Kokeneemman koiran keli

Aletaan käydä sitä aikaa, kun kaikki lehdet ovat tippuneet puista, maa on paljas lumesta ja jäniksen asu valkea. Näinä aikoina koiran kyvyt ylösottoon punnitaan todella.

©RH Katlan isä Vaqueyras myös vakaalla ajollaan sai tänään saalista

Katlalla oli tänään kaksi mahdollisuutta jäniksenajoon. Ensimmäisen erän haku oli irtoavaa ja riittävän laajaa. Herättelyäänet kuultiin noin 25 minuutin kuluttua irtilaskusta. Jäljet siis löytyivät, mutta ylösottoon koira ei ensimmäisessä erässä kyennyt. Aikaakin touhuun tuhraantui, mutta isommaksi ongelmaksi muodostui alueelle tullut jämtlanninpystykorva, joka yritti saada Katlasta leikkikaveria. Katla ei ollut tyytyväinen häirikköön, jolle rähähti. Vihelsimme pelin poikki ja otimme molemmat koirat kiinni. Yritin myös soittaa vieraan koiran pannasta löytyneeseen numeroon. Numero oli niin suhruinen, etten saanut yhteyttä koiranomistajaan (meni väärään numeroon). Päätimme vaihtaa aluetta, vaikka harmitti.

Toisen erän alussa Katla löysi melkein heti jäniksen hajua, muttei herätellyt. Reilun tunnin haun jälkeen koira löysi tuoreempaa hajua, jolle herätteli vaisusti. Tähän tänään oli nuoremman koiran osalta tyytyminen, koska ylösottoa ei vaan saatu. Edelleen olen erittäin tyytyväinen, ettei koira myöskään ajanut peuroja, vaikka havaittiin niistä tuoreita merkkejä maastossa.

Tällä kertaa mukana oli myös vanhempi koiramme, jolle ajattelimme alustavasti tarjota rusakkojahdin hurmaa. Pihka on hyvin lähihakuinen, joten maastouduin koiran mukana miehen mennessä otolliseen paikkaan passiin. Kuljin koiran perässä koettaen löytää merkkejä jäniksistä. Äijävuori ei paljastanut kätköjään minulle. Pihkalle se paljasti.

Olin jo liittynyt miehen seuraksi, kun Pihka jatkoi vielä työskentelyä metsän puolella. Sen sitkeys palkittiin ja sai iltapäivän puolella ylös jäniksen ilman ennakoivia herättelyjä. Jänis oli varmasti jättänyt makuunsa ajoissa, koska ajo käynnistyi rähäkkänä, mutta kuitenkin rauhallisena. Ajo kulki Äijävuoren yli ja sieltä kaartaen Pyhälystään. Odotin kamera valmiina uskoen eläimen tulevan takaisin lähtöpaikoille, mutta näin ei käynyt. Ajo meni Pyhälystän kohdalta tielle ja sinne katosivat jäljet. Pihka työskenteli selvittäen tiehukkaa, johon sen kauden ensimmäinen ajo lopulta päättyi.

Jännittävä metsästyspäivä on takana ja täytyy myöntää, että jälkikoiran kokeneella ja pikkutarkalla työskentelytavalla on oikeat hetkensä. Säheltävä nuorikkomme ei tänään loistanut, mutta Pihka näytti meille, miten tämäntyyppisessä kelissä jänis kirjaimellisesti kaivetaan ylös.