia.
Luottamukseni Katlan jäljestyskykyyn kasvaa jokaisen yhteisen suorituksemme myötä. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen tyytyväinen Katlan intoon ja siihen, ettei ainakaan pienemmät häiriöt vie mielenkiintoa pois suorituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti