maanantai 23. huhtikuuta 2012

Jäljen teon kiemurat

Jäljen merkkaamiseen löytyy yhtä monta tapaa kuin on jäljentekijöitä. Alussa kun vasta otimme ensiaskeleita jäljentekoon, merkkasimme kreppi- tai muovinauhoilla näkyvästi harjoitusjäljen. Koska matka oli lyhyt, nauhojen laittaminen/korjaaminen pois ei ollut ongelma. Käytimme samoja nauhoja hyvin pitkään. Vasta ensimmäinen koe avasi silmäni jäljen merkkaamisen suhteen. Koejäljen merkkaaminen on taidetta! Meille annettiin kokeessa käyttöön kaksi eriväristä nauharullaa (punainen ja sininen) + tarjoustarranauharulla (kirkkaan oransseja tarroja). Koska olimme keltanokkia saimme pariksemme kokeneemman jäljentekijän, joka kertoi miten näitä merkkejä voi hyödyntää. Ensinnäkin avomerkintään käytettiin sinistä nauhaa ja punainen nauha oli tarkoitettu vain niinsanottuja etumerkkejä varten. Tarjoustarroilla tehtiin sitten toisella kierroksella piilomerkkaus.

Ensimmäisellä kierroksella jäljen opas suunnistaa ja mittaa askelpareilla jäljen ja takana seuraava avustaja jättää avomerkkejä siten, että veretys onnistuu vain seuraamalla nauhoja. Opas laittaa ensimmäisellä kierroksella myös etumerkit, jotka helpottavat tapahtumien osoittamista tuomarille. Etumerkki laitetaan noin 20-30 metriä ennen jokaista tapahtumaa eli makausta / kulmaa / katkokulmaa / kaatoa. Etenkin voittajajäljellä etumerkit ovat tarpeellisia, koska tapahtumia on noin 1,4 km matkalla yhteensä 8 kappaletta (+ alkumakaus). Vertailun vuoksi AVO-jäljellä tapahtumia on vain kolme (+ alkumakaus), koska makaukset ovat kulmilla (nämä on yleensä helppo muistaa ilman etumerkkejäkin).

Kun jälki on suunnistettu ja mitattu onnistuneesti palataan takaisin jäljen alkuun. Tässä vaiheessa on tärkeää vilkaista kelloa ja merkitä, milloin veretys on aloitettu. Koska alkumakaus sijaitsee aina vähintään 60 metrin päässä tieltä, on myös tarkistettava, että osaa opastaa koirakon ja tuomarin seuraavana päivänä lähdölle. Siksi yleensä tieltä alkumakaukselle kannattaa jättää avomerkinnät paikoilleen ja tarkistaa, että osaa tulla alkumakaukselle oikeasta suunnasta. Jäljen päälle ei missään nimessä saa astua ennen koiraa. Kokeessa lähdöltä ensimmäiset kymmenen metriä merkataan myös avomerkeillä näkyviksi, koska ohjaajalla on oltava mahdollisuus opastaa koira kunnolla jälkityöskentelyn alkuun. Tämän kymmenen metrin jälkeen avomerkit on pääsääntöisesti poistettava, jottei ohjaaja tiedä missä jälki kulkee. Kokeessa tästä alkaa oppaan tärkein työvaihe, koska jäljellä olevista ihmisistä hän on ainoa, joka tietää tarkalleen missä jälki kulkee.

Samalla kun jälki veretetään (avustaja kulkee varsinaisen jäljentekijän perässä sieni maassa) edellä kulkeva jäljentekijä poistaa ensimmäisellä kierroksella laitetut avomerkit (ei punaisia etumerkkejä) ja laittaa piilomerkit eli tarjoustarrat siten, etteivät ne näy kulkusuunnassa. Tarrat kannattaa liimata järjestelmällisesti siten, että tarra on tietyssä kulmassa ja "osoittaa" jälkeä. Toinen vaihtoehto on laittaa tarroja vain toiselle puolelle jälkeä ja satunnaisesti niinsanottuja portteja, joissa tarrat ovat molemmilla puolilla jälkeä. Periaatteessa merkkejä on oltava niin paljon, että kun katsoo jälkeä taaksepäin ainakin kolme seuraavaa merkkiä näkyy hyvin. Tarrat voivat olla huono piilomerkintätapa, koska itsellekin on sateisena koepäivänä käynyt niin, että osa tarroista on tippunut maahan. Kelistä riippuu miten piilomerkintä kannattaa tehdä. Jos maasto on todella märkää on ehkä parempi käyttää sinistä kreppinauhaa siten, että ujuttaa nauhat kaarnan väliin tai sitoo piiloon puun taakse.

Kaadon jälkeen pitää tarkistaa samoin kuin alkumakaukselle mennessä, että ensinnäkin pystyy seuraavana päivänä tuomaan kaadon tieltä (etäisyys vähintään 60 metriä) menemättä vahingossakaan jäljen päälle. Tämän vuoksi tieltä kaadolle on jätettävä myös selkeät avomerkit, jotta opas pystyy viemään sorkan ongelmitta kaadolle. Kaadon viennin jälkeen opas poistaa avomerkit kaadon läheisyydestä, jotteivät ne paljasta kaadon sijaintia ohjaajalle. Sen verran avomerkkejä voi etäämmälle kaadosta jättää, että osaa opastaa koirakon ja tuomarin pois metsästä suorituksen jälkeen.

Aloittelijoille neuvotaan kokeessa jättämään riittävästi merkkejä, jottei ongelmia tulisi. Vaikka mejä-kokeen henkeen kuuluu, ettei ihminen pysty seuraamaan jälkeä merkkien perusteella, on parempi jättää merkkejä siten, ettei koiran koesuorituksen arvioiminen ole ainakaan oppaan huonosta jäljenosaamisesta kiinni. Niiden kokeiden perusteella, joihin itse olen osallistunut ei tuomari kertaakaan ole huomauttanut liian näkyvistä merkeistä (joita myös itse kokeessa olen laittanut, kun en ole luottanut itseeni).

Merkkaamisen lisäksi olen aina kokeessa käyttänyt niinsanottuja nuotteja. Nuoteilla tarkoitetaan jäljentekijän tekemiä muistiinpanoja jäljellä nähdyistä asioista. Itse tykkään piirtää "kartan" tähän tapaan (oikeassa elämässä tämä on rutussa oleva suttuinen ruutupaperi täynnä merkintöjä, joista kukaan muu ei saa tolkkua):


Nuotit voivat olla myös ranskalaisilla viivoilla luetellut tai mikä sitten parhaiten auttaa jäljentekijää. Nuoteissa kannattaa mainita, jos jäljellä on vaikeasti ylitettäviä ojia tai tiheitä metsäalueita, joista pitää mainita tuomarille. Myös jos jäljellä on esimerkiksi jotain ylimääräistä tai jälki kiertää upottavan suon tms., on ne hyvä merkitä nuotteihin, jolloin muistaa kertoa niistä tuomarille. Kartan teko on mielestäni visuaalisesti selkeämpi ja siihen voi piirtää korkeuskäyrät, polut, ojat, kivet jne. Itselläni on jonkuntasoinen karttamuisti, jota helpottaa pienet vihjeet, jotka olen piirtänyt nuotteihini.

Riippumatta siitä, miten merkitsee jäljen, tärkeintä on poistaa jokaikinen merkki maastosta, jotta luonto pysyy puhtaana! Mejästähän ei jää luontoon mitään, kunhan ihmisten viemät merkit poistetaan huolella. Opas purkaa jäljen koiran suorituksen jälkeen, siten, että kulkee jäljen takaperin, jolloin  jälkeä on helppo seurata piilomerkkien avulla.

Kokeen järjestäjältä saa:
  • veripullo, jossa verta 1/3 litraa
  • sieni naruineen
  • kartta, johon on merkitty ratamestarin luonnos jäljestä
  • jäljen merkkaukseen tarvittavat nauha- ja tarrarullat
  • jäljen alkuun (tien reunaan) laitettava lappu, johon täydennetään veretyksen alkuaika ja tekijät + oppaan nimi
  • muovipusseja (ota myös varapussi)
  • muistiinpanopaperia ja kyniä

Jäljentekoon itse mukaan otettavia:
  • kompassi
  • riittävästi juotavaa!
  • sopivat vaatteet ja jalkineet (kelin mukaan)
  • hyönteissuoja (itikat/hirvikärpäset)
  • omia merkkejä (esim. pyykkipojat, jos haluaa tehdä merkinnät tietyllä tavoin)
  • askelmittari tai gps puhelin (ei pakollisia)

Vaikka jälkihommat saattavat kuulostaa hieman haastavilta, niin loppujen lopuksi itse jäljenteko ei ole vaikeaa. Tekemällä (mokailemalla) tämänkin oppii. Harrastus on ytimekkäästi ilmaistuna työläs ja aikaavievä. Jälkityö vaatii sekä koiralta että ohjaajalta paljon kärsivällisyyttä ja sitkeyttä.

6 kommenttia:

  1. Hyvä ja kattava kirjoitus. Tänne onkin hyvä ohjata uudet, lajista kiinnostuneet ihmiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja tervetuloa uudelleen!

      Poista
  2. Tykkään, kokeissa käymättömälle tosi hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, vaikkei mekään mitään kokeneita koejäljentekijöitä olla.

      Poista
  3. Kokemusta kun vielä karttuu, hoituu merkkaukset ja veretykset yhdellä kertaa.... Aivan turhaa nyhväämisä enään mennä moneen kertaan jälkiä, huom tämä vain kokemusta omaaville tekijöille... Terv.Tapsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, ainakin kun puhutaan harjoitusjäljistä hieman kokeneemmalle koiralle (voi luottaa jo siihen, että koira tietää mitä sen halutaan tekevän). Itse en koejäljen suhteen halua ottaa mitään riskejä ja tulen varmaan aina tekemään ne kahden kierron systeemillä. Harjoitusjäljen olen aina tehnyt laiskimuksena ilman merkkejä ja vain yhden kierron systeemillä. Ainakin Voittaja-luokan tasoiseen koiraan pitää luottaa sen verran, että kaato löytyy harjoituksessa näinkin.

      Poista