Vuoden alku ei ole sujunut jahtitoiminnan osalta kovinkaan hyvin. Syynä on ollut vaihtelevasti omat sairastelut, huonot kelit ja toisinaan silkka epäonni. Muutama hieno jahtipäivä tähänkin epäonnen alkuvuoteen on kuitenkin mahtunut, vaikka ilman saalista ollaankin jääty.
Pihka on loistanut niinä päivinä, kun se mukaamme on päässyt ja vaikkei sen hakuominaisuudet ole iän myötä kehittyneet, niin ajovarmaksi sitä voi tituleerata. Pihka ajaa vakaan hitaalla tyylillään ja hyvin jälkitarkasti, mikä tietyissä keliolosuhteissa on toimivaa. Toisaalta parina kertana lumipeite on ollut niin paksu, ettei töppöjalkainen koira oikein silloin ole pystynyt etenemään metsässä.
Alla varmaan Pihkan kauden paras ajo, jossa koiralla oli puolentoista tunnin ajon aikana vain pari lyhyttä katkosta ajossa. Hukiksi niitä ei voi kutsua, koska ajallisesti kestivät tuskin muutamaa minuuttia. Lopulta Pihka kytkettiin tiehukalta, jota onneksi ei ehtinyt ratkaista ennen saapumistamme. Päivä kun alkoi silloin jo uhkaavasti hämärtyä.
Katla on pitäytynyt metsäjäniksissä ajoeläintä valitessaan. Siihen voimme olla erittäin tyytyväisiä. Yhtään tiedossa olevaa sorkkaeläinajoa ei tälle vuodelle ole tullut. Katla on tehokas hakija ja riuska ylösottaja. Valitettavasti ajovarmuus on ailahtelevaa. Koira tuntuu menettävän kiinnostuksensa ajoon, heti kun hiukankin vaikeampi tilanne metsässä tulee vastaan. Onneksi Katla on pikkuhiljaa edistynyt myös hukkien selvittelyssä. Sen kehittyminen jatkossa on kiinni siitä, milloin se alkaa ymmärtää, ettei jänis hukalla lähde lentoon tai tee mystistä tyhjyyteen katoamista, vaan sen temput on ratkaistavissa.
Alla Katlan taidonnäyte ystävänpäivältä.
Näissä asetelmissa siis eletään kauden loppua ja koetetaan vielä päästä muutamia kertoja maastoon riistaa etsimään. Toivottavasti pysytään terveinä ja kelit suosisivat meitä näinä viimeisinä viikkoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti