sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Taas metsässä on jälkiä

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan. Tein koirille eilen illalla lyhyet treenijäljet, joita tänään menimme tutkimaan. Keli oli pilvinen ja yöllä oli satanut vettä. Lämpötila noin viidessä plussa-asteessa, mutta mereltä puhaltava tuuli oli hyvin raaka.
©RH Pihka
Sorkkien piilottamisen jälkeen hain mukaan Katlan jälkikoiraksi ja miehen tarkkailijaksi. Edellisenä iltana koira jälkiveren haistettuaan muuttui rauhattomaksi ja piippaili (!). Nyt aamulla koira oli rauhallinen, mutta selvästi jälkivarusteista tiesi mitä oltiin menossa tekemään. En oikeastaan joutunut ennen jäljelle menoa koiraa jarruttelemaan, vaan lähestyttiin alkumakausta hyvin eleettömästi. Koska Katla oli rauhallinen, annoin koiran löytää alkumakauksen ilman hidastamista. Katla nuuhkaisi alkumakauksen nopeasti ja lähti välittömästi etenemään jälkeä.

Ensimmäisen osuuden koira kulki hieman jäljen sivussa, mutta kuitenkin jälkeä seuraten. Kulmamakaus pysähdyttiin nopeasti merkkaamaan ja pienellä kierrolla oikea suunta löytyi. Seuraava osuus erittäin jälkitarkasti. Osuuden puolessa välissä luminen ja jäinen alue, jonka koira selvitti tarkasti. Toiselle kulmamakaukselle suoraan ja pysähtymisen jälkeen jälkitarkasti viimeiselle osuudelle. Kaadolle tarkasti, joskin lopusta sai ilmavainun sorkasta. Katla pysähtyi tutkimaan kaatoa, kunnes kehuttiin.

Suoritus oli reipasliikkeinen, annetulle tehtävälle uskollinen ja tehokas. Olen ylpeä itsestäni ja Katlasta. Tähän tasoon ei ole päästy ilman työtä.
©TU Katla
Sitten oli Pihkan ja miehen vuoro. Jäljen alkuun oli matkaa ja Pihka osoitti innostuksensa vetämällä liina jatkuvasti kireänä, niin että vähän väliä koira joutui kakomaan. Lopulta päästiin jäljen alkuun. Pihka nuoli alkumakauksen ja miehen kehoituksella aloitti jäljestyksen. Heti intohimoisen alun jälkeen koira harhautui jäljen sivuun, josta taisi saada vainun riistasta. Jonkun aikaa seurattiin tilanteen kehittymistä. Pihka kuitenkin etääntyi liikaa jäljestä ja aloitti ajohaukun. Jälki vaihtui siis ajohommiin.

Pihka palautettiin kulmalle, mutta selvästi tuore riistahaju vei koiraa ja koiralle tuli toinen hukka. Otettiin uusi alku ensimmäiseltä makaukselta (jäljellä yhteensä vain kaksi makausta suorilla, koska kaksi osuutta oli niin lyhyitä). Tästä eteenpäin koira selvästi pääsi eroon riistan houkutuksista ja jälkisuoritus muuttui paremmaksi. Toinen kulma oikaistiin sisäpuolelta ja toisen makauksen (kolmas osuus) Pihka merkkasi pysähtyen nuuhkaisemaan.

Ennen katkokulmaa jäljellä oli metsäuran ylitys, jonka koira selvitti tarkasti. Katko laajalla lenkityksellä, mutta kuitenkin jäljelle työskennellen. Viimeinen osuus jälkitarkasti ja kulkien suoraan kaadolle, jonka Pihka omi ottaen sorkan suuhun.

Loppua kohti suoritus siis parani. Harmi juttu alun kaksi riistasta johtunutta hukkaa. Pihkan jälki kulki todella riistarikkaassa alueessa, joten sinällään en ihmettele, että sieltä saatiin liikkeelle eläimiä. Hieno alku jäljestyskaudelle. Erityisesti Katlan osalta olen hyvin innoissani!