lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mejäilyä säässä kuin säässä


©RH Kaatona pakastettu peuran sorkka

Jaahas, tuli sitten arvioitua väärin kevään säätilanne. Eilen maa oli vielä hyvinkin sula lukuunottamatta satunnaisia lumikönkäitä avoimilla ja varjoisilla paikoilla. Tosin illalla alkoi tuiskuttaa räntää, mutta ajattelin, ettei se ensimmäisen lyhyen jäljen tekoa estä. Tarkoitus oli siis tehdä harjoitusjälki ja testata Pihkan jälkitoimivuutta talven jänisajokauden jälkeen. Juoksukin on jo lopullaan, satunnaisia tippoja tulee enää ja pidetään ensi viikko vielä karanteenissa uroskoirilta. Tein siis lyhyen, vajaan kilometrin jäljen, johon käytin noin kaksi desilitraa verta. Jäljellä oli kolme kulmaa, joista yksi oli katkokulma sekä kaksi haavoittuneen eläimen makausta suorilla. Kaatona käytin niinsanottua "kestosorkkaa", joka säilytetään pakasteena. Jäljellä oli yksi polun ja ojan ylitys (verettömät), muuten maasto oli tyypillistä harvennettua sekametsää tai sammaleista kalliopohjaa. Jäljen ikä oli noin 15 tuntia.

©RH Ylpeä kaadon löytäjä

Tein jäljen yksin ja veretin samalla kun suunnistin. Veretyksen aloitin illalla seitsemän jälkeen. Jo illalla aloin pohtia säätilannetta, koska räntäsade muuttui lumipainotteisemmaksi ja lämpötila laski nollaan. Aamulla herätessä odottikin mukava yllätys; lunta oli tuiskannut koko yön ja satoi edelleenkin. Maa oli täysin valkoinen! Lähdin kuitenkin viemään kaatoa. Oli muuten hieman hankalaa löytää kaadon paikka, vaikka olinkin jättänyt pyykkipojan puunoksaan kaadon jälkeen poistumisreitille. Onneksi kaato oli hieman kuusen suojassa, mutta kyllä siihen silti oli lunta tuiskannut. Tökin sorkan avulla hieman lunta syrjään ja tiputin tuoretta verta hieman paljastuneelle maalle sorkan ympärille. Ensimmäistä kertaa tein näin harjoitusjäljellä, yleensä ollaan viety vain sorkka, eikä olla enää veren kanssa sotkettu. Kokeessa kaadolle laitetaan verta koepäivänä kaadon viennin yhteydessä. Opashan vie kaadon vasta juuri ennen koesuoristusta, koska jos kaato jätettäisiin edellisenä päivänä jäljen loppuun, yön aikana sen paikka voisi mystisesti siirtyä tai se voisi kadota parempiin suihin. Mekin tämä virhe ollaan joskus alkuaikoina tehty ja kaato oli siirtynyt maasta yhden ison kiven päälle, noin kymmenen metrin päähän. Silloin oltiin hiukan ihmeissämme jäljen loppuun tultaessa, mutta Pihka otti ilmavainun kaadosta ja kiipesi kiven päälle, mistä kaato sitten löytyi.

©RH Uusi kauden 2012 veretyssieni

Pihka tietenkin oli haistanut kaadon pussissa, kun lähdin viemään sitä metsään. Mies sanoi, että oli ujeltanut perääni, kun tiesi varusteista ja muista valmisteluista, että mitä lähdetään pian tekemään. Pihkahan ei yleensä vingu tai "piippaa" normaaleissa oloissa, ei edes ajopäivinä autossa matkalla maastolle. Mejä on ihan toinen juttu ja koiran into siihen on ihan erilaista verrattuna ajoon tai muihin harrastuksiin. Ajopäivinä koira saattaa täristä jännityksestä, muttei ujella. Mejää harrastaessa ujellus kuitenkin alkaa ennen lähtöä lähes aina, kun varusteet (jälkivaljaat ja liina) otetaan esiin.

Vähän mietitytti lumen vaikutus Pihkan jäljestämiseen, muttei hyvää jälkiharjoitusta nyt jätetty pienen lumimyräkän takia väliin. Alkumakaus oli täysin lumen peittämä, mutta osasin sinne hyvin pyykkipojan opastamana ja kaivoin makausta esiin koiran kanssa. En oikeastaan ohjannut koiraa makauksen jälkeen, vaan annoin vain kehoituksen "Etsi". Koira lähti aaltoillen matkaan ja ensimmäinen suora kulmalle mentiin jokseenkin tarkasti. Kulmalla lenkki, jonka jälkeen eteni makaukselle suoraan maavainulla. Makaus merkattiin pysähtymällä (ja nuolemalla). Tämän jälkeen jatkettiin suoraan polun ylitykseen, jonka olin jättänyt verettämättä (koska polulla liikkuu jonkin verran väkeä). Sen Pihka selvitti vaikeuksitta. Polun ylityksen jälkeen otti ilmavainun ja meinasi lähteä jäljeltä, mutta pienen jarrutuksen jälkeen palasi jäljelle. En siis antanut lähteä pois jäljeltä, koska kyseessä oli harjoitus. Kokeessa näin ei saa tehdä vaan koiran on annettava edetä vaikka sitten pois jäljeltä. Tässä olisi voinut olla todennäköinen hukkatilanne tulossa tai olisihan Pihka voinut jatkaa jäljestystä ilman jarrutustani, mutta sitä ei voi tietää. Seuraavana oli kulma, jossa taas tehtiin pieni lenkki ja jatkettiin suoralle, jolla oli toinen makaus, jonka merkkasi taas hyvin. Jäljellä oli sen lyhyyden vuoksi vain toisella ja kolmannella suoralla makaukset (kokeessa VOI jäljellä aina joka suoralla yksi makaus).

Seuraava haaste olikin sitten katkokulma, jonka tällä kertaa tein viimeiselle kulmalle. Pihka selvitti katkon kuin oppikirjassa. Pari laajenevaa lenkkiä kunnes jäljen jatko löytyi. Upeaa! Kaadolle mentiin loppuun asti maavainulla, jonne jäi haistelemaan/nuolemaan kaatoa.

©RH Jälkivaljas ja -liina

Lumi ei oikeastaan vaikuttanut mitenkään Pihkan jäljitykseen, enemmän se aiheutti haastetta siihen, että itse muisti missä jälki meni (emme laita harjoitusjäljelle merkkejä kuten kokeessa, tällä kertaa oli yhteensä neljä pyykkipoikaa). Lisäksi makuut olivat lumen alla, joten piti muistaa missä kohtaa koiraa kehui (onneksi Pihka merkkasi tällä kertaa makuut hyvin). Eli lumikelin jälkikokemus oli positiivinen, mutten kyllä neuvoisi aloittelevaa koirakkoa tällaista harrastamaan, koska koiran opastaminen on käytännössä melko hankalaa. Silloin jos lunta on maassa jäljentekovaiheessa, ei sen tekemisessä ole mitään järkeä, koska maahan jää jäljentekijän jäljet. Nyt tilanne oli eri, kun lumipeite tuli jäljenteon jälkeen ja oli koskematon lukuunottamatta sorkan jälkiä ja yhtä jäniksen jälkivanaa. Jäniksen jäljet olivat ennen alkumakausta ja ne kiinnostivat Pihkaa, mutta peuran polku ennen kaatoa ja sitä Pihka ei ehtinyt työskentelyltään haistella. Hieno jälkisuoritus kokonaisuudessaan, tästä on kiva lähteä tekemään täyspitkää jälkeä seuraavalla kerralla...kunhan tuo lumi ensin katoaisi.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Nypittävien sukua


Keväinen karvanlähtö on nyt tosiasia! Bretagnenbassetin karva on nypittävää laatua. Koiran turkinhoidon yhteydessä puhutaan strippaamisesta (tai riisumisesta), joka tehdään sormin nyppimällä tai tarkoitukseen sopivaa strippausveistä (kampaa) käyttämällä. Koiran karva tavallaan riisutaan sen yltä, ja kun karva on valmis nypittäväksi, se irtoaa melko kevyellä nyppäisyllä kokonaan. Veitsi helpottaa urakkaa melko paljon, koska karva on karkeaa ja viiltää sormenpäihin. Monet vievät koiran nypittäväksi trimmaajalle, mutta mielestäni (itseopiskelleena) nyppimisen voi hoitaa kotona, vaikka siihen menisi kauemmin kuin ammattitaitoiselta trimmaajalta. Tärkeintä on muistaa, ettei turkkia koskaan saa leikata saksilla, koska sen laatu kärsii! Ei edes silloin kun koira on vain ns. kotikoirana (ei näyttelyitä), koska karvan ominaisuudet muuttuvat leikkaamalla huonommaksi eikä kyseessä ole siis mikään pelkkä ulkonäköseikka.

Usein ensimmäinen kysymys asiaan vihkiytymättömältä on, että eikö se satu koiraan. Vaikeaa sitä on varmaksi sanoa, mutta jos nyppimisen tekee oikein eli kiristää nahkaa toisella kädellä ja toisella nyppii, niin koira ei reagoi toimenpiteeseen. Jos karva ei irtoa kevyellä mutta rivakalla nyppäisyllä, niin mielestäni ei ole vielä nyppimisen aika. Tietysti kuten kaikkiin hoitotoimenpiteisiin (esim. kynsienleikkuu) koira on erikseen totutettava, koska ne nyt vaan on tehtävä. Pihkalle nyppiminen tuntuu olevan epämukavaa vain, koska sen on oltava paikallaan. Myös hääräämiseni sen takapuolen ja hännän alueella ahdistaa koiraa ja siksi se jää usein viimeiseksi nypittäväksi alueeksi.


Bretagnenbassetin karva on mielestäni helppohoitoinen, Itse nypin Pihkan kaksi kertaa vuodessa, näin kevät-talvella ja sitten kesän lopulla. Talvikarva on mielestäni hieman helpommin irtoavaa ja pidempää kuin kesän jälkeinen karva. Turkinhoitoasiat ovat kuitenkin yksilökohtaisia. Toiselle rodun edustajalle karvaa tulee paljon enemmän ja mielestäni Pihka kasvattaa melko maltillisen turkin. Vaikka toistuva nypimisshow on tietyllä tapaa aikaavievä turkinhoitotoimenpide, niin muuten Pihkan turkkia ei oikeastaan tarvitse hoitaa. Itse kyllä siistin toisinaan (hieman epämääräinen aikamääre) Pihkan turkkia furminaattorilla, jos irtokarvoja tulee paljon. Pihkan talvikarvaa voi ihailla Kevättalven lenkkeilyä -blogikirjoituksesta.

Nyppimisen jälkeen karva on enimmäkseen ohutta nukkamaista "vauvakarvaa" ja koiran kokokin tuntuu kutistuvan silmissä. Karva muuttuu kyllä hyvin nopeasti taas karkeaksi, noin kuukauden päästä nyppimisestä koiralla alkaa olla terävä siilikarva, joka tuntuu jännältä sormenpäihin. Varsinainen karvanlähtöaika on bretagnenbassetin kanssa melko kivuttomasti ohitse, koska kun irtokarva-aika alkaa, niin nypimällä säästetään myös sisätilojen siivouksessa, kun karvat poistetaan kerralla, eikä odoteta "luonnollista" irtoamista. Lisäksi ainakin näin keväisin pikkulinnut kiittävät karvapalloista, jotka vapautan pihalle pesänrakennustarpeiksi.

Tässä vielä pari kuvaa lyhyeksi nypitystä bretagnenbassetista (hieman viimeistelyä vailla):


Niin ja tosiaan juoksukin alkoi sopivasti Pihkan syntymäpäivänä; tai ainakin silloin huomasimme ensimmäiset tipat. Harrastusten kannalta juoksuaika osui tänä vuonna sopivasti, koska ajokausi on ohitse, muttei vielä oikein jälkeäkään metsään voi tehdä. Lumi on viime viikkojen aikana hävinnyt ihan silmissä, mutta toistaiseksi metsästä sitä löytyy kinoskaupalla.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2011


Jotenkin puskista tuli tänään tieto, että meidän pieni bassettimme on palkittu Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2011 -tittelillä rotujärjestön vuosittain tekemässä Vuoden Voitokkaimmat Käyttökoirat -vertailussa. Tosiaan, Pihka on perjantai-luunsa ansainnut.

Vuoden Voitokkaimman Käyttökoiran on saatava pisteitä molemmista DRAJ- ja MEJÄ-koemuodoista. Vertailussa on mukana kaikki Basset-rotuiset koirat, joilla koetuloksia. Alla pistetaulukko:

1. bretagnenbassetti Woodsman's Baikal koekäynnit 4 kpl pisteet 75
2. petit basset griffon vendeen Fragola Sibelius koekäynnit 5 kpl pisteet 55
3. saukkokoira Beargarden's Bygone Baroness koekäynnit 2 kpl pisteet 35
4. bretagnenbassetti Shetlandia Cadeau koekäynnit 5 kpl pisteet 30
5. petit basset griffon vendeen Cakom Lupikas koekäynnit 3 kpl pisteet 20
6. petit basset griffon vendeen Humisevan Harjun Favorite koekäynnit 5 kpl pisteet 20

Pihka pärjäsi ihan hyvin myös Vuoden Voitokkain Jäljestävä Koira 2011 vertailussa, jossa sijoitus oli neljäs pisteillä 55. Taso oli kova ja ylivoimaisesti paras jäljestävä bassetti oli Meccala Lysti pisteillä 100!

Ilahduttava uutinen viikonlopun alkuun! Juhlimme myös Pihkan 4-vuotissynttäreitä sunnuntaina!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevättalven lenkkeilyä


Tästä ei keli enää parane lenkkeilyn kannalta. Teimme tänään suurenmoisen kävelyretken merenlahdelle ja siitä jäätynyttä merta pitkin kiersimme koko lahden. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli tyyni ja pakkasta muutama aste. Täydellistä! Pihka pääsi merenlahdella juoksemaan vapaana ja voi sitä riemua: lumikylpyjä, juoksuspurtteja, lumipallon noutoa...








Merenlahden toisella puolella on lintutorni, jossa pidimme pienen evästauon. Tällaisia ulkoilukelejä on vain muutama kevättalvisin. Upeaa, että päästiin hyödyntämään kaunis keli ja hangenkanto.