Nyt on enää alle viikko bassettien SM-ajokokeisiin. Katlalla on ollut kohtuullisen hyvä alkusyksy ja tassuvaivoista huolimatta olemme lähes joka viikonloppu sitä päässeet metsällä käyttämään. Hyviäkin metsästyspäiviä on kertynyt, vaikkei tätä kenraaliharjoitukseksi luonnehtimaani päivää voi oikein hyväksi kehua. Kahta eri maastoa tänään koetettiin ja harmiksemme molemmista Katla löysi peura-ajot. Jänikset olivat tiukassa ja vaikka koira jälkiä saattoi löytääkin, ei niitä saatu tänään liikkeelle.
Kumpaakaan ajoa ei varmistettu, mutta etenkin ensimmäinen eteni tyypilliseen tapaan peuraksi. Katla selvitteli jäniksen jälkiä Laurunsuolla ja törmäsi makuulla olevaan peuraan. Ajo eteni suoraviivaisesti poispäin ja lopulta noin 1,5 km jälkeen koira päätti lopettaa ja palasi ilman kutsua takaisin. Selkeä peurankarkotusajo siis:
Annoimme koiran työskennellä vielä tämän jäkeen jäniksen jäljillä, mutta muutamaa herättelyhaukahdusta lukuunottamatta koira pysyi hiljaa. Lopulta vajaan kahden tunnin haun jälkeen luovutimme alueen suhteen ja vaihdoimme maastoa.
Musta-alhossa Katla ehti olla auki tuskin kymmentä minuuttia kun ajo lähti. Alle minuutin ajon jälkeen koira vaikeni, kun eläin tuli soramontulle, jonne jäljet hukkuivat(?). Tämän ajattelimme olleen jänis, mutta omituiselta tämänkin "ajo" vaikutti.
Katla eteni jälkiä selvitellen ja yhtäkkiä taas ajohaukku alkoi. Jänikseksi ajo kulki liian vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti, joten epäilimme peuraa. Tätä oli jotenkin vaikeampi tulkita, koska Katla antoi rouheasti ääntä eläimelle. Peräti yhdeksänkymmentä haukkua minuutissa! Todella harvinaista Katlalle. Peuraa yleensä ajaa innottomammalla äänellä. Saattoi tuo jänisajokin olla, mutta varsin omituinen sellaiseksi.
Keli oli pilvinen ja sateinen. Ja edellisen päivän yhtäjaksoinen sade todennäköisesti vaikutti jänisten haluun liikkua. Hienosti Katla työskenteli, vaikka kenraaliharjoitus meni osaltamme mönkään. Kai se niiden tarkoitus aina onkin. Kun epäonnistuttiin kenraaliharjoituksessa, niin ehkä onnistutaan viikon kuluttua pidettävässä arvokilpailussa.
Kumpaakaan ajoa ei varmistettu, mutta etenkin ensimmäinen eteni tyypilliseen tapaan peuraksi. Katla selvitteli jäniksen jälkiä Laurunsuolla ja törmäsi makuulla olevaan peuraan. Ajo eteni suoraviivaisesti poispäin ja lopulta noin 1,5 km jälkeen koira päätti lopettaa ja palasi ilman kutsua takaisin. Selkeä peurankarkotusajo siis:
Musta-alhossa Katla ehti olla auki tuskin kymmentä minuuttia kun ajo lähti. Alle minuutin ajon jälkeen koira vaikeni, kun eläin tuli soramontulle, jonne jäljet hukkuivat(?). Tämän ajattelimme olleen jänis, mutta omituiselta tämänkin "ajo" vaikutti.
Katla eteni jälkiä selvitellen ja yhtäkkiä taas ajohaukku alkoi. Jänikseksi ajo kulki liian vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti, joten epäilimme peuraa. Tätä oli jotenkin vaikeampi tulkita, koska Katla antoi rouheasti ääntä eläimelle. Peräti yhdeksänkymmentä haukkua minuutissa! Todella harvinaista Katlalle. Peuraa yleensä ajaa innottomammalla äänellä. Saattoi tuo jänisajokin olla, mutta varsin omituinen sellaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti