Itseäni on aina jollain tasolla huvittanut metsästyskertomukset, jotka päättyvät lausahdukseen: "Se meni ladon alle". Olen kuullut sen lounaisrannikolla asuvan suusta "Se men lado all" ja savolaisittain muotoiltuna: "Se on männö laon alle" (korjatkaa, jos muistan väärin). Sanonta toki kuuluu murrealueesta riippuen hieman eri tavalla, mutta sanoma on silti selvä: Jahti loppui ylitsepääsemättömään esteeseen, kun riista päätti piiloutua.
Olemme välttyneet omakohtaisilta kokemuksilta, mitä tulee siihen, että riista hakeutuu tämän tyyppisesti piiloon kesken jahdin. Siksi ladon tai muu suojan alle menevä riista on tuntunut suhteellisen kaukaiselta vaihtoehdolta. Yleisempi on kenraalihukka, jolloin koira kadottaa riistan jäljet eikä enää kykene löytämään niitä uudelleen edes pidemmän ajan kuluessa.
Keli rannikolla on murheellinen. Tarjolla on pimeää, tuulista tai märkää säätä, yleensä nämä kaikki toisiinsa yhdistäen. Vettä on satanut yhtämittaisesti lähes kolme viikkoa. Jos metsä olisi tiskirätti, sillä ei kannattaisi yrittää kuivata mitään edes kunnon rutistuksen jälkeen. Metsäojat tulvivat yli äyräiden ja suopohjainen maasto yrittää vohkia varomattomalta kulkijalta saappaat imaisemalla ne sisuksiinsa. Yksikään itseään kunnioittava riistaeläin ei liikahda metriäkään, jos jurottaminen suojaisessa paikassa on vaihtoehtona. Näissä olosuhteissa tarvitaan koiralta vahvoja hakuominaisuuksia ja jääräpäistä sinnikkyyttä ylösoton onnistumiseksi.
Katla pääsi jo perjantaina maastoon, mutta Punnansuossa otettu erä jäi tyhjäksi. Yhden peuran koira pelästytti liikkeelle ja ajoi sitä pari minuuttia. Onneksi nämä peura-ajot jäävät sillä poikkeuksetta karkoitustyyppisiksi.
Lauantaina valitsimme maastoksi Ilveskallion, koska keli oli kurja ja ajattelimme, ettei koiran mahdollisuuksia ainakaan maastovalinnalla kannata heikentää. Tämä taisi olla syksyn neljäs kerta Katlalla tässä maastossa. Kaksi kertaa jänis on saatu liikkeelle (ajo 1 ja ajo 2). Vain kerran ollaan jääty ilman ylösottoa.
Katla haki tutussa maastossa reippain ottein. Haussa eteni yli 400 metriin meistä ja siirryimme koiran perässä lähemmäs sitä. Vettä ripsautteli ja istuimme kuusien suojaamassa rinteessä. Myös Pihka oli mukana maastossa. Kuultiin muutama herättelyhaukahdus, kun jäniksen yöllinen syönnöspaikka löytyi. Sen jälkeen Katla jatkoi ääneti työskentelyä.
Kauan ei tarvinnut odottaa, kun koira sai jäniksen ilman ennakoivaa herättelyä ylös. Taisi äänestä päätellen nähdä jäniksen lähdössä. Jänis ohitti meidät alle sadasta metristä heti ajon käynnistyttyä. Ensimmäinen kierros oli lyhyt. Kieppiin tuli matkaa tuli varmaan noin 600 metriä. Toisella kierroksella samasta kohtaa ohi meistä, mutta teki pitkän piston maastoon tulosuuntaamme. Katla ajoi ääneti pätkän tieltä takaisin tultaessa. Loppuosuus mentiin samaa jälkeä kuin ensimmäisellä kierroksella.
Kolmannen kerran jänis meni taas samasta kohtaa ohitsemme, mutta tällä kertaa kaartoi Ilveskallion rinteille ja sieltä pohjoiseen. Emme nähneet jänistä kertaakaan, koska pidimme sijaintimme, jottemme häiritsisi ajon kulkua. Läheltä se meidät kolme kertaa ohitti ja varmasti tiesi tarkasti paikkamme.
Kun jänis ei saanut eksytettyä Katlaa jäljiltä paluuperillä metsäuralla, se vaihtoi suunnan Ekin perämetsän tielle, jota pinkoi yli 700 metriä asvaltoidulle Rantatielle asti. Tässä kohtaa meidän hermot pettivät passissa ja mies lähti autolla varmistamaan, ettei koira jää isommalla tiellä auton alle. Jänis oli tehnyt ovelan tempun. Se oli ensin juossut asvalttitielle asti ja sieltä tehnyt paluuperät tullen tietä pitkin takaisin lähes makuupaikoilleen asti. Sieltä Katla nappasi sen taas ajoon, mutta edeten vain noin 150 metriä ennen kuin koira jäi haukkumaan paikoilleen. Ja lopulta vaieten kokonaan.
Seurasin koiran työtä tutkan kautta ja ensin mieleen tuli "Ei kai se saanut sitä kiinni!". Lähdin välittömästi tarpomaan Pihka hihnassa kohti Katlaa. Vetinen litinä vaan kuului, kun siirryimme maastossa noin 300 metriä. Kun tulin Ekin perämetsän tielle, näin Katlan liikkuvan noin 60 metrin etäisyydellä itsestäni. Sain sen kutsumalla tulemaan luokseni ja kiinni. Verta ei näkynyt, mutta ajateltiin miehen kanssa käydä vielä tarkistamassa paikka, jossa Katla haukkui paikoillaan useita minuutteja.
Heti paikalle saapuessamme oli selvää, mitä oli tapahtunut. Pellon reunassa oli kaksi vanhaa latoa, joiden alle jänis olisi mahtunut, muttei Katlan kokoinen koira. "Se meni ladon alle", totesin huojentuneena ääneen ja nauratti tämä itsestäänselvä repliikkini. Vettä satoi kaatamalla ja palasimme autoon.
Koska olimme jo läpimärkiä, päätimme käydä nopeasti tarkistamassa vielä toisen maaston. Koskenmetsän jäniskantaa ei olla tänä syksynä tutkittu. Katla haki vähän mielenkiinnottoman oloisesti, mutta irtosi kuitenkin hakuun. Jotain heräteltävää koira löysi, mutta puolentoista tunnin haun jälkeen otin koiran kiinni, kun tuli tuloksettomalta hakulenkiltä luokseni.
 |
| ©RH Pihka tuomarina maastossa |
Keli rannikolla on murheellinen. Tarjolla on pimeää, tuulista tai märkää säätä, yleensä nämä kaikki toisiinsa yhdistäen. Vettä on satanut yhtämittaisesti lähes kolme viikkoa. Jos metsä olisi tiskirätti, sillä ei kannattaisi yrittää kuivata mitään edes kunnon rutistuksen jälkeen. Metsäojat tulvivat yli äyräiden ja suopohjainen maasto yrittää vohkia varomattomalta kulkijalta saappaat imaisemalla ne sisuksiinsa. Yksikään itseään kunnioittava riistaeläin ei liikahda metriäkään, jos jurottaminen suojaisessa paikassa on vaihtoehtona. Näissä olosuhteissa tarvitaan koiralta vahvoja hakuominaisuuksia ja jääräpäistä sinnikkyyttä ylösoton onnistumiseksi.
Lauantaina valitsimme maastoksi Ilveskallion, koska keli oli kurja ja ajattelimme, ettei koiran mahdollisuuksia ainakaan maastovalinnalla kannata heikentää. Tämä taisi olla syksyn neljäs kerta Katlalla tässä maastossa. Kaksi kertaa jänis on saatu liikkeelle (ajo 1 ja ajo 2). Vain kerran ollaan jääty ilman ylösottoa.
Katla haki tutussa maastossa reippain ottein. Haussa eteni yli 400 metriin meistä ja siirryimme koiran perässä lähemmäs sitä. Vettä ripsautteli ja istuimme kuusien suojaamassa rinteessä. Myös Pihka oli mukana maastossa. Kuultiin muutama herättelyhaukahdus, kun jäniksen yöllinen syönnöspaikka löytyi. Sen jälkeen Katla jatkoi ääneti työskentelyä.
Kauan ei tarvinnut odottaa, kun koira sai jäniksen ilman ennakoivaa herättelyä ylös. Taisi äänestä päätellen nähdä jäniksen lähdössä. Jänis ohitti meidät alle sadasta metristä heti ajon käynnistyttyä. Ensimmäinen kierros oli lyhyt. Kieppiin tuli matkaa tuli varmaan noin 600 metriä. Toisella kierroksella samasta kohtaa ohi meistä, mutta teki pitkän piston maastoon tulosuuntaamme. Katla ajoi ääneti pätkän tieltä takaisin tultaessa. Loppuosuus mentiin samaa jälkeä kuin ensimmäisellä kierroksella.
Kolmannen kerran jänis meni taas samasta kohtaa ohitsemme, mutta tällä kertaa kaartoi Ilveskallion rinteille ja sieltä pohjoiseen. Emme nähneet jänistä kertaakaan, koska pidimme sijaintimme, jottemme häiritsisi ajon kulkua. Läheltä se meidät kolme kertaa ohitti ja varmasti tiesi tarkasti paikkamme.
Seurasin koiran työtä tutkan kautta ja ensin mieleen tuli "Ei kai se saanut sitä kiinni!". Lähdin välittömästi tarpomaan Pihka hihnassa kohti Katlaa. Vetinen litinä vaan kuului, kun siirryimme maastossa noin 300 metriä. Kun tulin Ekin perämetsän tielle, näin Katlan liikkuvan noin 60 metrin etäisyydellä itsestäni. Sain sen kutsumalla tulemaan luokseni ja kiinni. Verta ei näkynyt, mutta ajateltiin miehen kanssa käydä vielä tarkistamassa paikka, jossa Katla haukkui paikoillaan useita minuutteja.
Heti paikalle saapuessamme oli selvää, mitä oli tapahtunut. Pellon reunassa oli kaksi vanhaa latoa, joiden alle jänis olisi mahtunut, muttei Katlan kokoinen koira. "Se meni ladon alle", totesin huojentuneena ääneen ja nauratti tämä itsestäänselvä repliikkini. Vettä satoi kaatamalla ja palasimme autoon.
Koska olimme jo läpimärkiä, päätimme käydä nopeasti tarkistamassa vielä toisen maaston. Koskenmetsän jäniskantaa ei olla tänä syksynä tutkittu. Katla haki vähän mielenkiinnottoman oloisesti, mutta irtosi kuitenkin hakuun. Jotain heräteltävää koira löysi, mutta puolentoista tunnin haun jälkeen otin koiran kiinni, kun tuli tuloksettomalta hakulenkiltä luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti