Torstaina satoi ensilumi märkänä ja hohtavan valkoisena. Vaikka lumen tulon ja metsästyspäivän väliin jäikin yksi päivä, oli todella epätodennäköistä löytää merkkejä jäniksistä. Valitsimme maastoksi Ilveskallion ja odotimme aamukymmeneen ennen koiran irtilaskua, koska yöllä pakkanen oli tehnyt maasta melko rapsakan (loppujen lopuksi maa ei kuitenkaan ollut niin korppu, kuin millaiseksi sen illalla arvioimme).
Jälkiä emme löytäneet, mikä ei yllättänyt. Jänikset ovat yleensä todella säikkyjä ensilumen aikaan. Muutamat peuran jäljet nähtiin ja kielsin koiraa, kun se niitä haisteli. Katla teki mielestäni erittäin hyvää kylmähakua, parhaimmillaan 200-300 metrin etäisyyksiin asti. Keskimäärin hakulenkki oli 100 metriä. Koira haki melkein puolitoista tuntia ennen kuin löysi vanhat, ehkä lumisateen aikaiset jäljet (jälkiä ei näkynyt, mutta koiran käytöksestä pääteltiin riistaksi jänis). Työskenteli tiiviisti ilman herättelyä (vanha jälki ei kuumentanut haukkuun asti), muttei erinomaisesta yrityksestä huolimatta saanut sitä ylös. Päätettiin, että keli on niin paha, että autetaan ylösottoa ja kuljettiiin alue metelöiden läpi. Ei auttanut. Liian tiukassa oli. Harmitti koiran puolesta, kun haku oli tosi hyvää ja olisi ansainnut ylösoton ja ajonkin siitä.
Lopulta luovutettiin ja päätettiin siirtyä toiseen erään eri maastoon. Valitettavasti tästä maastosta löytyi riesaksi asti sorkan jälkiä ja hieman kylmäsi löysätä koira sellaiseen maastoon viime viikkojen huonojen peurakokemusten vuoksi.
Katla teki pari laajaa lenkkiä maastoon, muttei niiltä löytynyt tuoreita hajuja. Joimme odotellessamme kahvit auton vieressä. Yhtäkkiä koira palasi kovaa vauhtia auton luokse tohkeissaan ja haukahtikin siinä kerran. Päätimme mennä tarkistamaan, mikä Katlaa oli hämmentänyt maastossa. Kytkin koiran ja menimme paikkaan, josta koira oli palannut auton luokse. Löysimme noin sadan metrin päästä järven rannalta saukon jäljet. Se oli uinut rantaan ja noussut maihin ja sukeltanut muutamien metrien jälkeen takaisin järveen. Katla oli todennäköisesti nähnyt eläimen (tassunjäljet näkyivät muutaman metrin päästä saukon jäljistä). Päästin koiran uudelleen irti ja annoimme sen vielä hakea hetken.
Tänään harjoiteltiin pääasiassa kylmähakua ja luoksetuloa. Kytkin koiran noin kolmen tunnin aikana viisi kertaa. Lisäksi erityistä tyytyväisyyttä ja pientä mielenrauhaa saavutettiin, kun Katla ei lähtenyt peuran tuoreille jäljille, joita maastossa oli runsaasti. On helpottavaa, että peura-ajo-ongelma kehittyy vain silloin, jos koira törmää eläimiin maastossa. Jos se innostuisi jo niiden jäljistä voimakkaasti, tänään oltaisiin saatu kuulla raikuvaa sorkka-ajoa. Onneksi näin ei ollut.
 |
| ©RH Katla ihmettelee saukon hajuja |
Katla teki pari laajaa lenkkiä maastoon, muttei niiltä löytynyt tuoreita hajuja. Joimme odotellessamme kahvit auton vieressä. Yhtäkkiä koira palasi kovaa vauhtia auton luokse tohkeissaan ja haukahtikin siinä kerran. Päätimme mennä tarkistamaan, mikä Katlaa oli hämmentänyt maastossa. Kytkin koiran ja menimme paikkaan, josta koira oli palannut auton luokse. Löysimme noin sadan metrin päästä järven rannalta saukon jäljet. Se oli uinut rantaan ja noussut maihin ja sukeltanut muutamien metrien jälkeen takaisin järveen. Katla oli todennäköisesti nähnyt eläimen (tassunjäljet näkyivät muutaman metrin päästä saukon jäljistä). Päästin koiran uudelleen irti ja annoimme sen vielä hakea hetken.
Tänään harjoiteltiin pääasiassa kylmähakua ja luoksetuloa. Kytkin koiran noin kolmen tunnin aikana viisi kertaa. Lisäksi erityistä tyytyväisyyttä ja pientä mielenrauhaa saavutettiin, kun Katla ei lähtenyt peuran tuoreille jäljille, joita maastossa oli runsaasti. On helpottavaa, että peura-ajo-ongelma kehittyy vain silloin, jos koira törmää eläimiin maastossa. Jos se innostuisi jo niiden jäljistä voimakkaasti, tänään oltaisiin saatu kuulla raikuvaa sorkka-ajoa. Onneksi näin ei ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti