maanantai 4. heinäkuuta 2016

Koppeloyllätys ja irvistävät jalkineet

Puolipilvinen sunnuntaiaamupäivä ja yön yli vanhentuneet jäljet kosteassa metsässä. Mikäpä voisi mejäilijän näkökulmasta olla innostavampaa. Yöllä tuli vettä, joka sitoi veren hajun maahan. Kostea maapohja on jälkihommiin aina parempi kuin kuiva ja pölisevä metsä.

Ensimmäinen riistahavainto maastosta oli jo edelliseltä päivältä. Tehdessämme Pihkan jäljen kolmatta sivua, metsonaaras eli koppelo lennähti maasta muutaman metrin eteenpäin ja jäi pörhistelemään. Näin pesässä olevat poikaset ja kurvattiin vasemmalle ja ohitettuamme pesän takaisin oikealle. Minimoitiin häiriö ja seuraavaksi päiväksi tehtiin jo suunnitelmaa, ettei koira pääse vahingossakaan jäljestäessä harhautumaan pesälle.

Jäljestyspäivänä paikalle saapuessamme näimme naaraspeuran noin 100 metrin etäisyydeltä. Peura lähti toisen jäljen kaadon suuntaan, joten maasto tuntui tarjoavan koiran jälkiuskollisuudelle haasteita. Kaatoa viedessä näin vaudikkaat sorkan raapaisut metsäuran päällä.
©TU Katla ja ohjaaja jäljen alkumakauksella
Katlan jäljen teossa "kompuroin" oikein huolella. Suunnistusvirheen takia jätin lopulta yhden sivun kokonaan tekemättä. Katlan jälki siis muistutti kolmiota, jonka sivut aaltoilivat villisti. Ei sitä aina voi onnistua.
©TU Katla jäljellä
Jarrutin Katlan tutkimaan alkumakausta. Ohjasin ehkä alun liian kepoisesti, mutta onneksi se ei kostautunut heti jäljeltä harhautumisella. Jälkitarkkaa työskentely ei ollut, vaan Katla viuhtoi kallioisessa maastossa ilmavainun avulla. Kostea keli tuntuu yllyttävän koiran ihan sekopäiseksi eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Seuraava jälkikoe voisi olla tuulettomalla aavikolla? Hmm... Ensimmäisen sivun (400 metriä) puolessa välissä jouduin palauttamaan sen kiellon jälkeen jäljelle. Luultavasti riistan hajut veivät voiton jäljestä.
©TU Katla
Jäljestys jatkui harhailevan oloisena, mutta tultiin kuitenkin hienosti kulmamakaukselle, jonka merkkasi huolella. Laajalla kaartella toiselle osuudelle (200 metriä), jonka puolessa välissä Katlaa alkoi kyllästyttää. Seisoskeli jäljen sivussa tähyten merkkejä riistasta. Kehoituksella jatkoi suoritusta. Kaadolle koira tuli hieman sivusta ilmavainun tehostamana ja jäi haistelemaan sorkkaa.
©RH Pihka ja ohjaajaja jäljen alkumakauksella
Mies ohjasi Pihkan innokkaana jäljelle. Alkumakaus haisteltiin huolella, lopulta ohjaten liikkeelle, kun koira ei olisi malttanut lopettaa makauksen haistelua (höm, maistelua). Kostea maapohja paransi Pihkan suoritusta selvästi. Maavainuisena se eteni hyvin jälkitarkasti ja aina hieman jäljen sivuun päätyessään, se korjasi takaisin tarkasti jälkiuran päälle. Ensimmäisen suoran makaus ohitettiin sitä huomaamatta. Kulmalla oli katkos, jota ensin lenkitti ja lopulta sai otollisen tuulensuunnan vuoksi ilmavainun suoraan kulmalta.
©RH Pihka jäljellä, edessä "koppelonotko"
Toinen osuus kulki ison voimalinjan suuntaisesti avoimen kallioisessa maastossa. Tällä osuudella Pihkan tarkkuus kärsi eniten, toisaalta koira palasi aina itse takaisin jäjelle siltä harhauduttuaan. Voi olla, että avoimessa maastossa jäljen haju oli levinyt laajemmalle alueelle edellisen päivän kovan tuulen vuoksi. Tämän osuuden makauksen Pihka merkkasi pysähtymällä haistelemaan. Molemmat tavalliset kulmat koira kulki jälkitarkasti. Loput kaksi makausta ohitettiiin sivusta. Koppelo ei ollut pesällään, mutta koska Pihka jäljitti pesän ympäristön jälkitarkasti, onnistuimme kiertämään pesän ongelmitta eikä tarvittu suuunnitelma B:tä. Kaadolle suoraan jääden sille. Kehujen jälkeen Pihka otti sorkan suuhun.
©RH Pihka kaadolla
Tielle palatessa ihmettelin kenkieni tuntumaa. Tarkastuksen jälkeen selvisi syy; ensimmäisen kengän pohja oli irti lähes kokonaan ja toisenkin pohja irvisti. En tajua, miten en ole asiaa huomannut aiemmin. Ei kai tällainen nyt ihan yhdellä metsäkerralla ole tapahtunut :)
©RH Loppuunkulutetut mejä-kengät
Joo. Taidan tarvita uudet mejä-kengät.

2 kommenttia:

  1. Hyvät kengät! :D Löysimpäihan vahingossa blogisi ja täytyi heti liittyä lukijaksi, metsästäviä naisbloggaajia ei juurikaan näy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että liityit lukijaksi. Kiitos siis :) Ihan ok kengät nuo olivat, kun kestivät varmaan lähemmäs kymmenen vuotta käytössä. Tänään piti käyttää talvikenkiä jälkitreeneissä, kun en ole ehtinyt vielä etsiä uusia rikkimenneiden tilalle. Olivat melko hiostavat :O

      Poista