SM-ajokoe oli Katlalle uuvuttava reissu. Koira nukkui lähestulkoon kaksi vuorokautta ennen kuin alkoi näyttää omalta energiseltä itseltään. Ehdin jo hieman huolestuakin, koska Katla siristeli silmiään ja kulki silmät hieman kiinni kokoajan. Onneksi lepo riitti toipumiseen.
Tänään koira parin viikon levon jälkeen oli täynnä energiaa ja työskenteli hienosti jäniksen löytämiseksi. Parin tunnin haun jälkeen oli selvää, ettei ylösottoa luultavasti helpolla saataisi. Pariin otteeseen koira kuumeni herättelyyn asti, mutta ajoa ei Katlalle tänään saatu. Pihka oli Katlan erän aikana mukana maastossa kytkettynä.
Paistettiin Rihtniemen laavulla makkarat ennen seuraavan erän ottoa. Aurinkokin valaisi hetken aikaa muuten pimeää ja lumetonta marraskuista päivää.
Oltiin päätetty antaa myös Pihkalle maastoaikaa, joten Katlalle jäi vain yksi erä. Muutenkin otimme päivän melko rauhallisesti, kun laskimme Katlan vasta hieman yli 10 irti Rihtniemen maastoon. Pihka pääsi metsään vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Auvon nuotiopaikkaa lähdin sen kanssa katsastamaan ja mies lähti viemään Katlaa vanhemmilleen. Pihka ehti olla irti vajaan kymmenen minuuttia, kun näin koiran sähköistyvän. Pihka pinkaisi eteenpäin ja samassa alkoi raikuva ajohaukku. Kävelin muutaman kymmenen metriä eteenpäin todetakseni sorkan jäljet mutaisessa maassa. Soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Hän oli ehtinyt juuri jättää Katlan kyydistä ja lähti takaisin koettaen ehtiä ajon eteen. Meillä oli onnea, ja mies ehti autolla kaartaa koiran eteen ennen kuin peura-ajo olisi edennyt hankalampiin maastoihin (jonne autolla ei olisi päässyt lähelle).
Hieman mietittiin jaksetaanko enää koettaa toista maastoa, mutta koska Pihka ehti olla irti tuskin puolta tuntia, päätimme antaa sille toisen mahdollisuuden Äijävuorella. Mies jäi tarkastelemaan rajapyykkejä ja itse kiersin koiran perässä Äijävuorta. Kun olimme toisella puolella aluetta, näin koiran löytävän jäljet. Soitin jälleen miehelle ja kerroin asiasta. Ennen kun ehdin lopettaa puhelua, ajo lähti liikkeelle. Koska tämäkin ajo lähti ylös ilman ennakoivaa herättelyä, epäilin riistaksi peuraa. Olin myös aiemmin nähnyt tuoreennäköisiä sorkanjälkiä maassa, mutta toivoin silti jänisajoa.
Tuskin pari minuuttia pidempään tarvitsi vahvistusta odottaa, kun mies pisti tutkan kautta viestin, että olisi saanut ammuttua naaraspeuran. Huoh. Siitä noin minuutin kuluttua sai Pihkan kytkettyä peura-ajosta. Päätimme metsästyspäivän peurajahtitunnelmiin. Harmi, että Pihka on taas vanhemmalla iällä innostunut peuroista. Syynä luultavasti muutamat peurahaavakkotilanteet, joiden selvittelyssä Pihka on ollut mukana. Onneksi Pihka ei ole peuroille suureksi haitaksi, koska on todella hitaasti ajava koira. Ei silti mielellään anneta sen niitä jahdata, koska jäljitys ja ajo kuitenkin vaativat koiralta erilaista työskentelytapaa.
Tänään koira parin viikon levon jälkeen oli täynnä energiaa ja työskenteli hienosti jäniksen löytämiseksi. Parin tunnin haun jälkeen oli selvää, ettei ylösottoa luultavasti helpolla saataisi. Pariin otteeseen koira kuumeni herättelyyn asti, mutta ajoa ei Katlalle tänään saatu. Pihka oli Katlan erän aikana mukana maastossa kytkettynä.
 |
| ©RH Katla ja Pihka |
Oltiin päätetty antaa myös Pihkalle maastoaikaa, joten Katlalle jäi vain yksi erä. Muutenkin otimme päivän melko rauhallisesti, kun laskimme Katlan vasta hieman yli 10 irti Rihtniemen maastoon. Pihka pääsi metsään vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Auvon nuotiopaikkaa lähdin sen kanssa katsastamaan ja mies lähti viemään Katlaa vanhemmilleen. Pihka ehti olla irti vajaan kymmenen minuuttia, kun näin koiran sähköistyvän. Pihka pinkaisi eteenpäin ja samassa alkoi raikuva ajohaukku. Kävelin muutaman kymmenen metriä eteenpäin todetakseni sorkan jäljet mutaisessa maassa. Soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Hän oli ehtinyt juuri jättää Katlan kyydistä ja lähti takaisin koettaen ehtiä ajon eteen. Meillä oli onnea, ja mies ehti autolla kaartaa koiran eteen ennen kuin peura-ajo olisi edennyt hankalampiin maastoihin (jonne autolla ei olisi päässyt lähelle).
Hieman mietittiin jaksetaanko enää koettaa toista maastoa, mutta koska Pihka ehti olla irti tuskin puolta tuntia, päätimme antaa sille toisen mahdollisuuden Äijävuorella. Mies jäi tarkastelemaan rajapyykkejä ja itse kiersin koiran perässä Äijävuorta. Kun olimme toisella puolella aluetta, näin koiran löytävän jäljet. Soitin jälleen miehelle ja kerroin asiasta. Ennen kun ehdin lopettaa puhelua, ajo lähti liikkeelle. Koska tämäkin ajo lähti ylös ilman ennakoivaa herättelyä, epäilin riistaksi peuraa. Olin myös aiemmin nähnyt tuoreennäköisiä sorkanjälkiä maassa, mutta toivoin silti jänisajoa.
Tuskin pari minuuttia pidempään tarvitsi vahvistusta odottaa, kun mies pisti tutkan kautta viestin, että olisi saanut ammuttua naaraspeuran. Huoh. Siitä noin minuutin kuluttua sai Pihkan kytkettyä peura-ajosta. Päätimme metsästyspäivän peurajahtitunnelmiin. Harmi, että Pihka on taas vanhemmalla iällä innostunut peuroista. Syynä luultavasti muutamat peurahaavakkotilanteet, joiden selvittelyssä Pihka on ollut mukana. Onneksi Pihka ei ole peuroille suureksi haitaksi, koska on todella hitaasti ajava koira. Ei silti mielellään anneta sen niitä jahdata, koska jäljitys ja ajo kuitenkin vaativat koiralta erilaista työskentelytapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti