Eilen vietimme pitkän päivän Katlan kanssa metsällä. Päivän oppitunnin aiheena oli jänismetsästys. Punakynää olisi kyllä opettajan roolissa saanut käyttää, mutta onnistumisiakin koettiin.
Aamu oli syksyisen pimeä, mutta lämpötila vieläkin kymmenen asteen tienoilla. Kun päästimme koiran irti noin puolikahdeksan aikaan, alkoi jo yö antaa periksi aamulle. Katla aloitti haun melko läheltä, muttei kuitenkaan jäänyt jalkoihin ihmettelemään. Viipyi ajallisesti hakulenkeillä noin 5-10 minuuttia, mutta tutkan mukaan ei käynyt yli 150 metrin kuin pari kertaa. Tunnin irtipidon jälkeen siirryimme eteenpäin noin 100 metriä ja kaivoimme kuksat esiin. Se hämmensi koiraa, joka ei paljon liikkunut kahvittelun aikana (ehkä pari pidempää lenkkiä). Jatkoimme taas eteenpäin ja koiran haku piristyi hieman. Ilmeisesti kuitenkaan alueella ei ollut liikkunut jäniksiä, koska lenkit jäivät tuloksettomiksi.
Kahden tunnin haun jälkeen päätimme lähteä siirtymään kohti autoa ja makkaranuotiota. Annoin Katlan kulkea vapaana. Melkein autolle päästessämme koira teki muutaman lenkin etumaastoon ja yhtäkkiä ajo käynnistyi ilman ennakkoherättelyjä. Ajo oli riemukas, mutta erittäin lyhyt kestoltaan. Tuskin kymmenen minuutin ajon jälkeen koira jätti leikin kylmästi kesken ilman selkeää syytä ja palasi ajon lähtöpaikalle. Eleettömästi kytkin koiran (klo 10.30), kun se tuli ottamaan vauhtia meidän luotamme. Mielelläni palkitsisin koiran ajosta ja iloisesta luoksetulosta, mutten osaa olla tyytyväinen näistä karkoitus-ajoista, joita Katla on hyvin paljon meille tänä syksynä tarjonnut. Ehkä näihin auttaa vain aika?
Mielipahaan söimme makkarat nuotiolla ja pohdimme seuraavaa maastoa. Hirvijahti on jo käynnistynyt tälle syksylle ja se hieman rajoittaa maastovalintaa. Päädyimme Lonsin pellon eteläpuoleen. Katla oli ytyisemmän oloinen irti päästessään (klo 11.45). Ehkä pikainen kytkeminen lyhyen ajon jälkeen jätti jotain hampaankoloon. Tai sitten alueella haisi jänis.
Ensimmäisiä herättelyjä ei tarvinnut kauaa odotella, mutta jäniksen ylössaamiseksi koira joutui tekemään hurjasti töitä. Aikaa ensimmäisistä herättelyhaukahduksista ajon alkuun (klo 12.55) kului toista tuntia. Koiran ansioksi pitää kyllä sanoa, ettei se haukkunut muutamien alun haukahdusten jälkeen ollenkaan ennen ajon käynnistymistä. Katla haki hurjana ja pyörremyrskyn lailla kävi läpi metsäaluetta. Haussa kulki jopa Lonsin peltojen toiselle puolelle. Katlan työ palkittiin lopulta ajolla, joka valitettavasti eteni suoraan naapuriseuran maille. Jäimme hetkeksi toivomaan, josko ajo palaisi kiertämään Lonsin peltoja kuten yleensä, mutta tämä jänis oli päättänyt häipyä etäämmälle.
Tässä ajossa Katla pysyi tiukemmin jäniksen perässä eikä luovuttanut muutaman minuutin ajon jälkeen. Valitettavasti Katla ei hukkia ratkonut, vaan hurjalla ajonopeudella pysyi niin lähellä jänistä, ettei se kummoisia huijauksia ehtinyt tehdä. Kun sitten se ensimmäinen haastavampi ongelma tuli, koira ensin näytti jäljittävän ääneti tielle asti, josta päätti enempää miettimättä lähteä palaamaan luoksemme (klo 14.25). Ajoa tuli siihen asti noin 30 minuuttia.
Olimme tällä kertaa tyytyväisiä koiran paluuseen, koska ajo oli siirtynyt vieraille maille, mistä koira olisi pitänyt jokatapauksessa pian lähteä kytkemään, vaikka kesken ajon. Katla palasi omia jälkiään seuraten. Olin jo alkanut kaivella hihnaa repusta, kun kuulin koiran haukkumista (klo 13.50). Ensin luulin, että joku toinen koira on tuotu alueelle ajoon, mutta sitten tunnistin koiran haukun. Katlahan se!
Se oli törmännyt palatessaan uudelleen jäniksen jälkiin, joka huijauksen jälkeen oli myös palanut eri reittiä alueelle. Ajo lähti taas naapurin alueelle ja Katla hukkasi jäniksen lähes samaan paikkaan kuin ensimmäisellä kerralla (klo 14.00).
Jälleen palasi omia jälkiään ja noin 20 minuuttia ajon loppumisesta kytkimme koiran. Katlalle tuli päivän aikana matkamittariin huima 30 km lukema. Tutkassa lukema oli 36,5 km, mutta tuosta on vähennettävä autossa kuljettu siirtymä maastojen välillä. Koira oli päivän jälkeen hyvin rauhallinen ja väsynyt. Tänään aamulla se olisi kyllä ollut valmis taas metsälle, mutta muut asiat veivät emännän ja isännän huomion.
Aamu oli syksyisen pimeä, mutta lämpötila vieläkin kymmenen asteen tienoilla. Kun päästimme koiran irti noin puolikahdeksan aikaan, alkoi jo yö antaa periksi aamulle. Katla aloitti haun melko läheltä, muttei kuitenkaan jäänyt jalkoihin ihmettelemään. Viipyi ajallisesti hakulenkeillä noin 5-10 minuuttia, mutta tutkan mukaan ei käynyt yli 150 metrin kuin pari kertaa. Tunnin irtipidon jälkeen siirryimme eteenpäin noin 100 metriä ja kaivoimme kuksat esiin. Se hämmensi koiraa, joka ei paljon liikkunut kahvittelun aikana (ehkä pari pidempää lenkkiä). Jatkoimme taas eteenpäin ja koiran haku piristyi hieman. Ilmeisesti kuitenkaan alueella ei ollut liikkunut jäniksiä, koska lenkit jäivät tuloksettomiksi.
 |
| ©RH Santtion laavulla |
 |
| ©RH Kahvittelu nuotiopaikalla |
Tässä ajossa Katla pysyi tiukemmin jäniksen perässä eikä luovuttanut muutaman minuutin ajon jälkeen. Valitettavasti Katla ei hukkia ratkonut, vaan hurjalla ajonopeudella pysyi niin lähellä jänistä, ettei se kummoisia huijauksia ehtinyt tehdä. Kun sitten se ensimmäinen haastavampi ongelma tuli, koira ensin näytti jäljittävän ääneti tielle asti, josta päätti enempää miettimättä lähteä palaamaan luoksemme (klo 14.25). Ajoa tuli siihen asti noin 30 minuuttia.
Olimme tällä kertaa tyytyväisiä koiran paluuseen, koska ajo oli siirtynyt vieraille maille, mistä koira olisi pitänyt jokatapauksessa pian lähteä kytkemään, vaikka kesken ajon. Katla palasi omia jälkiään seuraten. Olin jo alkanut kaivella hihnaa repusta, kun kuulin koiran haukkumista (klo 13.50). Ensin luulin, että joku toinen koira on tuotu alueelle ajoon, mutta sitten tunnistin koiran haukun. Katlahan se!
Se oli törmännyt palatessaan uudelleen jäniksen jälkiin, joka huijauksen jälkeen oli myös palanut eri reittiä alueelle. Ajo lähti taas naapurin alueelle ja Katla hukkasi jäniksen lähes samaan paikkaan kuin ensimmäisellä kerralla (klo 14.00).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti