Basset RMJ 2015

Jänisjemman koirat eivät suoranaisesti tänä vuonna Suomen Bassetkerho ry:n ja Muohijärven metsästysseuran järjestämään bassettien rotumestaruusjälkikokeeseen osallistuneet. Olin Pihkan ilmoittanut RMJ-kokeeseen, mutta kolme päivää ennen koetta koira aloitti juoksun ja jouduin perumaan sen osallistumisen. Katla osallistui RMJ-kokeen rinnalla pidettyyn tavalliseen mejä-kokeeseen avoimessa luokassa.

©TU Basset RMJ 2015 voittajakoirakko

Olen tällä kertaa erityisen kiitollinen järjestäjille, koska Pihkan juoksun alkamisen lisäksi aiheutimme heille ylimääräistä päänvaivaa, kun miehen tapaturman vuoksi emme osallistuneet edellisen päivän jälkitalkoisiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduimme käyttämään ns. "valmisjälkikortin". Olen ennenkin halunnut kokeilla osallistumista valmisjäljelle eli ilman edellisen päivän talkoisiin osallistumista ja siten myös osallistumista ilman oppaan roolia.

©TU Basset RMJ 2015 Hopea, bb "Foxie"

Valmisjäljessä positiivisena asiana pidin työmäärän huomattavaa vähenemistä ja sitä, että toisen päivän ajomatka koepaikalle jäi väliin. Toisaalta negatiivista oli piinallisen pitkä odotusaika koepäivänä. Normaalistikin pitkältä tuntuva koepäivä tuntui vieläkin pidemmältä, kun odotti, odotti ja vielä kerran odotti. Lisäksi oikean maaston löytäminen oli paljon haastavampaa, kun ei ollut edellisenä päivänä alueella ajellut. Minun pitää myös myöntää, että nautin oppaan roolista; tykkään suunnistaa reitin ja seuraavana päivänä nähdä vieraan koiran suorituksen itsetehdyllä "radalla". Se on palkitsevaa, erityisesti jos koira menestyy hyvin.

Oppaana en siis tällä kertaa päässyt toimimaan. Ennen ylituomarin puhuttelun alkua kävi ilmi, että RMJ-kokeeseen oli tulossa koira, jolla ei ollut vielä ohjaajaa. Ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi ja yhtäkkiä ohjattavanani oli kaksi bretagnenbassettia: Katla ja Foxie-niminen uroskoira. Näin pääsin sittenkin "osallistumaan" RMJ-kokeeseen.

Kokeisiin osallistui yhteensä 17 koiraa, joista bassetteja yhteensä vain viisi (RMJ-kokeessa kolme bassettia). Kokeessa oli poikkeuksellisen vähäinen basset-osallistujamäärä tänä vuonna. RMJ-kokeen ylituomarina toimi Juhani Heikniemi ja tukikokeen ylituomarina Kari Muje. Tukikokeen toinen tuomari oli Satu Koski. Kokeen keskuspaikkana toimi Hornion ulkoilumaja, lähempi tutustuminen paikkaan paljasti sen toimineen joskus kauan sitten myös koulurakennuksena.

©RH Hornion ulkoilumaja, Sastamala

Kaikki koirat läpäisivät pidetyn laukauksensietotestin ylituomarin puhuttelun ensin aloitettua kokeen. Katla sai jäljen AVO2, joten siirryimme odottelemaan vuoroamme maastoon. Oli tosi vaikeaa löytää paikalle, koska emme saaneet mitään karttaa alueelta (näin kartan vilaukselta). Jälki oli tosi lähellä, mutta siitä huolimatta löysimme ensin jäljen VOI9 ja lopulta piti pyytää tarkempia ajo-ohjeita lisää.

<!--Diabetesasiaa -->
Myönnän, että olin huomattavan hermostunut. Jännitys voi nostaa diabeetikon verensokereita. Ensimmäistä kertaa kokeessa "lisävarusteenani" oli sensoroiva insuliinipumppu. Verensokerikäyrä oli melkolailla nousussa jo ennen maastoon pääsyä. En uskaltanut tehdä korjauksia, koska pelkäsin romahdusta toiseen suuntaan. Vasta Katlan päästyä kaadolle havaitsin, että insuliinipumppu piippasi taukoamatta hälytystä. En yhtään kuullut sitä suorituksen aikana. Höm, ai miten niin hyvä keskittymiskyky? Onneksi se varoitti vain korkeasta verensokerista, eikä mitään isoa hätää ollut. En olekaan aiemmin onnistunut olemaan huomaamatta värinähälytystä ja tosiaan laite tiukensi turvatoimia, kun en kuitannut huomanneeni varoitusta.
<!--Diabetesasia loppu -->

©RH Katla

Katlan suorituksesta sen verran, että keskityin erityisesti lähtötilanteen lähes alleviivaavaan ohjaukseen. Koiran valjaista kiinnipitäen ohjasin koiran makaukselle haistelemaan. Yleensä olen aina tässä vaiheessa irrottanut otteen valjaasta ja alun sallittu ohjausmatka (kymmenen metriä) on ns. karannut käsistäni, koska Katla "räjähtää" liikkeelle. Tällä kertaa roikuin kiinni Katlan valjaassa lähes koko ohjausmatkan ja uskon, että se vaikutti jonkun verran koiran suoritukseen. Räjähdystä se ei estänyt, mutta se tapahtui kymmenen metriä normaalia myöhemmin ja ehkä koiran päähän jäi paremmin sille määräämäni työtehtävä?

Olin positiivisesti yllättynyt. Katla keskittyi tosi hyvin sille annettuun tehtävään. Nopeutta meillä oli ihan liikaa ja tuomarikin siitä kerran suorituksen aikana huomautti. Jarrutan sormet valkoisena ja pää hikeä valuen, mutta myönnän, että ihan huomaamatta vauhti maastossa kiihtyy, jollen keskity siihen kokoajan ja estä koiraa. Nopeus on yksiselitteisesti ohjaajan, ei koiran vika. Alku mentiin avoimemmassa maastossa laajemmalla työskentelyllä, mutta noin puolesta välistä eteenpäin maasto muuttui todella tiheäksi ja sen koira kulki erinomaisen tarkasti. Molemmat kulmamakaukset Katla merkkasi hyvin. Valitettavasti toisella osuudella harhautui jäljen sivuun. Tuomari tulkitsi sen hirvieläinten jäljille lähtemiseksi, mutta omasta mielestäni koira ei näyttänyt selkeitä "keinojälki vaihtuu nyt riistaan jubidubidaa" -eleitä. Katla vaikutti vain harhautuvan jäljen sivuun, eikä sitten enää osannut/viitsinyt selvittää hukatun jäljen sijaintia. Hukkahan siitä jokatapauksessa tuomittiin. Jäätiin siis ihan vähän siitä ensimmäisestä ykköstuloksesta, jota olen jo pari vuotta sinnikkäästi tavoitellut. Tuloksena AVO2 pistein 37/50, koeselostuksen voi lukea Katlan tulossivulta.

©RH Foxie

Katlan suorituksen jälkeen kiiruhdimme voittajajäljelle Foxien kanssa. En valitettavasti ehtinyt tutustua koiraan yksilönä juuri ollenkaan. Haastetta lisäsi se, että Foxien koulutuskieli oli ruotsi. Pikaopettelin käskyn "Spår" ja "Kom hit". Lisäksi sopivissa paikoissa koetin palkata "Snäll hund" tai "Jätte bra". Onneksi Foxie suhtautui huonoon kielipäähäni sallivasti. Näytin sille alkumakauksen ja se päätteli jo siitä, mitä siltä odotettiin. Mielestäni Foxie oli mukavanopeuksinen jäljestäjä ja hauskasti tykkäsi urosten tapaan konkreettisesti merkata makaukset virtsaamalla. Jäljityksen alussa kääntyi useasti katsomaan minua kuin tarkistaakseen tulenko vielä perässä. Valitettavasti yksi harhautuminen jäljen sivuun johti hukkaan asti. Ilman sitä koiran suoritus oli erittäin hyvä. Foxie sai tulokseksi VOI2 pistein 39/50 ja sillä se sijoittui RMJ-kokeessa hopealle. Vaikken tunne koiranomistajaa, niin tätä kautta toivotan onnea myös hänelle.

©RH Basset RMJ 2015 Pronssi, pbgv "Teuvo"

Bassettien 2015 rotumestariksi jäljellä ylsi (toisena vuotena perättäin) ylivoimaisesti gbgv Dinetten Grand Faucille "Elli" tuloksella VOI1 47/50.

©RH Ipohin Unto, AVO-luokka

Pitkäksi venähtäneestä päivästä huolimatta kokeessa vallitsi hyvä kennelhenki ja oli miellyttävää jutella muiden mejä-harrastajien kanssa. Isot kiitokset järjestäjille, oppaille ja tuomareille kokeen mahdollistamisesta. Erityiskiitokset Katlan muulle huoltojoukolle, jota ilman ei oltaisi päästy lähellekään koepaikkaa.