Basset SM-ajokoe, Jalasjärvi

Viime viikonloppuna oli bassettien koekauden 2016 toinen päätapahtuma, BASA-kisa eli SM-ajokoe. Ainakin me odotimme tapahtumaa jo pidemmän aikaa, ja viime viikkojen keskusteluissa se on ollut ehdottomasti TOP10 aiheita. Leikkisästi väännettiin kättä miehen kanssa siitä, kumpi meistä ohjaa Katlaa kokeessa. Lopulta sain neuvoteltua kunniatehtävän itselleni. Perheen ainoana palkintotuomarina minulle ei normaaleissa kokeissa sitä mahdollisuutta tavallisesti ole tarjolla.

©RH Mestari 2016, Tuiskupolun Smilla

Matkustimme Jalasjärvelle, Etelä-Pohjanmaalle jo lauantaina ja majoituimme kokeen keskuspaikasta noin 15 km etäisyydellä oleviin hirsimökkeihin. Mökit olivat vuokrattu Suomen Bassetkerhon käyttöön Kuhan Keitaalta. Paikka oli siisti, vaikka näin pimeään talviaikaan mökit olivat melko kylmiä. Saavuimme neljän aikaan iltapäivällä ensimmäisten joukossa paikalle. Päämökissä oli avotakka, johon teimme kotoisasti tulet ja illan mittaan ainakin päämökin lämpötila nousi melkein liikaakin. Kävimme illalla tutustumassa myös kokeen keskuspaikkana toimivaan Jalasjärven Metsästysseura Riista ry:n majaan, jossa tarjolla oli lämmin iltapala. Loppuilta vietettiin majoituspaikassa saunoen ja jutellen paikalle saapuneiden tuomarien ja kokeeseen tulevien koiranohjaajien kesken. Lyhyen yön nukuin siskonpedissä kahden ihanan bretagnenbassetin kanssa.

©RH SM-ajokokeen palkintoja

Koska moni saapui kokeeseen vasta itse koepäivänä, maastoarvonnat ja kuvaamiset jäivät varsinaiseen koepäivään. Erityisesti kuvausten osalta harmitti, koska koirista ohjaajineen ei otettu tällä kertaa potretteja, ja lisäksi koko koeporukan yhteiskuva jäi ottamatta koepäivän kiireessä.

Varsinaisena koepäivänä kokoonnuttiin kuudelta majalle, missä tarjolla oli aamupala. Keli oli parantunut hieman parista edellisestä päivästä, mutta vaikka sade ja tuuli olivat laantuneet, ilma oli tihkusateinen ja lämpötila muutamassa plussa-asteessa. Vielä pari päivää ennen maastossa oli ollut lunta, mutta runsaiden vesisateiden jälkeen kokeen keliksi vahvistui paljas maa. Pääsääntöisesti valkeassa talvikarvassa olevat jänikset eivät tällaisessa säässä paljonkaan liiku. Tiedossa oli, että ylösotot tulisivat olemaan tiukassa.

Rekisteri- ja rokotustodistusten tarkistus alkoi noin puoli seitsemältä. Ylituomari Jarmo Rädyn puhuttelu alkoi hieman jäljessä aikataulusta, koska yhtä ryhmätuomaria odotettiin saapuvaksi. Tämä ei kuitenkaan viivästyttänyt paljonkaan maastoihin lähtöä, vaan tiivistetyn puheen ja maastoarvontojen jälkeen koirakot lähtivät siirtymään tuomareineen maastoihin.

Larvakylä/Uusimaa: bretagnenbassetti, uros, Joker Des Gras Cevenols, "Jokke"
Pihlajasaari/Korvakangas: bretagnenbassetti, narttu, Woodsman's Beretta, "Bertta"
Rustari: bretagnenbassetti, narttu, Åstdalen's Unique, "Unkka"
Palolahti: petit basset griffon vendéen, uros, Fragola Ursus Upeus, "Teukka"
Kaupinkorpi: bretagnenbassetti, narttu, Vainukorven Catla, "Katla"
Kylmäänen: bretagnenbassetti, uros, Exclamation Le Chiffre, "Basil"
Äpätti: bretagnenbassetti, uros, Invincible Du Rallye Terre Courage, "Rafa"
Lahdentie/Honkimäki: bretagnenbassetti, narttu, Meccala Niiskuneiti, "Nuusku"
Keskisentie: bretagnenbassetti, narttu, Tuiskupolun Smilla, "Smilla"

Vaikka koiranohjaajan rooli tavallaan on vaatimaton, huomasin ettei samanlaista selvää yleiskuvaa koetapahtumasta jäänyt kuin aikaisemmista SM-kokeista, joissa olen ollut mukana turistina. Huomio kiinnittyi enemmän oman koiran asioihin. Mihin pitää viedä rokotus- ja rekisteripaperit sekä osanottomaksu? Mikä maasto arvonnassa saadaan? Ketkä kaksi tuomaria mukaamme lähtee? Millaiset eväsleivät teen tuomareille ja mahdolliselle maasto-oppaalle? Täytinkö jo termospullon kahvilla? Tarkistetaanko omalta koiralta mikrosiru? Miltä koiralta otetaan doping-näytteet? Milloin aikaisintaan saa laskea koiran irti? Päässä vilisi tehtävälista, jonka kohtia ruksin sitä mukaa, kun sain asioita hoidettua. Tämän lisäksi jännitti niin, että tuskin sain syötyä.

Jännittäminen sinällään on turhaa, koska kun koira lasketaan irti, koiraohjaaja kulkee vain tuomariryhmän mukana. Mikäli tutkapantaa käytetään, ohjaaja näyttää GPS-tutkasovelluksen kautta tuomareille koiran hakua ja soittaa tarvittaessa puhelun pantaan. Erien välillä koira tietysti pitää saada kiinni, ja lisäksi pitää ilmoittaa kysyttäessä kumman eristä ottaa pitkänä. Itse en näitä kuitenkaan jännittänyt. Enemmän jännitys liittyi koiran suoritukseen, vaikka siihen ei ohjaaja voi paljonkaan vaikuttaa.

Aika maastossa meni yllättävän nopeasti. Katla päästettiin irti metsäuralta klo 8:30. Koira teki pari lyhyehköä muutaman minuutin mittaista hakulenkkiä. Kolmas laajempi hakulenkki tuotti tulosta, ja koira löysi jäljet. Hetken tongittuaan niitä kuultiin myös herättelyhaukahduksia. Itsestäni tuntui, että koiralla meni järkyttävän pitkään saada jänis liikkeelle. Oikeasti ei siinä kovin montaa minuuttia kulunut, koska ensimmäinen ajokirkaisu kuultiin 9:13.

Ensimmäinen ajo sujui koiralta yllättävän ajovarmasti. Haukku oli paikoitellen hyvin tiheää, mutta epäselvissä tilanteissa ja hukilla koira työskenteli pääsääntöisesti ääneti. Tästä syytä ajo vaikutti katkeilevalta, alle viiden minuutin "hukkia" koiralla oli runsaasti. Löysempi koira nämä olisi varmasti huutanut kaikki läpi. Kiitosta Katla sai kuuluvasta ja kertovasta äänestä. Valkoinen jänis nähtiin ajossa kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla koko tuomariryhmä näki jäniksen.

Otin ensimmäisen erän pitkänä, ja lähdin sen loputtua kytkemään koiraa noin 350 metrin etäisyydeltä. Onneksi sillä oli epäselvempi hetki ajossa, enkä huutamisellani aiheuttanut jäniskarkkoa. Katla tuli kutsusta luokseni, kun pääsin noin 50 metrin etäisyydelle koirasta. Toinen tuomari vitsaili ja sanoi, että tähän astisista nopein kiinniotto (aikaa meni 7 minuuttia). Ajoa ensimmäisestä erästä saatiin Katlalle laskettua 115 minuuttia, johon olin hyvin tyytyväinen.

Toinen erä alkoi heti epäonnisissa tunnelmissa. Vaihdettaessa maastoa auton pohja kolahti johonkin isompaan kiveen. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut. Nähtiin myös matkalla hirvikoiramies, jonka hirvikoiran haukku oli ensimmäisessä erässä hieman häirinnyt ajon kuuntelua. Onneksi koira ei kuitenkaan tullut samalle alueelle.

Kävelimme koira kytkettynä toisen erän maastoon ja luvan saatuani irroitin pannan. Lähes samalla hetkellä koira jähmettyi. Muutaman sadan metrin etäisyydellä kohosi tuulivoimala, jonka siivet pyörivät ja ujelsivat. Katla säikähti sille täysin uutta ilmestystä eikä suostunut irtoamaan hakuun. Se tuijotti vuorotellen meitä ja tuulivoimalaa eikä luottanut olevansa turvassa tältä hirviöltä. Lähdimme kulkemaan pois päin voimalasta, mutta koiran haku oli sille hyvin epätyypillistä. Harhaili vaan muutamia kymmeniä metrejä meidän sivussa. Muutamia kertoja pysähdyttiin odottamaan, kun se teki pari pientä lenkkiä sivuun, mutta kun jälkiä ei löytynyt se palasi varautuneen oloisena luoksemme.

Surkeasta hausta huolimatta törmättiin jänikseen jälkiin, joita koira lähti innokkaan oloisesti selvittämään. Siinä kohtaa sain ohjaajana hieman uskoa takaisin, vaikka huonoa hakua surinkin. Siirryimme avoimempaan maastoon tiheän metsän laidalle, jotta kuulisimme mikäli koira saa ajon liikkeelle. Koira työskenteli ääneti. Lopulta ajo lähti tiheästä taimikosta ilman ennakoivaa herättelyä liikkeelle hyvin läheltä meitä.

Hajaannuimme kahteen porukkaan. Toinen tuomari jäi ajon lähtöpaikalle miehen kanssa, ja itse siirryin ryhmätuomarin kanssa ajon perässä tielle. Ajo oli kiihkeä ja ehyt, mutta se jäi lyhyeksi. Jänis oli tehnyt paluuperät suo-ojien palstoittamalle alueelle lähelle turvesuota. Katla lenkitti hukalla, mutta luovutti melko pian ja lähti palaamaan tielle. Usutettiin se vielä jatkamaan selvittelyä, mutta ajoa se ei enää saanut liikkeelle. Lyhyt ajoerä päättyi kenraaliin. Kytkin luvan saatuani koiran tieltä, jonne tuli pyörimään hieman ennen erän päättymistä. Toisesta erästä ajoa tuli vain 20 minuuttia.

Erityisen ylpeä olen siitä, että vaikeuksista huolimatta Katla sai liikkeelle ilman ylimääräistä hakuerää molemmat ajonsa. Vastaavaan suoritukseen ylsi vain Katlan emä, Unkka, sunnuntain vaikeassa kelissä.

©TU SM-voittajakolmikko

Vaikka Katla teki ensimmäisessä erässä hienon suorituksen, se ei riittänyt Mestari 2016 -tittelin saamiseen. Toisen erän epäonnistuminen sulki koiran mahdollisuudet voittaa mestaruus. Pronssisijaan se kuitenkin tänä vuonna riitti.

Alla Katlan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

©TU Ylpeä koiranohjaaja

Ominaisuuspisteet:
Haku 3,50/5
Ylösotto 4,00/5
Ajovarmuus 3,13/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 3,50/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 4,00/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 3,25/5
Kokonaisvaikutelma 3,50/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 24,88 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 135 min, joka antaa yhteensä 48,78 ajopistettä

TULOS 73,66 pistettä -> VOI1

Koeselostus:
Ensimmäisessä erässä haku sopivan laajaa. Ylösotto muutamilla herättelyhaukuilla. Toisessa erässä herättelemättä. Koira säikähti toisessa erässä tuulivoimalaa haun aikana, joka vaikutti koiran hakuun. Ajot sujuvia molemmissa erissä, vaikka toinen oli lyhyt. Erä päättyi toisessa erässä tuntemattomasta syystä kenraalihukkaan lopussa. Haukku kuuluva, kertova, osittain tiheä, matalahko. Tottelevainen koira. MI 3/3

Kuten Käyttöbassettien sivuilla jo ehdittiin tiivistää: "Valta vaihtui BASA-kisoissa". Kokeen tämän vuoden voittajaksi palkittiin Tuiskupolun Smilla tuloksella VOI1, pisteet 76,38, ajoaika 149 min. Lämpimät onnittelut koiran ohjanneelle kasvattajalle sekä koiran omistajalle! Nuoresta iästä huolimatta koira on jo käyttövalio. Olen melko vakuuttunut, että Smillasta kuullaan varmasti vielä!

Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin lahjoittama palkinto päätettiin myöntää tuoreelle M-16 tittelin saajalle, jolla oli päivän nopein ylösotto (7 min). Sama koira palkittiin myös päivän pisimmästä ajoerästä (120 min), siitä tulleen palkinnon lahjoitti Etelä-Pohjanmaan dreeverikerho ry.

Tasainen taistelu neljästä ensimmäisestä sijasta tänäkin vuonna käytiin. Hopealle tullut Exclamation Le Chiffre hävisi ajoajassa vain yhdeksän minuuttia. Tänä vuonna se oli myös pisimpään maastossa viihtynyt koira. Lisäksi se palkittiin kokeen parhaana nuorena koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Jukka Tiirikainen) ja parhaana vastakkaisen sukupuolen koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Suomen Dreeverijärjestö).

Basset SM-ajokoe tulokset

Sija	Nimi	Tulos	Pisteet	Ajoaika
1.	Tuiskupolun Smilla	VOI1	76,38	149 min
2.	Exclamation Le Chiffre	VOI1	75,20	140 min
3.	Vainukorven Catla	VOI1	73,66	135 min
4.	Åstdalen's Unique	VOI1	69,23	111 min
5.	Fragola Ursus Upeus	VOI0	26,34	22 min
6.	Meccala Niiskuneiti	VOI0	11,00	-
7.	Invincible Du Rallye Terre Courage	VOI0	8,51	-
8.	Joker Des Gras Cevenols	VOI0	6,50	-
9.	Woodsman's Beretta	VOI0	5,00	-

Haastava keli varmasti heikensi tulostasoa, koska peräti neljä koiraa jäi kokonaan ilman ylösottoja. Myös ylituomarin koekertomuksessa mainittiin, että tulostaso oli vaihteleva keliolosuhteista johtuen ja neljän parhaan koiran tulokset tasaiset. Ylituomari kiitteli puheessaan palkintotuomareita, maasto-oppaita, järjestelytoimikuntaa ja kokeen sihteeriä erinomaisista koejärjestelyistä. Lisäksi tapahtuma sai häneltä kiitosta hyvästä ja leppoisasta kennelhengestä.

Oli ilahduttavaa huomata näinkin suuri koiramäärä SM-ajokokeessa. Alunperin ilmoittautuneita oli kymmenen, valitettavasti yksi osallistuja joutui peruuttamaan tulonsa koiran loukkaantumisen vuoksi.

Puolestani kiitän hyvistä koejärjestelyistä. Erityinen kiitos Katlan palkintotuomareille, jotka osallistuivat täydellä sydämellä meille tärkeään koepäivään.

Jäniksen jäljillä

Tänään olimme metsässä viimeistä kertaa - ennen bassettien SM-ajokoetta. Kenraaliharjoitukseksi tätä voisi luonnehtia, aivan kuten tein viime vuonna. Kaiken kaikkiaan olo on päivän jälkeen tyytyväinen. Katla on hyvässä kunnossa. Se on terve koira, jolla tuntuu riittävän virtaa paljon pidempään päivään kuin meillä ihmisillä. Fyysisesti sillä on kapasiteettia todella paljon. Joskus tuntuu, ettei sen pää kuitenkaan pysy vauhdissa mukana, ja hosuminen kostautuu pitkillä hukilla.

Saimme viime viikolla ensilumen. Vähän sitä vain tuli, mutta mies kävi jo torstaina testaamassa jänisten järkytyksen määrän uutta elemettiä kohtaan. Tiukassa Lonsin pupu oli, vaikka oli tehnyt hurjasti maastoon jälkiä Katlan selvitettäväksi. Koirakin sekosi lumesta niin, ettei malttanut olla huutamatta yöjäljille runsaasti. Haukku taisi kuulua yli tunnin ennen kuin koira sai jäniksen liikkeelle. Itse ajo oli lyhyehkö, vajaan tunnin mittainen.

Tänään laskimme koiran lumiseen, mutta tuulettomaan nollakeliin Palometsän tien päähän. Passiin tuli jäätymään kanssamme miehen isä. Koira oli irti jo ennen kahdeksaa, koska lumi valaisi tuolloin metsää riittävästi irtilaskua ajatellen. Ensimmäiset herättelyt kuultiin jo viiden minuutin kuluttua. Tuhahtelimme hieman, koska jäljet löytyivät turhankin helposti. Koira työskenteli näille kuitenkin vain vajaan puoli tuntia, jonka jälkeen tuli luoksemme. Siitä ampaisi täysin vastakkaiseen suuntaan, missä hetken kuluttua herätteli. Hämmästelimme tätä mielenmuutosta jonkin aikaa.

Kauan ei mennyt, kun metsäjänis oli liikkeellä. Valitettavasti ajo kulki töksähtelevästi ja hukalta hukkaan katkeilevana. Hyvin samantapainen ajettava, kuin Katlan syntymäpäivän toisen erän jänis. Hankala.

Lopulta katkeilevaan ajoon väsyneinä otimme koiran kiinni X:nneltä hukalta. Koska oli juhlapäivä, menimme isänpäiväkahville laavulle, jossa paistoimme makkaraa nuotiolla ja jälkiruuaaksi nautimme kahvin kanssa pullat. Appiukko sai myös avata lahjapakettinsa nuotion äärellä.

Toisen erän maastona toimi Johanssonin metsäuran maasto (sama paikka, jossa olimme Katlan syntymäpäivän 1. erässä). Ohjasin koiraa siihen suuntaan, mistä viimeksi löysi jäljet. Katla kuitenkin lähti ihan toiseen suuntaan ja manasin tyhmää koiraa. Ei olisi kannattanut. Se tiesi paljon paremmin mistä jänis tällä kertaa löytyy.

Epäuskoisena seurasin, kun ajo lähti kivikkoisesta ja avoimesta maastosta. Tuijotin vielä tutkaa, kun kuulin takaani kahinaa. Käännyin katsomaan ja jänis säikähti liikettäni. Toinnuttuani kuvasin yllä olevan videon Katlan ajosta, kun se hetken kuluttua seurasi jänistä. Ajo oli riehakas ja ehyt. Putkiajoksikin olen tällaisia kuullut sanottavan. Hetkittäisiä muutaman minuutin taukoja lukuunottamatta Katla pysyi hyvin jäniksen jäljillä.

Melkein puolitoista tuntia saatiin kuunnella koiran ajohaukkua. Näin jäniksen vielä kerran, samoin miehen isä omasta passipaikastaan. Eläin oli kuitenkin todella viisas ja vältteli tarkasti passeja. Ensimmäinen havaintoni jäniksestä oli siltä vahinko. Luultavasti säikähdimme yhtä paljon. Siitä se otti opiksi ja enää ei tullut passeja lähellekään. Muut havainnot siitä olivat etäämmältä.

Puoli kahden aikaan kytkimme Katlan hukalta ja päätimme lopettaa päivän siihen. Koiralle tuli reilu 30 kilometriä matkamittariin, eikä se vaikuttanut edes väsyneeltä. Onneksi se tulee mielellään luokse kutsuttaessa. Mikäli se ei haluaisi totella, olisimme varmaan vieläkin metsässä.

Kolme viikonloppua

Syksy suorastaan sujahtaa ohitse, kun havaitsee ettei ole viimeisistä kolmesta jänisjahtiviikonloppusta kirjoittanut yhtään sanaa muistiin. Periaatteessa mitään erinomaisen kiinnostavaa ei ole tapahtunut. Vielä kaksi viikkoa sitten Katla ajoi vaiheikkaan ja ansioituneen jänisajon Rihtniemessä. Silloin keli oli tuulinen ja lämpötila hädintuskin plussan puolella. Näin jäniksen tässä ajossa kerran.

©RH Katla Rihtniemen laavulla

Sen jälkeen onnistumiset jahdissa ovat olleet tiukassa. Vielä samana viikonloppuna otimme toisen erän Katlan kanssa Tapiontiellä. Siellä Katla ajoi kolmea peuraa lyhyissä noin 500-900 metrin pituisissa pätkissä. Selkeästi ajot olivat vain karkoittavia, mutta jänisjahdista ei tullut enää mitään.

Toinen viikonloppu oli jälleen melkoisen tuulinen. Edellisenä yönä oli satanut runsaasti ja aamu oli kostea. Sateen oli povattu alkavan uudelleen iltapäivään mennessä. Katla laskettiin hakemaan Ilveskallion maastoon, jonne koira lähti intoa puhkuen. Tuttu maasto innosti koiraa tekemään laajaa kylmähakulenkkiä. Jotain jälkiä koira löysi noin 500 metrin etäisyydeltä irtilaskupaikasta ja kuumeni herättelemään niille. Herättely ja alueen tarkka nuohoaminen ei kuitenkaan tuottaneet tulosta ja lopulta koira selkeästi jätti homman kesken ja vaihtoi maastoa omatoimisesti. Siellä törmäsi peuraan ja karkotti sen kiihkeällä haukulla reilun kilometrin etäisyydelle. Koira palasi ajojälkeä luoksemme.

Menimme toiseen erään Kettulantien varteen. Siellä Katla työskenteli hienosti ja yli 500 metrin etäisyydeltä (Kettulantien kääntöpaikka) löysi selvästi yöjäljet. Siirryimme lähemmäs koiraa, kun se herätteli jälkien kuumetessa. Jänis kuitenkin oli tiukassa eikä Katla saanut sitä liikkeelle hyvästä yrityksestä huolimatta. Pisteet koiralle sitoutumisesta jäniksen hakuun toisessa erässä.

Marraskuun ensimmäinen viikonloppu toi pakkaset länsirannikollekin. Aamu oli kuulas ja valkea kuura peitti lumesta paljasta maata. Otimme molemmat koirat mukaamme, kun lähdimme ajamaan metsästysmaastoja kohti. Katla pääsi metsään ensimmäisenä. Se vietiin Kärrinkallion pohjoispuolelle, missä sitä ei ole ikinä ennen löysätty hakemaan. On todella hyvä harjoitella jäniksen hakua myös vieraammissa maastoissa, jottei koira pääse haussa liian helpolla. Meillä ei ollut tietoa alueen jäniskannasta, joten sikälikin oli kiinnostavaa nähdä löytyisikö alueelta ajettavaa.

Katla haki ensin melko läheltä ja hakulenkkien koko oli noin 100 metriä. Kun jälkiä ei ihan meidän läheltä löytynyt, koira laajensi noin 300 metriin. Sieltä selvästi löysi jäljet, ja kun irtilaskusta oli kulunut puoli tuntia kuulimme ensimmäisen haukahduksen. Tästä alkoi yöjälkien tarkempi selvittely, joka tuotti tulosta, kun Katla sai jäniksen liikkeelle vajaan tunnin irtiolon jälkeen. Täydellistä.

Keli suosi ajon kuuntelua, kun kuiva, tuuleton pakkassää laittoi koiran äänen kaikumaan kumeana. Yhdet paluuperät jänis teki heti ajon alkuun, mutta ne koira selvitti ongelmitta. Tuskin 20 minuutin ajon jälkeen koira saapui puidulle riistapellolle, jonka myöten kulkevaan metsäuraan jänis oli tehnyt paluuperät. Sitä koira selvitti aikansa ja ajoi yli pellon metsänrajaan asti, mutta pellolta poistumiskohta ei enää selvinnyt. Mentiin tukemaan koiran hukan selvittelyä, mutta valitettavasti ajo ei enää tästä jatkunut. Otettiin Katla kiinni hukalta, kun selvittelyä oli jatkunut kenraalin verran.

Toista erää Katla ei enää saanut vaan päästettiin Pihka seuraavaksi irti. Kun usutin Pihkan metsään, mies sytytteli makkaranuotiota omalle maalle. Löysin jäniksen jätöksiä ja Pihka lähti niitä selvittämään. Valitettavasti löysi myös peuran, jonka ajoi Santtion metsätien toiselle puolelle. Onneksi koira jätti ajon kesken ja palasi takaisin, kun nuotio oli valmis makkaralle. Selkeästi osaa arvostaa oikeita asioita tämä meidän vanhempi bassetti.

Evästelyn jälkeen tein koiran kanssa vielä lyhyen lenkin. Oltiin jo luovuttamassa, kun Pihka nappasi ajon noin 100 metrin päästä minusta. Paikalla oli jäniksen pipanoita, mutta aika pian oli selvää, ettei ajoeläin ole jänis. Peuraltakaan se ei vaikuttanut ja kallistuimme ilves- tai ketunajon puoleen. Ajo eteni taas metsätien toiselle puolelle ja lähdimme lopulta autolla perään, kun ajo tuntui karkaavan koko ajan vain kauemmas.

Ensimmäinen kiinniottoyritys jäi yritykseksi. Koira kaarsi Pahka-alhon uran päästä hetkeä aiemmin kuin ehdimme sinne. Lopulta pääsimme ajon väliin Arkintiellä, josta kytkin Pihkan. Mulkoilun määrä oli kohtuullisen iso, koira ei olisi vielä halunnut jättää tehtäväänsä. Meille ihmisille se kyllä jäi mysteeriksi, mikä ajoeläin Pihkalla oli työnalla.

Eipä siis kauhean hyvin ole mennyt. Toisaalta kaikki kokemukset ovat eteenpäin. Ensi viikoksi on luvattu lumisadetta. Silloin kyllä jänikset ovat vieläkin tiukemmassa, mutta toisaalta näkee paremmin, mikä eläin koiralla on kohteena.