tiistai 21. heinäkuuta 2015

Jälkiharjoittelua

Kesä on vihdoin tullut ja sen maanantaina mukanaan toivat Maija ja Pyry. Sunnuntai-illalla mies ja minä jälkitalkoilimme ja teimme kolmelle koiralle verijäljet Haren maastoon. Pihkalle tehtiin avoimen luokan mittainen, mutta voittajaluokan tapahtumilla höystetty jälki. Katla ja Pyry saivat noin 300 metrin mittaiset yhden kulmamakauksen jäljet ratkottavakseen.
©TU Team Lohikäärme
Vieraskoreana annoimme Pyrylle ohjaajineen pääsyn ensimmäisenä jäljelle. Pyry lähti itsenäisesti jäljen alkuun. Haisteli nopeasti alkumakauksen ja ilman tarkempaan ohjausta koira aloitti jäljityksen. Pyryn tyyli oli herrasmiesmäisen rauhallinen. Jälki kuljettiin todella tarkkaan, välillä lyhyin suunnantarkistuksin. Pääsääntöisesti jäljestys oli maavainuista. Kulmamakaukselle tuli suoraan ja pysähtyi nopeasti. Pari tarkistuslenkkiä kulmalla ennen kuin oikea suunta löytyi. Toinen osuus myös tarkasti. Kaadolle tuli suoraan ja jäi haistelemaan sorkkaa ja piilotettua pakastusrasiaa.
©TU Pyry kaadolla
Seuraavaksi oli vuorossa lohikäärmetiimi. Talutin Katlan vikuroivan villinä jäljen alkuun. Vaikka koitin keskittyä huolella koiran ohjaamiseen jälkiyöhön, heti alkumakauksen ja sallitun ohjausmatkan jälkeen Katla luikahti pois jäljeltä. Pysäytin koiran jarruttamalla ja käskyllä palasi jäljelle. Tästä eteenpäin jäljestys sujui äänettömästi ja ohjaamatta. Kulmalla laajahko lenkki, jonka takia makaus jäi merkkaamatta. Toinen osuus vauhdikkaalla jäljestyksellä kaadolle asti, jota jäi haistelemaan.
©TU Katla kaadolla
Viimeisenä jälkityöhön pääsi Pihka ja mies. Pihka maisteli alkumakausta ja totesi seurattavan hajun. Ensimmäisen osuuden makaus olisi jäänyt ilman ohjaajan myötävaikutusta merkkaamatta. Ensimmäinen osuus tarkkaa jäljestystä ja myös kulma ilman tarkistuslenkkiä.
©RH Pihka alkumakauksella
Toisen osuuden makauksen koira merkkasi pysähtymällä. Ennen katkokulmaa pieni tarkistuslenkki jäljen sivuun, mistä palasi itsenäisesti. Katkokulman Pihka selvitti parilla lenkillä ja lopulta turvautuen jäljentekijöiden jälkiin veretyksen uudelle alulle asti.
©RH Pihka ja katkokulman selvitys
Kolmannen osuuden makaus ohitettiin alle kahdesta metristä. Koira selvästi huomasi sen, muttei käynyt makauksella. Kaadolle kaartaen, joka tällä kertaa kiinnosti (koska sorkan lisäksi siellä oli pieni herkkukätkö).
©RH Pihka kaadolla
Jännittävää oli ja kaikki kolme koiraa löysivät kaadolle. Pyry yllätti tarkkuudellaan, Katla aavistuksen paremmalla jälkiuskollisuudella ja Pihka merkkaamalla kaadon asiaankuuluvasti.
©RH Juoksukilpailu, Pihka, Pyry ja Katla
Siirryimme maastosta syömään ja juttelemaan. Koirat saivat hetken kirmata vapaana pihallamme. Vedet silmissä nauroin, kun Katla juoksutti vanhempia koiria perässään. Pyry ja Pihka hävisivät nopeudessa, mutta ketterästi ne oikoivat ja pääsivät siten hetkittäin nuorikkoa lähemmäs. Pihkalta tuli ajohaukkua, kun jahtasi niin intohimoisesti Katlaa ja Pyryä.
©RH Katla ja Pyry
Kun juoksukilpailu oli ohitse, koirat saivat levätä tarhassa ja nauttia aurinkoisesta päivästä.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Saapas- ja paluujälki

Löysin taas kadoksissa olleen jäljentekointoni ja kävin eilen tekemässä verijäljet molemmille koirille maastoon. Motivaation nousuun vaikuttanee se, että ilmoitin koirat elokuun alussa pidettävään mejä-kokeeseen. Pihkan juoksuaika voi vielä tulla esteeksi, mikäli koira aloittaa sen ennen koetta.
©RH Pihka
Pihkan jälki oli mitaltaan voittajaluokan sääntöjen mukainen. Laistoin ainoastaan makauksien suhteen, joita tein jäljelle vain kaksi. Pihka tyypillisesti merkkaa makauksista puolet ja ilmeisesti se, miten makaus on tehty, vaikuttaa melko paljon. Ellei makauksella ole verta maassa, se ei koiraa paljonkaan kiinnosta. Jos verta on liikaa, koira saattaa "syödä" makauksen eli mullan, johon verta on imeytynyt. Katkokulman tein toiselle jäljen kulmista.

Katlan jälki oli aavistuksen viimekertaista jälkeä pidempi (300 m) ja uskalsin sille tehdä jopa yhden kulmamakauksen. Molempien jälkien loppuun laitoin kaadoksi pakasteesta sulatetut peuransorkat.

Katla tuli alkumakaukselle ohjaamanani yllättävän rauhallisesti. Epäilin, että olin vahingossa ottanut väärän koiran valjaisiin. Liinan löystyttyä kuuteen metriin koiran vauhti lisääntyi ja sain jarruttaa sen menohaluja. Ensimmäisen osuuden puoleen väliin asti Katla jäljitti tarkasti maavainulla ja sen jälkeen enemmän ilmavainuun turvautuen. Ennen kulmamakausta koira meni jäljen sivuun ja olin jo ohjaamassa sitä takaisin jäljelle, kun tajusin sen etsivän sopivaa kakkapaikkaa. Asiat tehtyään koira palasi omatoimisesti jälkityöhön. Kulmamakaukselle tarkasti, jota pysähtyi haistelemaan. Pienellä kaarteella jäljen toiselle osuudelle, joka sujui taas yllättävästi maavainulla. Hieman ennen kaatoa jouduin jarruttamaan, kun Katla veti voimakkaasti jäljen sivuun. Palasi sieltä lievällä ohjauksella jäljelle. Kaadolle tultiin suoraan jääden haistelemaan sitä. Olin suoritukseen tyytyväinen. Rauhallinen lähtö varmasti vaikutti Katlan koko suorituksen tyyliin ja pystyin luottamaan siihen enemmän kuin pitkään aikaan.
©RH Pihka ja ohjaaja jäljen alussa
Mies ohjasi Pihkan alkumakaukselle. Pihka tutki huolella alkumakausen ja lähti varmoin ottein etenemään jälkeä. Ensimmäisen osuuden vaikeahko kalliomaasto sujui mallikelpoisesti. Ensimmäisellä kulmalla koira teki tarkistuslenkkejä. Toisen osuuden alkuun olin tehnyt ensimmäisen makauksen, jonka merkkasi hätäisesti pysähtyen nuuhkaisemaan. Toisen osuuden puolenvälin jälkeen jälki kulki riistan ruokintapaikan ohitse, joka aiheutti koiralle ylimääräisen tarkistuslenkin sivuun. Hieman riistanhajuista ilmaakin vedettiin kirsuun. Jäljestys jatkui kohti katkokulmaa, jonka jäljitti veretyksen loppuun asti. Siitä lenkki ensin oikealle ja toinen vasemmalle. Pihka palasi jäljen veretyksen loppuun ja siitä jäljentekijän saappaiden hajua seuraten uuden veretyksen alkuun asti.

Kolmas osuus oli lyhin. Sen koira jäljitti hieman jäljen sivussa, mikä aiheutti ennen kolmatta kulmaa harhautumisen etäämmälle jäljestä ja lyhyelle paluujäljelle lähdön. Koira huomasi kuitenkin itsenäisesti kääntyä kulkemaan jälkeä oikeaan suuntaan. Kulman Pihka meni tarkasti, vaikka kävi juomassa vettä kulman viereisessä suossa. Viimeisen osuuden alun suopursuisen jäljen koira kulki aavistuksen jäljen vieressä. Jäljen toiselle makaukselle Pihka tuli suoraan merkaten sen erinomaisesti pysähtymällä haistelemaan. Jäljen lopun koira kulki jälkitarkasti aivan kaadon tuntumaan asti. Vain kymmenen metriä ennen kaatoa koira sai vainun riistasta, joka olisi ohjannut Pihkan ohitse kaadosta. Mies esti riistan perään lähdön ja ohjasi koiraa kaadon suuntaan. Pihkaa ei kuitenkaan kaato enää kiinnostanut vaan ylitti loppumakauksen kirsu ilmassa riistanhajujen perään tähyillen.
©RH Pihka ja sorkka
Pihkan jäljestys ei ollut sen parasta tyyliä ja kaadon jäätyä merkkaamattomaksi, koiran koko suoritus meni nollille. Tietysti sorkka kiinnosti sitten metsästä pois tultuamme, muttei se lohduta, jos koira sen metsässä ignooraa. Täytyy seuraavalla kerralla kiinnittää huomiota kaadon merkkaamiseen ja keksiä koiran palkkaukseen kaadolla jotain uutta ja yllättävää.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Baat koeri

Raumankielinen termi baat koeri* kuvaa erinomaisesti tämän hetkistä koiriemme statusta. Kesä on tähän asti ollut melko viileä ja kelit olisivat suosineet aktiivisempaakin jälkiharrastajaa. En vaan ole löytänyt riittävästi intoa tehdä jälkihaasteita koirillemme ja siksi harrastus on jäänyt tauolle. Nyt kun into on hieman lisääntynyt, ovat myös lämpöasteet nousemassa, mikä tekee harrastamisen turhan kuumaksi koirille.
©RH Baat koer Pihka
Olemme keskittyneet rauhallisiin iltakävelyihin, pitkiin uneliaisiin aamuihin, veneilyyn ja yleiseen loikoiluun, aivan kuten lomalaisilta sopii odottaakin. Veneilemään olemme lähteneet erilaisin kombinaatioin. Yleensä matkaamme koko perheen voimin, jolloin molemmat koirat erivärisissä pelastusliiveissään tähyävät kannella maininkien yli kaukaisuuksiin. Olemme myös toisinaan ottaneet mukaan vain toisen karvakorvan. Pihka kokeneena venekoirana tietää, miten paatissa oleskellaan ja selvästi nauttii veneilystä. Sen voi ottaa mukaan levollisin mielin ja se selvästi arvostaa hetkiä, jolloin se saa olla huomion keskipiste.
©RH Katla ja Pihka veneessä
Myös Katla on saanut veneillä ainoana koirana. Se on levottomampi ja ei mielellään asetu veneen kannella makuulle. Kajuutassa koira onneksi osaa rauhoittua lepäämään. Omalla tavallaan Katlakin nauttii veneilystä, vaikkei se siihen niin rennosti suhtaudukaan kuin Pihka. Se ei samalla tavalla osaa kaivata ainoana koirana oloa ja levottomuus voi liittyä myös siihen, ettei vanhempi koira ole kokeeneena antamassa tukeaan.
©RH Jääkylmä herkkukuutio
Lämpimien kelien alettua innostuin jäädyttämään koirille herkkuja. Laitoin pakastusrasiaan purutikkuja ja ruokanappuloita. Lorautin rasian puolilleen vettä ja laitoin tekeytymään pakastimeen. Näissä jääkuutioissa ei tarvitse paljonkaan syötävää olla, kun koirat innostuneena viilentävästä yllätyksestäni, nuolivat ja järsivät helteisessä säässä rasiasta irrotettua jääherkkua.
©RH Pihka
©RH Katla
Lämpöisää kesän jatkoa toivottaa Jänisjemma!

*Baat koeri = venekoiria