Täydellinen äänettömyys pimeässä metsässä. Näin talven pimeimpänä hetkenä eivät edes linnut ole aloittaneet aamukonserttiaan. Hengitys näkyy huuruisina pilvinä ympärillämme. Otsalamppujemme valokehät leikkaavat pimeyttä, kun kuuntelemme metsän hiljaisuutta.
Valkeana hohtavan jänis vilahtaa metsäuralla. Olen auttamattoman myöhässä kamerani kanssa. Koiran haukku lähestyy. Uralle tullessaan se pyörähtää kuin suuntaahakien ja näen sen hännän heiluvan kiivaasti. Se nauttii jahdista ja kuuman jäljen seuraamisesta.
©RH Metsäjänis Lonsissa |
Odotus päättyy, kun koiran haukahdus etäämmältä rikkoo äänettömyyden. Jäljet ovat löytyneet, se kertoo meille. Metsän pimeys alkaa väistyä ja ilman lamppuakin näkee metsäuran tiukan kurvin ja korkeiden kuusten muodostamat hahmot sen rinnalla. Kuuluu varovaista rapinaa ja tasaista naputusta. Olen näkevinäni metsähiiren vipeltävän pystyyn kuolleessa heinikossa. Käpytikan naputus taukoaa sen lennähtäessä seuraavaan puuhun.
Kiivas ajohaukku alkaa, kun koira saa jäniksen liikkeelle makuultaan. Hetkeä aiemmin kohmeessa olleet kädet lämpenevät, kun keho riehaantuu tuottamaan adrenaliinia. Odotellessa koettu palelu hämärtyy epämääräiseksi muistoksi. Jahdin lumo tarttuu meihin. Siirrytään parempaan paikkaan, jotta olisi mahdollista nähdä koiran ylösottama jänis.
Koiran haukku kaikuu kuuluvasti tuulettomassa kelissä. Haukun taukoaminen, äänenpainot ja haukun tiheys antavat viitteitä metsän tapahtumista. Kuuntelemme ja havainnoimme ihmisen heikoilla aisteilla ja käytämme tutkan antamaa tietoa paikataksemme puutteemme.
Valkeana hohtavan jänis vilahtaa metsäuralla. Olen auttamattoman myöhässä kamerani kanssa. Koiran haukku lähestyy. Uralle tullessaan se pyörähtää kuin suuntaahakien ja näen sen hännän heiluvan kiivaasti. Se nauttii jahdista ja kuuman jäljen seuraamisesta.
Näemme jäniksen vielä kahdesti samalta paikalta seisten. Vähitellen jänis saa koiran eksytettyä jäljiltään ja koiran ajo hyytyy ensin katkeilevaksi ja lopulta pitkäksi hukaksi asti. Lähdemme kulkemaan koiraa kohti. Häntä heiluen se tulee hukalta luoksemme.
Aamu on jo kirkastunut talvisen pimeäksi päiväksi. Ensimmäinen jahtierä on ohitse ja siirrymme seuraavaan maastoon. Huomaan valottoman otsalampun olevan vielä päässäni, vaikkei sitä olisi tarvittu enää useampaan tuntiin.
Nää on niin ihania nämä teidän tarinat :)
VastaaPoistaKiitos kehuista, hienoista kokemuksista on helppo kirjoittaa.
Poista